perjantai 29. elokuuta 2014

Vaaka ja pari muuta juttua


Viikko on ollut vaa'ankieliviikko. Jostain syystä minusta tuntuu, että nyt vaaka on heilahtanut enemmän sinne positiivisen suuntaan. Ainakin minun on ollut hivenen helpompi hengittää tällä viikolla. Yllättävän usein jopa.

Positiivinen viikko, lautanen on yhä useammin yhä täydempi. Eikä kuppikaan heilahda nurin enää niin usein.

Mutta ei tässä parane leijumaan ryhtyä, tiedän kyllä miltä tuntuu, kun matto vetäistään jalkojen alta ennenkuin ehtii kissaa syyttää.

Päiviini on mahtunut jopa muutama hyvä salitreenikin. Olen suosinut hidasta palauttelua, tehnyt lyhyitä sarjoja paljon normaalia kevyemmillä painoilla mutta treenin kesto on ollut useimmiten 90 minuuttia, ylikin. Ja katso, kevyttä on ollut tekeminen. Torstaina oli ensimmäinen ohjattu treeni moneen kuukauteen ja sen kyllä tunnen yläkropassa. Huomenna ei kahvikuppi nouse. Siirryn siis sovulla espressoon ja minikuppeihin.

Remo, reilukerhon miehiä

Viime lauantain aktiviteetteihin kuului ihana ilta ystävien kanssa, näperreltiin niitä rapusia. Kuoretkin muistin asetella laskettavaksi lautasen reunalle. Ja nyt sitten se -S- :lle lupaamani juttu.

Internetin ihmemaasta löytyy keskustelupalstaa vähän jokaiseen teemaan ja harrastukseen. Hevosväelle tai muuten vaan hulluille on olemassa eräs lantalava ja siellä on juttua milloin mistäkin. Välillä jutut pääsevät ihan radioon saakka, joskus niitä siteerataan muuten vaan. Vetää vertoja Vauva -lehden keskustelupalstalle joka on ihan omaa luokkaansa.

Noh, muistan ikiajoiksi yhden tarinan, pääpiirteittäin se meni jotenkin näin:
Naispuolinen (oletettavasti hevosihminen) oli pistänyt ns. lusikat jakoon petolliseksi osoittautuneen miehensä kanssa. Hän pohti siellä palstalla, että miten voisi parhaiten kostaa hyypiölle tämän kolttoset. Siitä sitten kaikenlaista ideaa esitettiin, mutta niistä puuttui se jokin. Lopulta jostain tuli neuvo pujottaa pakastekatkarapuja verhotangon sisään ja huolehtia, että haju pääsisi tangon päätytulpan rakosesta huoneilmaan.

Ai hiisi miten siitä riemu repesi. En niin aktiivisesti palstaa enkä juttua seurannut, että tietäisin miten tarina päättyi. Mutta voin vain kuvitella miten raivokkaan etsinnän ja tuuletuksen tuo kelvoton miespolo on kämpässään pitänyt. Siinä on varmaan uusi lemmitty lähtenyt lätkimään. Eihän mädän kalan hajussa elä kärppäkään. Paitsi islantilaiset, ne syövät mädätettyä haita. Olen haistanut.

Jotenkin minusta tuntuu, että idea on tosielämässä testattu. En ole jutun luettuani koskaan voinut katsoa verhotankoja luottavaisin mielin ja ensimmäinen tehtävä tähänkin torppaan muutettua oli tsekata verhotangot. Ja nuuhkia ilmaa.


Tälle viikonlopulle on luvassa tallin pesu (yllätys, se on vieläkin tekemättä) ja kanalan fiksaus. Yhtä verkkoseinää on siirrettävä niin, että maatiaisporukan hulppeista neliöistä näpistetään pikkuväelle enemmän. Mikäli pikkukukot alkavat talven pimeinä päivinä nahistelemaan, saadaan vielä jaettua tila kahtia. Yllättävän sopuisia nuo pikkurotujen kukot ovat joten luottavaisin mielin niputetaan pikkuväki kolhoosiin. Vappupilli tosin polkee kaikkea mikä liikkuu ja rääkyy uhoaan verkon takaa myhäilevälle Kukko Savolaiselle.

Uusin tulokas on Kääpiökoch -kukkopoika. Mukava ja mahdottoman komea jäpikkä. Vanha silkkikukkomme ei enää montaa auringonnousua taida nähdä, enimmäkseen nuokkuu ja tiirailee joskus töyhtönsä takaa kanasia sillä ilmeellä, että kovasti miettii mitä varten nuokin tuossa hyörivät.

Kuvia näistä sankareista on tulossa. Tässä muutama otos joltain sateettomalta illalta. Yöpuu näillä suurudenhulluilla pikkuisilla on kanatarhan yllä häälyvä salava. Siellä neljässä metrissä on turvassa ketuilta ja muilta yön kulkijoilta.



Kissapropagandaa on tulossa valokuvien myötä myöhemmin. Pikkuhuligaanit temmeltävät täysin estoitta ympäri torppaa. Eilen ne tutustuivat kaikkia maailman kissoja piinaavaan Punaiseen Täplään. Vaikka miten loikki ja hiipi, aina täplä karkasi.

Hevosia ei ole viikkoon käyty katsomassa. Hyvin ne siellä voivat, siitä olen varma.
Ensi viikolla olisi Töttiksen mahdollista palata kotiin, The Poni jää vielä kouluun. Serkkulikka lupasi yhden joutilaan, entisen lupauksen, nykyisen eläkeläisen kuukaudeksi tai pariksi seuraeläimeksi Plinsessalle.

Ensi viikolla on siis ajettava pari isoa heinäpaalia varastoon, tilattava ja varastoitava kuivikepelletit ja laiteltava muutenkin hommat talviasetuksille. Ihan hyvä, että näinä kaoottisina aikoina hevoset eivät ole olleet kotona. Ei minulla olisi ollut voimia niiden kanssa puljata. Etenkin kun kenttäprojektikaan ei ole edistynyt.

Iloa tulevaisuuteen tuli naapureilta, meillä on tuleviksi kesiksi laidunpeltoa yllinkyllin. Voidaan vaikka ottaa pari vierastakin niitä syömään. Voikohan parempia naapureita saada? Se, että minä muutaman kennollisen munia heille muistaessani vien ja annan kerätä ylijäämäherukat puskista ei korvaa kyllä lähellekään näitä tulevia laidunnusjuttuja. No, autetaan missä voidaan.

Nyt hetkeksi kuuntelemaan kiukaan tarinoita ja siitä sitten hyvillä mielin Nukku-Matin matkaan.
Nuku hyvin, missä lienetkin!
 
Maaliskuinen terminaalijuoksu T1-T2
PeeÄäs: näillä Absolutely Fabulous -kuvilla saattelen Nempan Hispaanian lämpöön. Uskonpa, että myös Toveri -S- oivaltaa näiden kuvien sanoman... :D


12 kommenttia:

  1. Toisaalla vaihdettiin korjaamon nuori sälli vanhempaan rekkakuskiin ja täällä tungetaan rapuja verhotankojen sisään. Voidaan siis tehdä johtopäätelmä jonka mukaan naiset eivät ole pelkästään äärimmäisen ailahtelevaisia, vaan he ovat myös äärimmäisen julmia ( Huffington - Hauler -syndrooma) ;P

    VastaaPoista
  2. Run Baby run, mitä ei tekisikään kylmän cava-lasillisen takia...:) Hektinen viikko, nykyinen Poliisiauto alias Valkoinen Viima taittoi muutaman tuhannen kilometriä singahdellessaan valtaväylillä eestaas...Reppu on pakkaamatta, siihen paneudutaan ensi viikolla vaikkapa sitten uima-altaan viilennyksen äärellä tai iki-ihanalla Victor's Beachillä mailman parhaan pina coladan äärellä. Asioilla on taipumus järjestyä. Hugs from Nemppa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi nauti nyt Kuomaseni siellä lämpimässä. Eiliset viestisi Astral Barista toivat lämpimät muistot mieleen <3

      Poista
  3. Olen hiljaa lueskellut torpan kuulumisia, silloin kun niitä on päivitetty. Olen tainnut kertoa, että itsellä oli teini-iässä kova ruokakontrolli päällä, ja vähän samoissa fiiliksissä oltiin siskon perheen teinin kanssa pari vuotta sitten. Stressireaktio. Se meni onneksi ohi. Kaikkea hyvää täältä sinne tältä osin. Onneksi lapsellasi on leijonaemo, onneksi. Ja se on raskasta olla leijonaemo

    Olen muuten eri mieltä tuosta T1 ja T2 juoksusta, ei se niin pitkä voi olla, ellei lennot ole myöhässä tai lähde Schengenin ulkopuolelle. Mutta Cavan ja tapasten takia tekisi kyllä vaikka mitä, se on amen.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos OP, nyt ei todellakaan ole ollut inspiraatiota sen enempää kuvata kuin kirjaillakaan. Toivon kovasti minäkin, että tästä vielä selvitään. Enempää en nyt taakkaa huolisi, tässäkin on aikamoinen kivireppu raahattavana.

      T1-T2 väli on tuskastuttavan pitkä korkkarisaappaissa juostavaksi, aamulla kl. 5 ja vain yhden kahvin buustilla. Mehän lähdimme takamatkalta, Hiltonin aulasta tuli portille varmaan 2 km sille portille josta Islantiin lähdettiin. Vieläkin hapottaa.

      Poista
  4. OP:n kommentti leijonaemosta herätti lämpimän ailahduksen minunkin rinnuksissa. Sitähän Hirnakka on. Ja Hirnöökselle vilkutus - meitä ystäviä ja tukipuita on pitkin matkaa! Ei meitä aina näy, mutta yleensä kuuluu kanavaa jos toistakin pitkin.

    Hampaat kiinni tukevasti seuraavaan haasteeseen. Oli se suuri tai pieni. Jos on suuri, niin purraan palasina vain. Kyllä se jossain vaiheessa hellittää. Helpompaa omilla hampailla kuin tekareilla :D

    Helpotuksen toivotus sinne!

    VastaaPoista
  5. *reps* ja *kops* :D
    Olen tainnut tuosta katkarapu-jutusta kuulla jonkun toisenkin version, mutta hulvatonhan se on. Hmmm... Meillä on vaan verhokiskot, joten toivottavasti ei tule tarvetta moiselle jäynälle. ;)

    Kivoja naapureita teillä kun lupaavat laidunta lainaksi. Soossi-ponista sukeutuu varmaan joku uljas kilpaponi kun se on siellä koulun opissa.

    Mistäs löysitkin mun lempparisarjan kuvia, noi on ihan legendaarisia! Että cheers sweetie sullekin vaan. ;)

    Lopuksi haluan kompata aiempia kommentoijia. Kyllä, olet leijonaemo ja se on lapsen kannalta hieno asia, vaikka emon kannalta aika raskasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D
      Voihan se ollakin, että toi katkarapukikka on vanha (ja toimivaksi havaittu). Hyvät naurut se kirvoitti kummiskin.

      Meillä on kamalan hienot naapurit, vain yksi Räyhä Riitasointunen mahtuu porukkaan. Hällä onkin biologiset aseet käytössään, ajeli pyhäiltana yhdeksän jälkeen lietteet (ja oman pskakaivonsa) tuohon välipeltoon. Ei siis edes omalle maalleen.

      Patsy ja Edina löytyvät mm. FB:n haulla, Patsy Stone taitaa olla tuo kuvien aarreaitta.

      Poista
  6. Hispaniassa ollaan, lämmintä luvassa 33 ja sitä varmaan oli eilenkin. Ensi kerran Turska Lines ei toiminut niin smoothly kuin tähän saakka. Lento oli myöhässä ja landasi B-terminaaliin, joka on vihon viimeinen hevon...per..e kolo. Niin sitten kävi että ketään ei kiinnnostanut noin 200 ihmistä suljettujen liukuovien takana jumissa gaten ja terminaalin välissä. En arvosta yleensä Veli Venäläisiä kovinkaan korkealla mutta tällä kertaa rivakka kaveri repi lopulta liukuovet auki ja pääsimme tuloaulaan, joten hirveästi ei hammasta naurattanut aamuöisellä taksimatkalla kentältä hotelliin, vauhtia oli 80 km:n alueella keskimäärin 120, joten jälleen kerran arvostin matkavakuutuksia, joskin jos jotain sattuisi ei jäisi päljon arkkuun pakattavaa. Eilinen lomailuun laskeutumista ja kenttäkilpailun maastokoetta auf Deutsch Eurosportilta. Tänään Nempan shopping haveniin...Toivottavasti jaksat tsempata Leijonan lailla ja tarvittaessa soita. Hugs from Nemppa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kas Norskia. Sun lentomaileilla on tilastollinen pakko tapahtua jotain porttien ovien jumitusta tai muuta harmistusta. Onneksi pääsit ehjänä perille. Se CDS:n rantamotari on kyllä melkoinen. Siellä jos kiesi kiepsahtaa Kuolemankurvissa katolleen, ei pelastuslaitokselle jää paljoa tekemistä, paitsi huuhtovat tien.

      Nauti lomasta ja rentoile meidänkin puolesta.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com