Pihalla

Kenttämestarin erikoinen

Lauantai oli hyytävän tuulinen ja kolea päivä vaikka aurinkokin välillä paistoi. Muistaakseni mitään ihmeellistä ei satanut, tuuli vaan. Ratsastuskenttä piti lanata ja todettiin, että kokeillaan ensin päältäajettavalla leikkurilla. Terät vaan ylös, lava perään ja paali painoksi.

Koska kuski oli kevyt, työkone jäi välillä sutimaan pehmeään nurkkaan. Iso-J sitten massalla jyristeli. Minäkin pääsin välillä painoksi kun muutamaa kohtaa piti kurittaa enemmän.

Todettiin, että kentän kevätkunnostus saatiin tehtyä loppujen lopuksi helposti ja nopeasti. Jatkoa varten hifistellään tuo lava. Kun siihen takalaitaan nakuttaa nätin rivin nauloja, saadaan nätti viirujälki kentän pintaan. Ja toki lava pitää maalata Tiimiväreillä. Enää pitäisi päättää mitä ne ovat.

Edelleen voin todeta, että hyvä ja toimiva ratsastuskenttä syntyy ilman miljoonasatsauksia. Meidän käyttö on toki eri tasolla kuin joku Ypäjän derbykenttä, kukin tarpeensa mukaan laittakoon. Me ollaan tyytyväisiä tähän:

Tuliko hyvä?

... ei hyvä, tuli superhyvä!

Tallinpäätyä ja pihaa siivoillessani katsastin myös tyrnit, joo ei hyvältä näytä. Mutta eikös tyrni ole vaatimattomien, säänpieksämien rantojen sitkeä kasvi? Eiköhän se kestä muutaman rusakonjyrsimän oksankin? Saas nähdä tuleeko satoa ensinkään vai menivätkö vielä kerran vaihtoon nämä tyrnit.

Alunperinhän niitä oli 12, sopivassa suhteessa tyttöjä ja poikia. Ekaan talveen kuoli 10 ja niihin tuli muutama 'takuutaimi' korvaukseksi. No nyt on jäljellä 3 tyttöä ja yhden kyljessä kyyristelee vähänläntä poikataimi. Korkeutta on jo kolme metriä ja muutama marjakin on saatu vuosien saatossa. Ensi kesän piti olla jonkinlainen näytön kesä tyrneille. Katsotaan.

Näläkätalavi

Ja sitten tämä! Peehanan peevelit ovat käyneet jyystämässä purppuraheisiangervoakin. Komea puska se jo on, ehkä tällä on vielä toivoa, onhan tuolla muutama ehjäkin oksa?

Muilta osin tihut ja tuhot ovat yllättävän vähäisiä. Myyrän kekoja ja multamakkaratunneleita on kaikkialla, reikiä ja koloja tuskastuttavan paljon. Mutta niin vain samalla kukkulalla puskee pintaan myös ruusuistutukseni ja sieltä seasta jopa muutama tulppaanintupsukin. Nauroin pitkään myyrille, herkkuapaja ollut ihan vieressä eivätkä tolvanat tajunneet.

Tämäkin piti tuhota

Edelliseen tappotalveen kuoli Torpan koillisnurkalla vuosikymmenet rehottanut töyhtöangervomikälie. Viime kesä annettiin sille armonaikaa. Vaan niin oli hiljaista tänäkin keväänä puskan paikalla, että lauantaina marssin pistolapion kanssa suorittamaan viimeistelyt. Se on sitten RIP puska. Nätti olit ja hyvin kukit. Nyt se on ohi.

Tämän tuhosin minä

Tähän alppiruusut

Tilalleen olen jo valinnut uudet kasvit, siihen tulee punainen ja valkea alppiruusu. Kate ja turve on valmiina, ei tarvitse kuin vähän lannoittaa. Tai jotain, Tita toivottavasti auttaa ohjeistamalla.

Aiemmin pidin niitä, kuin myös havukasveja tyypillisenä espoolaisen rivitalon pihakasveina. En todellakaan ajatellut istuttaa yhtään kummastakaan lajista tälle tontille. Mutta vuodet viisastaa joskus jopa minuakin ja nyt ostoslistalla on sekä havuja että rhodoja. 26.5. Hopianuoli kiitää Raahen suuntaan ja sitten siihen lastataan nätti setti uusia yrittäjiä.

Havuistutus tulee paljon kiitellyn ratsastuskentän päätyyn, siihen kasattiin kentältä kivenlohkareita ja pintamaata nätiksi kummuksi. Mahtuuvat olemaan ja kasvamaan vaikka mitenpäin.

Tähän väliin sitten tämmöinen tyhmä teinihuumorijuttu jolle nauroin ihan ääliönä monta kertaa:

Hirveen huonoa teinihuumoria

Lauantaina alulle saatiin Iso-J:n toimesta Seniorikansalaiselle entistä ehompi ja isompi terassialue. Monta muutakin paikkaa ja perennapenkkiä kohentui päivän aikana. Illalla oli hyvä saunan jälkeen napsauttaa suurin toivein auki tuommoinen Skumppa. Noh, ei se kyllä hyvää ollut.  Juomatta jäi.

Sunnuntain suuret suunnitelmat kaatuivat iltapäivällä siihen, että makasin tuvan soffalla vatsataudin uhrina. Piti peruuttaa kaikki kivat suunnitelmat ja odotella pahoinvoinnin loppuhuipennusta. Illalla seitsemän aikaan odotus palkittiin ja vatsa kääntyi lopulleen ympäri ja solmuun. Enhän ollut aamiaisen jälkeen mitään edes syönyt, silti sitä roinaa tuli. Hyi. Nukuin aamukuuteen asti ja nyt alkaa jopa kahvi maistua hyvältä.

Enkä minä yksin potenut, Perikunnan Nuorempi oli jo aamiaisen aikaan naama kalpeana ja huulet sinisinä vällyjen alla, samaa vellovaa pahoinvointia hänellä. Ja illalla mojova päänsärky. Perikunnan vanhempi pysyi tänään kotona, ääni lähti ja hengitys rohisee.

Ei tässä ole koko talvena sairastettu, nyt sitten tuli kerralla kaikki. Iso-J sentään voi hyvin, lähti jo aamulla viikon taipaleelle.

Minunkin pitää tänään vääntyä ihmisten ilmoille, Hopianuolen tekoälyllä on joku dementia, ruikuttaa rengaspaineista vaikka ne on ihan oikein. Saa huolto vilkaista.

Kaikesta huolimatta, kepeää viikkoa sinulle. Täällä satoi pakkasyön jälkeen vähän lunta.

Ai niin se paha saunajuoma:

Nå jåå, parempaakin on maistettu