Kanalia armas

Kanalian suurremontti on ollut valmis jo aikaa sitten. Jotain kuviakin olen laitellut homman eri vaiheista mutta nyt täräytän vielä viimeiset.

Tokihan sinne pitää vielä asentaa lämpöpatterit ja uudet valaisimetkin odottelevat asennusaikaa. Mutta noin periaatteessa valmista on ja kanaset ovat asuneet koppihoidossa kohta kuukauden päivät.

Tässä siis vielä kerran muutama kuva, kyllä kelpaa neitien ryhtyä munaamaan.

Tämä on katsaus Hirnakan Torpan kanalian historiaan. Löytyi joskus jostain nurkan rojukasasta. Tokihan taulu asukkaista piti putsata ja ripustaa arvoisalleen paikalle eteiseen.

Kunnossapitovälineinä vallan käteviksi ovat osoittautuneet lasten puutarhavälineet. Niillä on näppärä haravoida ja harjailla. Tallista haen aina tarvittaessa kunnollisen talikon (Aubiose) kuivikkeiden seulomiseen.

Mukavahan tuolla nyt on puuhastella kun kilut ja kalut on järkässä.

Tupa- ja siisteystarkastaja Inspektori Nasse hoitaa hommansa antaumuksella ja säntillisesti. Huomatkaa, että tarkastajaa on kerran kielletty astumasta tassullakaan kanalaan sisään. No, tassut ovat justiinsa kynnyksellä, ei milliäkään yli.

Tähän loppuun vielä viimeinen tuhonäyttämö. Kanala tuli kuntoon (toistaiseksi) mutta pahuksen viitapihlaja-angervo kohtasi pistolapion armottomuuden. Tunnin pieksäjäisten jälkeen taustalla näkyvä alue oli perattu puhtaaksi isommista juurenpätkistä ja mahtijuurakosta. Ryökäleen jämät vietiin piharakennuksen taakse rehutornin kylkeen, kasvakoon siinä ja vallatkoon tilaa nokkosilta jos kykenee. 

Kanalia on valmis talveen, keväällistä munarännien avautumista odotellessa haetaan nöyränä kaupasta mahdollisimman kanaystävällisiä munia ja jalostetaan kärsivällisyyttä. Hyvää kannattaa odottaa, vai miten se nyt meni?