Lumikuuroja

Pikkukoiran tilavampi eriö

Ennenkuin päästään lumiasioihin, pitää vähän luistattaa ja keulittaa mopoa, eräs eläkeläinen on totutellut omaan lentoyksiöönsä. On niin jäätävän kokoinen koppi, että haluan oikeasti nähdä sen lentokenttävirkailijan joka jotain moitteen sanaa löytää tämän kokoluokan lentoyksiöstä. Mahtuu pikkukoira pyörimään akselinsa ympäri kaikissa suunnissa. Kupin nimi pitää tietysti vaihtaa, eihän sitä nyt Hugona passaa matkustaa kun passissa lukee Peetu.

Elmo ja muuta kattikaartia lumi ja lumessa pomppivat tintit kiinnostavat kovasti, mutta niin vain on kaikkien kohtaloa hautautua sohvan uumeniin, tässä kuvassa Elmo vajuu nojatuolin selkänojan taakse, aina vain alaspäin.

Pitää viikolla hommata talipallot ja viljasäkit valmiiksi, tintit yrittävät vimmatusti nurkanvaltausta kanalassa ja sehän ei nyt käy ollenkaan. Aamuisin niitä ryökäleitä pyyhältää kanalan porstuasta ulos iso parvi ja jättävät vielä hirveän siivon jälkeensä. Parempi tintti pihalla.

Hyvin palvelleet

Niin sitä lunta. 

Muualla maassa on satanut sakeastikin ja sehän pistää äkkinäisen hätään. Meillä oli aikaa totutella ajatukseen lumesta ja kuunnella nastarenkaiden rapinaa, kelit pysyi kuivina ja kylminä. Aurinkokin näyttäytyi vaikka kukoistaakin täydellä tehollaan ihan toisella puolella palloa tällä erää.

Hopianuolen hyvin palvelleet kesäkiekot ovat tulleet tiensä päähän, pikkuisen epätasaista kulumista oli havaittavissa ja niinpä nousuviikolla piipahdankin autoliikkeessä laitattamassa kulmat ja suuntaukset kuntoon.

No tänä aamuna maisema oli sitten valkoisena. Kun piti niiden kellojen kanssa taas pelata viime yönä, olin väijyssä käytännössä koko yön. Se on varmaan joku muutosvastarinta minussa joka kapinoi ajan kanssa puljaamista vastaan ja siksi unikin kaikkosi. Jossain vaiheessa oli satanut maan valkoiseksi ja koko päivän oli taivaan ränni auki niin, että lunta on nyt jo useampi sentti.

Hevoset tepastelivat tallista tarhaan kuin ballerinat, kovin korkealle nousi jalka ja kovin luimussa olivat korvat. Sinne jäivät sateeseen nuttu-ukkoina heinäkasan äärelle, minä jatkoin vielä uniani hyvällä omallatunnolla.

Koirillakin oli hirmuisen jännää nuuhkia lunta ja etenkin yön jälkiä lumen alla. Vein molemmat pienelle metsälenkille, Leffe juoksi rusakkona ja Peetu tepasteli arvokkaammin, kovasti paljon tuntui hajuja taas olevan.

Saatiin vihdoin finaaliin se puurehvohkakin, nyt on pihapuut somasti pinottuna ja rangat nipussa. Siitä kertyi useampi pinomotti hyvää koivupuuta, kaikkihan se on kotiin päin kun itselleen tekee.

Ihan näyttää talviselta nyt. Olisi kyllä ihan hyvä jos pysyisi kylmänä ja selkeänä nämä säät, minun puolestani enempää lunta ei juuri tarvittaisikaan. Sen verran pitää vielä pihahommissa ponnistella, että talvisuojaukset on tehtävä. Muutama hyvin rusakoille maistuvaksi tiedetty puu pitää ehdottomasti  käärylöidä verkkoon ja rätteihin. Sitten saa minun puolestani talvi jäädä olemaan, vähäksi aikaa.

Alkavalla viikolla on se kuuluisa viimeinen tippa tiristettävänä eli paperitöiden merkeissä pusken pari ensimmäistä päivää. Jospa se sitten alkaisi sen osalta helpottaa.

Ja jotta elämässä ei ihminen itseään helpolla päästäisi, hankin pientä haastetta odottamaan. Eli paperitöistä käsitöihin -tai edes sinne päin. Onnekseni netissä on runsaasti for dummies -tason ohjeita ja youtubevideoita villasukkahommiin.

Leppoisaa maanantaita, lumella tai  ilman!