Viikko yksi

Ensimmäiset päivät tiivitettynä

Näin se alkaa kohta ensimmäinen lomaviikko kääntyä lopuilleen. Lämpöä ja rentoutta on riittänyt ihan jokaiselle. Univelkoja on kuitattu ja vähitellen solahdetaan andalucialaiseen elämänrytmiin jossa illallista syödään yhdeksän maissa, mieluummin vähän myöhemmin. 

Pimeys putoaa näillä selkosilla säkin lailla juurikin kymmenennellä illan tunnilla ja sitten elimistö herää vaatimaan evästä. Sisäinen termostaatti puksuttaa hullunlailla yrittäen pitää kehon viileänä kun ilman lämpötila paahtaa omiaan.

Sitä minä vaan mietin, että kun ihmisen normaali ruumiinlämpö on osimoilleen +35° niin miksi hitossa tämä +30° tuntuu ihan kauhean kuumalta?

Näitähän sitä voi pieni ihminen pohtia samalla kun pitää nestetasapainoa yllä huurteisen kylmän tinto de veranon avulla.

Puerto Marítimo Benalmádena

Ostoksia on tehty useampana päivänä, joskin meidän aikuisten ostokset ovat lähinnä ravintolalaskujen kuittaamista ja tunnuslukujen näpyttelyä Lidlin ja Mercadonan kassoilla. Perikunta sen sijaan sipsuttaa ostoskeskusten käytävillä ja nauttii talven säästöistään pitämällä tämän maan kansantalouden rattaat pyörimässä omalla panoksellaan.

Se täällä on kiva, kun perikunnan voi melko huoletta jättää ostoskeskukseen ja luottaa siihen, että lukuisat vartijat ja joutilaat putiikkien ovimiehet pitävät silmällä asiakasvirtoja. Melko tehokkaasti näyttävät karsivan jo ovilla epämääräisen aineksen. Ainakin Marbellan La Canadan ostarilla sisääntulijat tsekataan huolella, mutta ihailtavan huomaamattomasti.

Rantakadun, Paseon, riesana ovat Välimeren vastarannalta tulleet yömustat kaupustelijat. Mitä tahansa voi väärentää, selfiekepeistä merkkilaukkuihin ja rannekelloihin. Euroakaan en heille maksa siitä muovikrääsästä, muovisia kestokasseja saa n. 20 snt:llä supermarketeista ja uskon niiden kestävänkin pidempään kuin nämä Mikael Korssit, Luis Vuihonit ja Ryan Byet.

Kaupungin keskustan kujilla liikumme vähän tiivimpänä porukkana eikä juurikaan mitään syytä ole poiketa pienimmille kujille. Öisin varsinkaan.

Autolla pääsee kätevästi paikasta toiseen ja pienet koipienoikomislenkit tekevät terää kunhan muistaa katsoa missä sen tekee.

Tänään kurvailtiin rantabaanaa pitkin Benalmadenaan. Siellä oli ihan sama meininki kuin ennenkin ja pari harvinaisen ärsyttävää sisäänheittäjääkin jaksoi huudella samat huonot jutut kuin aiemmillakin kerroilla, terveterve onko jano? Kyllä kai meidät melko hyvin suomalaisiksi tunnistaa vaikka parilla tyypillä oli kansalaisuutemme hakusessa, tarjosi jotain flaaminkielistäkin tervehdystä. Saattoi se olla tanskaakin.

Ruokapaikka löytyi. Se oli juuri sellainen paikka jossa juomat tulee pöytään nopeasti, ruoka hitaasti ja lasku salamana. Mutta ihan kohtuullinen eväs kohtuulliseen hintaan ja taas jaksoi.

Löytyi sitten kiva pikku talokin, tuosta sitten laitetaan Torpan etäresidenssi, mahtuu isompikin sukulaisporukka yöpymään.

Asuntosäästötilille tavoitetta

Ruuasta virkistyneinä jaksoimme vielä suunnistaa Torremolinoksen läpi Malagan aeropuerton liepeillä sijaitsevaan Plaza Mayor kauppakeskukseen. Siellä on muutama outletmyymälä joihin Perikunta kuulema haluaa. Voin minäkin toki vilkaista tarjontaa, etenkin Niken outletti kiinnostaa.

Kotiintultua lysähdin hetkeksi takapihan aurinkotuoliin ja noin vartissa tunsin kuinka pekoni käryää ja hiki valuu. Eihän siinä viilennä Tinto de veranokaan vaan tarvitaan kylmä suihku.

Nyt olo on kuin uudestisyntyneellä ja illan viiletessä voisi ehkä pohtia jotain ruokailuaktiviteettia.

Tällä hetkellä, tässä ja nyt on oikein hyvä. Julkaise -nappulaa painettuani luen pari lukua 'kevyttä' kesälukemistoa, vuorossa Erik Axl Sundin Varistyttötrilogian kakkososa. Enpä oikeastaan tiedä miksi luen kirjaa josta tulee paha olo, mutta luenpa nyt kuitenkin. 

Tämmöistä tänään, huomenna on maanantai eikä ärsytä yhtään!

Pidä itsesi lämpimänä, missä lienetkin!

Kliseekin voi osua joskus kohdalleen

Lomalomaloma!

Hola!
Täällä sitä kuulkaa ollaan ja köllötellään Hipsaanian (kuuman) auringon alla.
Kaikki sujui matkan osalta mutkattomasti, Norskin pyörät tömähtivät Malagan kenttään puolisen tuntia etuajassa ja talolla oltiin ketterästi tunnin sisään laskeutumisesta.

Perilliset jumittivat lentokentän Victoria's Secret -myymälään toviksi jos toiseksi mutta sekin aika olisi mennyt matkatavararemmillä pakaaseja odottaessa joten kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Iso-J jonotti remmillä, minä myymälän ulkopuolella. Sisään en voinut mennä koska aromien ilotulitus oli jotain pökerryttävää.

Pikainen siivous venähti vähän pidemmäksi mutta onpahan nyt tehty. Pölyä kaikilla pinnoilla sisällä ja ulkona. Ei ole enää.

Kauppareissut olivat taas kerran iloiset, etenkin maksamisen hetkellä. Nelihenkinen perhe ei todellakaan syö eikä juo näin hyvin tällä rahalla kotimaassa. Mutta kun nyt ollaan lomalla viimeinkin, otetaan kaikki ilo irti myös ruokailusta, silkkaa säästöähän se on.

San Juanin aattoilta vietettiin ystäväpariskunnan kanssa lempiravintolassamme ja kyllä meillä hauskaa olikin. Seuraavana päivänä lojuin sängyssä iltpäivään saakka, välillä lueskelin, välillä pelasin  puhelimella ja sitten taas oli nokosten aika.

Iltapäivällä kurvailtiin Mijas Puebloon josta Esikoinen löysi tutusta galleriasta hienon maalauksen. Kokoa tuolla työllä on 40x60 cm ilman kehyksiä. Kotona vasta kehystetään, nyt kulkee hyvin pakattuna ja kelmutettuna kotiin saakka. Mieluinen rippilahjahan tuommoinen on kun saa itse valita.

Muilta osin lomaa on vietetty rennosti ja aikataulutta. Syödään myöhään ja otetaan nyt ainakin alkuun ihan iisisti. Mikäs kiire tässä.

Hasta luego!

Juhannus 2015

Paljon kaikkea, enemmän tulossa

Juhannus vm-2015 alkaa olla pulkassa. Hyvin syötiin, mutta ulkona on niin paljon sääskiä, että syötiin sisäkattauksissa. Tänään oli mittarissa kesän lämpimin päivä, yli +23°  eikä vettäkään tullut taivaalta, vaikka hetkittäin näyttikin siltä, että taivaallinen vesihana aukeaa hetkenä minä hyvänsä.

Kitkin aurinkoisen viisimetrisen uuden perennapenkin, kasvihuoneen etelälaidalla olevan. Kitkin kahteen kertaan, harasin ja haravoin. Sitten kaadoin siihen viisi säkkiä á 50 l pussimultaa ja asettelin kevään aikana hommatut taimet mielestäni järkevään järjestykseen. Melkoista shakkia pitikin ruukuilla pelata ennenkuin visioni ja todellisuus oli sievästi synkronoitu. Totuushan tulee olemaan se, että noita istutuksia siirretään lähivuosina paikasta toiseen, olen tunkenut eturiviin kasvin josta tulee metrinen ja joka kukkii syyskuussa... ei olisi ehkä ihan ensimmäinen kerta se.

Ehkäpä Luoja pitää huolen hulluistaan ja nuokin kasvit saavat elämänsyrjästä kiinni. Moni taannoiselta Raahen reissulta tuoduista purkeista haisi koirankusemalle, ihmeen kaupalla itse kasvi kuitenkin oli hengissä, ainakin näennäisesti. Nasse etenkin pissaa jo happoa joten paikkausistutuksiakin tarvittaneen, ensi kevät näyttää paljon.

Äitikulta roilasi istutuksille kastelut ja luki loitsut, katsotaan miten käy.

Paljon on To do -listan hommia tehty, paljon on vielä tekemättä. Huomenna pitäisi puskea silkkikanojen osasto valmiiksi ja roudata asukkaat tallista sinne. Vihdoin nekin hattarat pääsevät ulkoilemaan.

Yksi monista lajikkeista

Komeasti kukkii, kaikkialla. paras kukinta on vasta edessä. Esimerkiksi pioneja tulee valtavasti, samoin unikot ja juhannusruusut posahtavat kukkaan vasta tulevina viikkoina.

Juhannusheila Remu on sopeutunut loistavasti, se on kyllä varsinainen toivevävy. Niin rauhallinen ja säyseä tapaus perusluonteeltaan, mutta semmoinen hassu pennunhupakkohan se tietysti on. Välillä on ihan pöljäenergiaa täys koko pakkaus, silloin mennään ulos loikkimaan. Ja miten pölhöltä se näyttääkään tennispallo suussa.

Huomenna on tiukka paikka jättää koira tallireissulla pois kyydistä. Nyt jo huokailuttaa, huomenna puskee silmähikeä. Toivottavasti ero on vain väliaikainen ja Remu liittyy Torpan muonavahvuuteen vakituisesti heinäkuun lopulla. 

Nuorimmainen on kuplinut iloa ja hyvää mieltä koko viikonlopun ajan, se on paljon se ja enemmän kuin tervetullut muutos. Kulunut vuosi on ollut todella raskas ja rankka ja siksipä arvostankin naurua ja hymyä enemmän kuin mitään muuta. Aito ilo ja yhteenkuuluvuus näkyy kauas, ei sitä voi feikata. Pidän itseäni jonkinsortin asiantuntijana mitä tulee Nuorimmaisen mielialaan.

Uskon, että Remu on se puuttuva palanen jolla särkyneestä saadaan taas ehjä ja entistä vahvempi.

Lumisotaa luvassa

Huomenna sunnuntaina otetaan matkalaukut esille ja nakellaan välttämättömät lomanaloittajaiskamppeet kyytiin. Sitten onkin koko päivä rästihommien suorittamista. Illan päätteeksi palautamme Remun ja suuntaamme vielä kerran Body balanceen venymään. Maanantaiaamuna on pikainen piipahdus sairaalalla ja sitten suunta on kohti etelää.

Tänään tein pöytävarauksen San Juanin aattoillaksi lempiravintolaamme. Ekana iltana syödään hyvin liinapöydässä. Pöytä on kahdeksalle eli ei ihan keskenämme olla. Kaksi tuttavapariskuntaa liittyy seuraan ja se on kyllä ihan kiva se. Toinen pariskunnista asuu tässä samassa tuulisessa kaupungissa, toinen siellä Torreblancan mäellä. Ja miehet ovat veljeksiä keskenään. Maailma on pieni ja joskus pitää matkustaa kauas, vaikkapa nähdäkseen shiatsuhoitajansa. Hoitoonhan en ole tänä keväänä joutanut.

Nyt alkavat nämä tämänvuotiset juhannustalkoot vaatia valomerkkiä ja illan kuittausta, siirryn ihan sovulla sänkyyn. Otan varuilta mukaan jonkun lukemattomista lehdistä vaikka tiedän, etten saa päätä tyynyyn kun jo nukun.

Kaunista kesäyötä, missä lienetkin!

Riepu kainaloinen

Jo joutui armas aika

Shades of Grey

Säistä päätellen alkaa olla Juhannus. Tihkusateessa laittelin kanojen vesiä ja täyttelin ruokakippoja, asuna virttyneet verkkarit ja kirkuvan keltainen kevytuntsikka. Jaloissa elämää nähneet crocsit, koska niissä pohja sentään pitää vettä, kumppareissa on (taas) joku palkeenkieli. Eivät ole monivuotisia Hunterit, eivät ole.

Vaan hymyssäsuin puuhastelin, ei tässä enää ole montaa herätystä siihen kun herätään aamulennolle ja lounasaikaan ollaan jo pikkuisen suotuisammassa ilmastossa. Oikein odotan jo sitä hetkeä, kun saan kaupan kassalla viisikymppisestä takaisin ja saaliina on neljä kassillista ruokaa ja juomaa.

Suomalainen Juhannus näkyi kaupoissa (kiukkuisia ihmisiä) ja liikenteessä (kiivaita kuskeja). Lidlin parkkipaikalla oli monta keltaliivistä liikenteenohjaajaa, estämässä suomalaisvenäläistä parkkipaikkamaaottelua riistäytymästä täysin hallinnasta. Onneksi tiedän takareitin Lidlin parkkikselle ja siellä oli taas kerran paikkoja valittavaksi asti. Muutkin paikalliset, ajakaa Wahlforssin kadun kautta.

Hymyyn naamani veti myös Iso-J:n ilmoitus autoasioihin liittyen, mikäli tässä nyt kaikki hyvin käy, pääsen kenties sompailemaan liikenteeseen pikku-J:llä, siitä sitten tuonnempana. Ainoita oikeita autojahan minun (haave)maailmassani ovat J:llä alkavat. Ei niitä kai ole kuin kaksi ;-) 

No on tässä maailmankuvaa avarrettu monen merkin verran, pääasiahan on, että ihmiset ja tavarat kulkevat ongelmitta ja niin on tähän(kin) asti ollut. Mutta jos kerran pääsee herkkukattaukseen niin jo vain se passaa. Voi että. Aika kivaa. Aika näyttää. Iso-J:n kiesi on jo valmistuslinjalla, saapunee Suomeen samoihin aikoihin kuin mekin.

Juhannus on kukkeaa aikaa, pionin peijoonit tietysti pihtaavat vielä vuosikymmenen upeinta odotettavissa olevaa kukintaansa, posahtavat varmaan tiistaina kukkaan kaikki yhtä aikaa samalla hetkellä kuin koneemme pyörät irtoavat kotimaan kamarasta. Mutta sireenit, omput, raparperit sun muut kukkivat kieltämättä ihanassa harmoniassa. Tämä kuva on kännykkäräpsy männäpyhältä, iltamyöhällä saunan jälkeen otettu räpsy. Nyt omenapuut ovat jo kukintansa varistaneet, on kuin lunta olisi satanut. 

Eipä se lumisadekaan suurta kulmain kohottelua aikaansaisi, jotenkin sitä vaan tyytyy siihen mitä taivaalta tulee. Ja sää on kaikille sama, se on tasa-arvoinen.

Kukkii, kaikkialla kukkii

Viikonlopun tehtävälistalta saa ruksata jo monta asiaa pois. Migreenilääkkeet on haettu, Perillisten pankkitilien asetuksia muutettu, kananruokaa kuukaudeksi ostettu, Nassen eväät hommattu, kissojen pussiruuat varastoitu, kissanhiekkaa pienen Saharan verran. Huomenna on Esikoisen viimeinen kesätyöpäivä ja minä käyn puhaltelemassa viimeiset treenit ennen 'korkean paikan leiriä'. Rippijuhlien kiitoskortit kuvaliitteineen postitettu.

Huomenna on Nuorimmaiselle tärkeä päivä, hänen Juhannusheilansa saapuu aamupäivällä. Nuori herra Remu saapuu tutustumaan mahdollisiin tuleviin asuinkumppaneihinsa. Nasse lauman vanhimpana tepastelee jäykkäkoipisena upouudessa kesätrimmissään, Peetu rehvastelee kansainvälisenä naistenmiehenä. Saa nähdä tuleeko Torpalle Tres Amigos vai kuinka tässä käy.

Jännää on kuin kissalla pyykkipussissa!

Mukavaa Juhannusaattoa, missä sitä odotteletkin!

Juhannusheila

Kuvansiirtoja ja hermonmenetyksiä

Munahommilla jatketaan, minä nimittäin munasin ja tyrin oikein huolella läppärini kanssa. Yritän jotenkin olla kauhean nokkela ja fiksu kuvieni arkistoinnissa. Ei kannata.

Totuus on nyt kuitenkin se, että olen tuhannen jumissa kaikkien kuvakansioideni kanssa enkä saa näitä pahuksen helppoja ja fiksuja ohjelmia keskustelemaan keskenään. Silleen, että minäkin pystyisin seuraamaan mitä ne keskustelevat. Ja vieläpä ymmärtämään mitä ne ohjelmat ovat tehneet.

Ei, olen koneeseen kadonnut ja sillä hyvä. Hieman masentaa.
Sain nyt kuitenkin (käsittääkseni) siirrettyä 124 kuvaa paikallisen valokuvaliikkeen nettikaupan kautta kehitysjonoon. Eri kokoja, eri määriä, saa nähdä mitä huominen lunastuskäynti antaa.  Toivottavasti siellä on juuri ne kuvat ja juuri ne määrät joita laskin tarvittavan kiitoskortteihin ja -kirjeisiin, Esikoisen rippijuhlien kuvasato nääs. Kanadaankin on tulossa postia.

Tämä kotiverkkomme sai hieman lisäbuustia kun Iso-J onnistui tyrkkäämään jonkin reitittimen tuvan pistorasiaan. Enää ei tarvitse kohotella läppäriä kohti kurkihirttä vaan nyt Torpan wifi-verkko toimii kohtuullisen nopeasti tuvassakin. Helpotti muuten kuvien lataustakin kun verkko nopeutui. Olin noin tunnin odotellut ja siinä ajassa siirtyi kokonaista 15 kuvaa. Pilkoin määrän pienempiin eriin ja kas, kummasti bitti liikahti.

Masentaisivat myös nämä säät, mutta ei kannata. Ensi viikosta lähtien on takuulla paistetta ja porotusta luvassa, siinä nahka tummuu ja pekoni käryää kun hinaamme talvenkalpeat kinttumme aurinkoon.

Säistä voisi nyt jauhaa ja valittaa maailman tappiin saakka. Tänäänkin on saatu rakeita, vettä, myrskytuulipuuskia, aurinkoa ja hirmuisen hyytävän kylmää tuulta. Kaikki noin vartin välein.

Tälle päivälle tärkeimmät tässä.
Mukavaa illan jatkoa, missä lienetkin!

Hieno Pärskäjuuri

Kaikenlaisia kotkotuksia

Siinä ne nyt ovat, tämän vuoden ensimmäiset (ja minun puolestani viimeiset) kiuruveteläistiput, 11 yhteensä. Nuo samat mustat rouvat olivat asialla viime vuonnakin, kohta meillä on silkkaa mustaa maatiaista.
Seassa kirmaavat myös 6 konetipua, ne ovat ehkä hitusen pienempiä kuin nämä luomusti haudotut, mutta muuten eivät porukasta ihmissilmin erotu.

Kanansilmä sen sijaan erottaa omat vieraista. Heti tulee huspois -elkeitä kun konetipu viipyy juomakupilla pidempään kuin rouvan mielestä olisi suotavaa ja etenkin jos hänen omahautoma perillisensä olisi janojonossa.

Yhdistimme eilen sunnuntaina nämä kaikki tiput kuitenkin samaan parveen. Loppuviikosta ovat toivottavasti sen verran sulkautuneet, että pärjäävät ulkoilmassakin sitten kun kanaemot ne sinne päättävät johdattaa. Luotan, että ne konetiput pötkivät toisten joukossa ja ottavat paikkansa parvesta.

Kukkojahan sitä tuossakin porukassa on enemmän kuin tarvitaan, niille pitäisi etsiä sitten syksyllä uudet kodit tai padat. Nyt on kuitenkin kanaväki varpaisillaan, Evira on tiedottanut Mycoplasmatartunnoista eikä vastuullinen kanaväki kuskaa kanoja mihinkään kunnes tautitilanne on selvinnyt. Jos tilanne jatkuu sekavana vielä syksylläkin, kirves lienee ainoa säädyllinen tapa hankkiutua liiasta siipikarjasta eroon.

Minä en moisesta tiennyt kun nämä kaksi valkoista kaunokaista toin viikonlopun reissulta kotiin, näiden pitäisi olla kiuruveteläisiä, kauniita ne ovat ainakin.

Kanalan kesäasumuksia on järjestelty uudestaan. Silkeille rakentuu ihan oma verkotettu tarha-alue entisen sisään, homma on hyvällä alulla ja laitellaan tällä viikolla loppuun. Silkkikanat majailevat nyt tallissa Töttiksen karsinassa eikä tallia saa tyhjennettyä vuosihuoltoa varten ennenkuin ne pallerot on siirretty ulkoruokintaan.

Tämmöinen pieni laventelinvärinen pölypallo tarttui mukaan taannoiselta Raahen kanakiertueelta, kääpiökochin on rotu, se on kyllä mainiota porukkaa.

Tämä alempikin on kääpiökoch, viime kesän hankintoja. Lisää käppänöitä on tulossa, kaverini hautomakone hurisee ja siellä on kohta h-hetki. Katsellaan niitä tipuja sitten heinäkuun lopulla. Olisi kyllä kiva saada silloin heinäkuussa yksi toisenlainenkin munasolu kasvamaan... siitäkin sitten lisempää kunhan Hispaaniasta kotiudutaan. Ja ei, meille ei ole tulossa iltatähteä. Töttis saa (ehkä) kokea äitiyden ilot *keheheehhee* vuonna 2016.

Tähän vielä loppuun kuva keltaisesta valaasta, että osaakin olla kauhea kuvakulma. Meidän hieno sporttiponi on kuin manaatti. Ehkä se on valevuonohevonen ja oikea laatu paljastuu silloin kun hevonen ei muista näytellä hevosta, vaan on reilusti mitä on. Mene ja tiedä.

Eipä sen puoleen, omakin olomuoto saattaa ensi viikon loppupuolella muistuttaa enemmän manaattia kuin ihmistä, kunhan pääsen kellahtamaan lepolasseen tinto veranoni kanssa.

Nyt minä menen kanalaan, sitten nukkumaan. Pahuksen raskaita nämä viimeiset päivät ennen totaalista irtiottoa arjesta!

Kesäistä viikonjatkoa sinulle, missä lienetkin. Täällä sataa ja paistaa ja välillä tuulee, lämmin ei ole ollenkaan.

Katsaus menneeseen

Pikkuisen puhalluttaa tämä tahti jolla päivät kuluvat, suorastaan kiitävät.

Viime sunnuntaina juhlittiin Torpan rippilasta, kaikki sujui hyvin ja astiatkin melkein riittivät kaikille. Kiitos vielä kerran tätäkin väylää mukana olleille. Työlistalla ovat kiitoskortit ja -kuvat. Niiden postileima voi olla Espanjasta mutta haitanneeko tuo?

Viikko kului lähinnä ratin ja penkin välissä, koko ajan joku jonnekin tai jostakin pois. Esikoisen kaulalla olleesta luomesta keskusteltiin lääkäreiden kanssa, olin nimittäin varannut sen poistolle ajan. Lääkäri kuitenkin kieltäytyi poistamasta. Poistetun luomen arvesta tulee nimittäin suurempi esteettinen haitta kuin luomesta itsestään. Luomi on ihan rauhallisen näköinen, siisti ja säännöllisen muotoinen joten sen poistosta päättää Esikoinen itse aikanaan. Toki se leikataan pois jos muoto tai väri muuttuu, toistaiseksi mennään näin.

Peetulle tuli morsian Norjasta saakka, deittalua oli sekä tiistaina, että keskiviikkona ja toivottavasti morsiamella on kotiinviemisinään muutakin kuin kauniita valokuvia sulhasen kotikaupungista. Peetu oli käyttäytynyt erittäin miehekkäästi ja suorastaan hanakasti.

Nuorimmaisella kuumottelee muuan Remu, asiasta enemmän kunhan neuvottelut Iso-J:n kanssa päätyvät molempia osapuolia tyydyttävään tulokseen. Sen verran voin paljastaa, että Remu on söpö, hyvin söpö ja vehnäpullan värinen.

Hevosetkin saivat kauan kaipaamansa pedikyyrin. Ihmepoika Sörsselssonilla on kesäiset tanssikengät ja Töttis hulluttelee paljain varpain.

Perjantaina pakkauduin Äitikullan kanssa siniseen salamaani ja kurvasin Haagaan. Lauantaina juhlittiin kummipojan häitä Mäntsälässä, Sälinkään kartanossa. Mitä kaunein tilaisuus, mitä upein kesäsää. Minäkin vollotin kirkossa vuolaasti, en sitten olekaan aivan niin paatunut kuin kuvittelin.

Hetikohta kakun leikkauksen jälkeen ampaistiin taipaleelle. Matkalla mukaan hyppäsi kaksi kaunista vaaleaa kanaa, kiuruveteläisten parven värisuora alkaa olla täydellinen.

Torpan pihasora ropisi kotiintulokurvauksessa kl. 00.19 eli vain neljä minuuttia arvioitua myöhemmin. Aika pätevästi sitä osaa jo nuo ajoajat laskea.

Viikkoon mahtui myös neljä roimaa salitreeniä, muutama hikinen combat tunti, pari palauttelevaa balancea ja normaalit arkijutut.

Nuorimmaisen viimeinen kesätyöpäivä oli perjantaina, Esikoinen jatkaa vielä ensi viikon.

Nousuviikko on kiireinen eikä ajokilometrejä puutu siitäkään. Iso-J hoitaa työjuttuja koko viikon, sitten tuleekin mukavasti Juhannus ja keskitytään Torpan töihin.

Jaksaa jaksaa!

Heippa taas, missä lienetkin!

Kiireinen on koirakin

Heipatuksia

Truth!

Kiirettä pitää mutta parin viikon päästä on jo helpompaa. 

Siihen asti edetään hoppaloikkaa.

Palaan pian tai ainakin lähiaikoina.

2015 Rippilapsi vm-2000

Juhlien jälkeen

Milleniumbaby on ripitetty ja konfirmoitu, ensimmäinen ehtoollinen nautittu ja juhlat tärkeiden ihmisten kanssa juhlittu.

Kiitos kaikille jotka pääsitte paikalle, kiitos teille jotka muistitte rippilasta muuta kautta.

Silmähikeä puski silmäkulmasta ja sydän meinasi pakahtua ylpeydestä kun oma, aikoinaan sinisenä karjunut milleniumvauvani seisoi albassaan alttarilla.

On se ihana.

On meillä myös ihana perhe, suku ja ystävät. Kummit ja serkut, täti ja isotädit, kaikki ihanat ja tärkeät ihmiset.

Nyt ei päässä heilahda muuta kuin ajatus omasta tyynystä. Hieno päivä takana. Illalla kävimme vielä venymässä Nuorimmaisen kanssa ja se rentoutus tuli tarpeeseen, kilpahaukottelu kotimatkalla meinasi lonksauttaa leuat sijoiltaan.

Lempeää maanantaita, missä viikkosi aloitatkin!

Käytöskukkanen

Kieli keskellä suuta

Eilisestä peltopossusta sukeutui sitruunantuoksuinen, kiiltävä kisaponi.

Kaikki sujui niin mallikkaasti, että Ihmepoika ansaitsee kilon porkkanoita ja kokonaisen puskan Käytöskukkasia.

Ratasuoritus oli puhdas eli virheetön nollarata joskin rusetit menivät muille.

Olen erittäin ylpeä, niin on myös ponin omistaja Nuorimmainen.

Juhlavalmistelut jatkuvat, moikka!

Hops

Tarkkana nyt

Pienellä laitolla

Nyt menee elämä jännäksi. Ihmepoika on kyläkisojen listoilla ja huomenna viivalla, ristikkoluokalla alkaa matka maineeseen. Mainettahan on monenlaista, vähemmän mairittelevaa tai ylistävää. Hajuton ja mauton on kuitenkin maine, jota Ihmepoikaan ei voi yhdistää. Ikinä.

Jotenkin pikkuisen ennakkohytinät ovat siihen suuntaan, että kisoista tullaan maineella nopein rata, esteet atomeina. Että niinkuin vanhaan kunnon Kanuunankullaralli -tyyliin, karmit kaulassa ja silleen.

Sunnuntaina sipsutellaan kuulema kuvioliikehdinnän ohjelma, siinäkin voi tulla monta mielenkiintoista momentumia eteen, tuomarin pillinvislauksesta loppukiitoksiin. Joskin pölyn laskeuduttua tuskin kiitoskommentteja heruu.

Mutta ainakin kylällä puhetta piisaa nousuviikollakin. Ja kaikki kokemukset kasvattavat.

Huomatkaapa myös kisatykin tyylikäs camokuosi, ihan itse mudalla tahr... taiteiltu.

Toinen merkillepantava seikka on se, että Torpan kaikki kaksi hevosvoimaa ovat samassa, tänään illalla otetussa kuvassa.

Hommahan meni niin, että eilen Harriserkku lupautui pitkän työpäivän (Orvokin päivän tuulet ja niiden aiheuttamat sähkönjakelun harmit) päätteeksi kyytimieheksi. Niinpä sitten kurvailtiin naapurivaaralle ja napattiin Heidin traikku kytköön. Tamma kyytiin ja matkaan. En tiedä mitkä tuulet puhalsivat korvien välisessä tuulitunnelissa, mutta hevonen marssi koppiin kyselemättä. Ällistyi itsekin omaa nopeuttaan.

Ajomatka sujui vikkelään ja hetikohta päästiin purkamaan. Jossain hirnui joku ja Töttis vastasi. Kohta laitumen suunnalta kuului tuttu kimakka ja raikuva hirnahdus, Ihmepoika kommentoi! Siitä seurasi kahden hevosen välistä keskustelua korkeilla oktaaveilla ja suurella tunteella. Illan ilona olikin roima tinnitus.

Laitumen portilla odotteli komeana pörhistelevä Ihmepoika, iso mieshän se jo on.

Voi sitä jälleennäkemisen riemua, Töttis juoksenteli häntä kaarella, Poni perämiehenä. On hällä ruunaksi melkoiset orin elkeet, hetkittäin jo kävi mielessä mitenkä todennäköisesti ruunaus epäonnistuu.

Illalla Töttis oli laukkaillut ympäri laajaa laidunta jälleennäkemisestä ilmeisen onnellisena, Ihmepoika piti hännästä kiinni, ettei vaan enää pääse karkuun.

Tänään oli tuo tyylikäs maastoutumiskuosi kummallakin.

Pienellä laitolla kisoihin, pienellä laitolla kesämorsiameksi. Voipi muuten olla historian ensimmäinen kerta kun ori kieltäytyy astumasta morsiamen nähdessään, vai mitäpä sanotte näistä tyylinäytteistä?

Ravistan aivosolut kohtaaman toisensa

Kukkiihan se perunakin

Lauantai on tiivistä tekemistä, aamusta noudan cateringin loihtimat eväät ja sitten ihan listan mukaan ruksataan asioita sitä mukaa kun saadaan valmiiksi. Nuorimmainen lähtee hevosenomistajan roolissa kisahoitajaksi, kisapilotti tulee toiselta tallilta.

Esikoinen kotiutui tänään riparilta, kuulema jännittää jo sunnuntai.

Huomenna saadaan myös juhlaväkeä paikalle, loput tulevat sitten sunnuntaina kirkkoon ja/tai kirkonmenojen jälkeen Torpalle.

Iso-J joutuu hoitamaan lauantai-iltana edustusvelvollisuuksia. Joku kiteeläinen pitkätukkien pändi rämisyttää Laululavalla ja siellä pitää sitten heilua Iso-J:nkin. Minä jään ihan sovulla kotiin. On nimittäin pientä laittoa siinä, että tästäkin emännästä ruopataan sunnuntaina valokuviin kelpaava esitys. Rippilapsen äiti kun ei voi ehkä kaikista kuvista livistää.

Mukavaa viikonloppua, missä lienetkin!

Edustushommia, pakko jaksaa

Sadetta ja paistetta

Nyt mennään ilman kuvia. Täydennän jos jaksan (eli jos muistan).

Muistiin merkitään seuraavaa:
Nuorimmaisen synttäreitä juhlistettiin kahteen pekkaan Ilosaaren Kerubissa todella hyvien burgereiden äärellä. Minä vetäisin mahdottoman makoisan luomulehmäversion, juustokin oli paikallisen tuottajan tekeleitä. Hyvää oli.

Sankarityttö valikoi listalta ahvenfile-rapukastike -version bataattiranskiksilla ja viimeistä murua myöten katosi annos lautaselta. Yritin hokea 'eat your greens' mutta ne jäivät vähemmälle syönnille.

E-operaattorin puhelinkassista löytyi suklaalevy, kiva kun myyjäkin muisti noin mukavalla tavalla. Pieniä mutta tärkeitä juttuja.

Aiemmin päivällä oli aika päästää mummokissa Justiina ilmavoimiin, sinne lähti nätisti nukkuen. Kehräsi ja hyrritti kunnes uni tuli. Kiitollinen olen kaikista vuosista ja kokemuksista joita tuon kissankehvelin kanssa saimme, monet näyttelytkin kierrettiin ja tittelinä tuollakin kissalla oli Europa Champion, se on melkoisen paljon se.

Illalla teimme visiitin Esikoisen riparille, oli perheilta. Siellä vaikutti kaikki olevan melko mallillaan, pientä ulkopuolisuuden tunnetta kokee kun on aivan ventovieraassa porukassa. Pikkuisen harmittaa, mutta tyttö kyllä pärjää. On ihan kiva, ettei norkoile niissä porukoissa joissa tehdään toisiin vaikutus K-18 -jutuilla. Vaatii melkoista kanttia olla rohkeasti oma itsensä eikä mennä massan mukana. Arvostan!

Piipahdimme moikkaamassa kesämorsian Töttistäkin. Ensin kuikuili Tuiskun takaa, lopulta lähti lämpystämään juomapaikalle jossa hän suvaitsi suoda meille hetken aikaansa. Kolme vadelmavenettä katosi kitusiin sukkelasti ja sitten hän poistui takaisin laumaan. Kaunis ohut kesäkarva on vaihtunut ja tuttu ilmiö, hopeanväriset peitinkarvat kankuilla ja kyljissä. Kaunis hevonen. Mikäli onni on myötäinen, tamma muuttaa huomenna Ihmepojan seuraksi. Josta on muuten kasvanut yhdessä yössä Iso Mies, yksin laitumella. Onneksi kahdessa viereisessä lohkossa on hevosia eli ei tämä urho yksin preerialla vaella.

Täydellinen päivä oli kyllä tämä kesäinen keskiviikko. Heti aamulla oli reipashenkinen liikuntatuokio, ensin tunti koutsin kanssa laatutakuutreeneillä ja sitten päälle pääkopan tuuletusta bodycombat -tunnin merkeissä.

Illan viimeisiin askareisiin eli haudankaivuuseen kiirehdin kilpaa sadepilvien kanssa. Selvisin kuivin jaloin. Viisi kissaa siellä nyt rivissä pötköttää, kaksi lähti vanhuuttaan, kolme liian aikaisin.

Säiden puolestakin päivä oli erittäin vaihteleva. Kaikkea saatiin, pistävästä auringonpoltteesta hirmumyrskylukemissa riehuneeseen tuuleen. Tuuli irroitti kasvihuoneesta kaksi kattopanelia ja piha on tukossa salavanoksia. Vettä on tullut vaihtelevasti, välillä monsuunisateena, välillä tihkuna.
Sähkökatkoksia on ollut kaksi, toinen kesti kuulema vartin, toinen minuutin.

Sekavaa, eikö totta? Nyt ei liikahda ajatus enempää, petiin on paras suunnata. Iso-J yöpyy Puijontornin mäellä savon ytimessä.

Huomenna lisää, piirakoita nyt ainakin paistetaan.
Kivaa torstaita, missä lienetkin!

Liljan kukko, tulipunainen

Prunus tenella

Hopsanhei, viikko kiitää vinhaa vauhtia, hädin tuskin ehdin napata tiistaita liepeestä kun jo meinasi sekin karata. Tämä eka kesälomaviikko on täynnä vauhtia ja tapahtumia. Sen kyllä sanon, että jahka näistä kesäkuun vauhtiajoista selvitään Hispaanian koneeseen, huokaisemme koko perhe äärimmäisen pitkään ja syvään.

Esikoinen on riparilla, tänään toimitin hänelle sinne kyynärsauvat koska oli lonksauttanut nilkkansa turvoksiin.

Nuorimmainen painaa kesätöitä, hymyssä suin ja dollarin kuvat silmissä kiiluen. Huomenna hakee synttärilahjansa E-operaattorin yritysmyynnistä, sitten ollaan omenaklaania koko poppoo paitsi Iso-J joka on nokiamiehiä maailman tappiin saakka.

Äitikulta polkee koneellaan Herrasväen eteiseen verhoja, kangaskaupan verhojono ylti yli Juhannuksen joten pakkohan ne oli ottaa mukaan, että saadaan sunnuntain juhliin. Väliovia ei ehditä maalaamaan valmiiksi asti, toivottavasti juhlaväki kykenee kulkemaan ovista vaikka karmit ovatkin maalaamatta.

Konditoriaan jätin tilauksen maanataina, kannatan naapurikunnan naisyrittäjää. Kovasti on suositeltu paikka ja pätevän tuntuinen emäntä siellä ohjaksissa joten ihan huoletta olen kakkujen suhteen. Torstaina rykäistään karjalanpiirakkatehdas tulille tässä meidän tuvassa, on isompi uuni ja väljemmät tilat kuin Äitikullan kyökissä.

Kukkii kukkii

Pohojammaan kasvituliaisia en ole isommin päässyt käpälöimään. Eilen jemmasin multiin Kartanonpionin ja pari muuta. Se pääsi oikealle paikalle. Minulla on ollut yhdessä sisäänkäynnin penkissä tyhjä neliö jo kauan, nyt se sitten kirkastui mitä paikka on vailla. Pioni istuu nyt siinä Torpan symbolina ja toivottavasti viihtyy vielä perikunnan ilonakin.

Tämän illan harmituskertoimet veti tappiin liljapuskassa kökkinyt liljakukkoyhdyskunta. Punainen perhana joilla oli varsinainen lystinpito meneillään, arvaatte varmaan mitä tarkoitan. Keräsin kaikki ja huuhtelin tulikuumalla vedellä viemäriin. Niin käy punakukoille täällä. Ikinä, koskaan ennen, ei ole meillä liljakukko hillunut ja lähtö tulee nytkin. 

Sain ulkoilutettua kameraakin, mutta nyt ei enää jaksa kuvasaalista purkaa. Ehkä lähipäivinä. Kuvasin uusia kanasiakin, niistä lisää tuonnempana.

Koko loppuviikolle on luvassa kaikenlaista haipakkaa, Töttiskin pitää siirtää Ihmepojan luo. Ihmepojan tyttöystävä (se tumma) lepuuttaa tallissa kaviokuume-epäilyn takia ja laidunkaverin paikka aukeni valitettavasti tällä tavoin. Olin suoraan sanoen unohtanut koko hevosen, siellä se on Heidin laumassa möllöttänyt ja tuskin on kotiin kaivannut kun Tuisku on niin ihana.

Nyt pitkä puhallus, verenpainetta tasaava huokaus ja sitten vähän huomisten synttäreiden valmistelujuttuja. Nuorimmainen vanhenee ensi yönä yhdellä pykälällä. Neljätoista vuotta sitten piti muuten haipakkaa, tuli ns. lentävä lähtö kotoa ja tenava oli maailmassa noin puolen tunnin kuluttua siitä, kun tarrasin Naistenklinikan ovenkahvasta kiinni. Ei ollut aikaa täytellä papereita eikä jaaritella joutavia.

Huoh. Aika rientää. Niin minäkin.

Keskiviikkona on kuulema syytä pitää hatuista kiinni, tuulta ja töhinää on luvassa. 

Heipat sulle, missä lienetkin!

Nätti se on