keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Ottopoika ahkerana


Osana Otto-ponin viikko-ohjelmaa on ollut juoksutus, sekä irtona, että liinassa. Välillä maahan asetellaan puomeja joita poni askeltaa eri askellajeissa. Lisäksi tempoa vaihdellaan askellajin sisällä eli ihan kunnon treenistähän tässäkin on kyse, ei pelkästään ponin pyörittelystä narun jatkona.

Otto, kun on vielä varsin kokematon esteillä, hyötyy ehdottomasti säännöllisistä puomijumpatteluista. Oppii asettelemaan kinttunsa ja tekemään itse ongelmanratkaisuja. Tuossa kun ei ole ratsastajaa kyydissä avittamassa hevosta ponnistamaan oikeassa paikassa ja neuvomassa miten ne etujalat kannattaa järjestellä ettei koko homma mene sekaisin ja poni katolleen.

Lisäksi puomijumppa pistää takaosankin töihin, tavoitteena ei vähempää kuin kulmakunnan toiseksi julmimmat pakarat. Ponimiehellä on mahtavimmat.





Nyt nuo syyskuiset aurinkoiset ja kauniit syyspäivät (niitä oli ehkä kokonaista kolme peräkkäin) ovat pelkkä muisto ja ulkona sataa ja tuulee, välillä yhtä aikaa, välillä vaihtelevasti. Jumppailu jatkuu silti, säällä kuin säällä. 

Jos talvet edes ovat entisenlaiset, hankijumppaa on luvassa sitten kun muuta ei oikein pysty tekemään.

Sitä odotellessa, leppoisaa lokakuuta, missä lienetkin!

Elmo pesulla


PeeÄäs: valtaosan tästä päivästä pihisti hevosaitaus, sitä piti korjata koska Ponimies oli taas poistunut vihreämmälle puolelle. Ja poistui koska sähkö ei kierrä. Siispä piti fiksaaman uusi paimen hommiin. Vähän joutui miettimään ja muutaman puhelunkin soittamaan ennenkuin liiat johdot oli poistettu pelistä ja uusi akku oli kytketty järjestelmään. Nyt tulee tälliä taas ja Ponimies pysyy siellä missä sallittua on.

4 kommenttia:

  1. Onnea perseenrakennukseen (siis Oton!) Liinatyöskentely on hevoselle mukavaa vaihteluakin. Onneksi teillä on oma, hyvä kenttä kaikelle puuhalle.

    Kissat on todella suloisen rennon näköisiä mussukoita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otto on kyllä hyvin saanut massaa ja kuntoa tämän ensimmäisen vuotensa aikana täällä meillä. Onhan se toki vielä kehittynytkin, oli kuitenkin aikamoinen kuikelo tänne tullessaan. Vaikea uskoa, että siitä on vasta vuosi kun Otto tuli, tuntuu kuin se olisi ollut täällä aina.

      Näissä sateissa ratsastuskenttä on muuten tontin kuivin kohta. Kyllä jokaikinen euro joka siihen aikanaan upotettiin on osoittanut arvonsa, ei ole tarvinnut uusia eikä paikkailla vielä mistään. Ja kyllä, otan osan ansiosta itselleni kun maltoin odotella muutaman vuoden ja seurata miten mikäkin maankohta täällä vettä imee. Hosumallahan ei tule kuin kusipäisiä mukuloita ;-)

      Kissat hämää. Aina.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com