lauantai 16. elokuuta 2014

Kutukammari

Uutta hirttä

Kattotiilet tallessa ja ylähirret suorassa

Kutukammari

Eteläpäädyn rappiotila
Takaseinäkin suoristuu
Uusi auttaa vanhaa
Nyt ei jaksa juuri muuta kuin tyrkätä kuvat näkyviin ja toivottaa hyvää yötä. Viime yönä nukuin liki 13 tuntia joten tänään oli oikeastaan aika hyvä päivä. Nukuin silkkaa väsymystäni, näin valtavasti unia ja unessa kaikki oli hyvin. Ehkä vielä joskus koittaa sekin päivä, jolloin nämä nykyiset murheet ovat muisto vain.

Tänään oli kivaa siitäkin syystä, että koulukaverini Norssin ajoilta tuli vihdoin, viiden vuoden suunnittelun jälkeen käymään. Oli kerrankin aikaa rupatella niitä näitä ja vähän muistella menneitäkin. Yksissä tuumin todettiin, että onneksi silloin ei oltu on line -elämässä vaan se mikä tapahtui, se sinne jäi...

Toinen kiva juttu oli kaveripyyntö Blogistanialaiselta, tervetuloa vaan sitäkin kautta!

Pimeä sateinen ilta tuntuu nyt ensimmäistä kertaa syksyiseltä, enkä ole ihan varma onko se kiva vai ei. Pimeää on ja sataa. Jotenkin tuntuu, että moinen ilmiö on nähty pari kertaa ennenkin.

Pari kuvaa vielä loppuun, nyt tää lähtis odottelemaan Nukku-Matin yöleffaa, viime yönä oli ainakin kaikkea kivaa. Siinä unessa ikävät ihmiset olivat kivoja.

Mukavaa sunnuntaita, missä lienetkin.

Tita, nyt tämä toimii! Ihana ideasi toimii.
Tässä on jotain hyvin puhdasta mutta myös turmeltunutta
Pretty in pink
Päivänlilja
Vanhasta mummolasta tuotu muisto
Iso, vaalea ja tuoksuva
PeeÄäs: Noista kuvista sen verran, että iltaisin ilma on perennapenkkien liepeillä makean raskas. Jotkut liljoista tuoksuvat ihmeen voimakkaasti. Mutta yksikään näistä ei voita Toveri Titan Tuksuliljaa.

6 kommenttia:

  1. Aplodit hirsirakennuksen uudelle ryhdille!

    Kukahteleepas siellä edelleen runsaasti! Meillä Tuksulilja on uhkaavasti nupulla... ja muutenkin kesä puutarhassa jatkuu vain.

    Leppoisaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoskiitos, homma etenee hirsipuiden parissa. Maanantaiaamu alkoi tutulla jytinällä ja ryskeellä.

      Kukkii paljon. Ja isosti. Hirmuisessa kasvussa ovat etenkin Äitikullan portaanpielen kukat. Ilmeisesti sinne on kärrätty hevonhyvää uutterammin kuin minun penkkeihini.

      Uuh... se sun Tuksulilja on biologinen ase. Olisi hyvä saada lakisääteiseksi sen lajikkeen hallussapito. Teille se vielä mahtuu mutta pienessä pihassa olisi kauhistus.

      Poista
  2. Ahh, silmiä hivelee nähdä aitan saama huomio koska kyseessä vanha kunnon aitta jonka on annettu vanhentua luonnollisesti ilman että siihen on menty lätkimään käsittämättömiä väriyhdistelmiä (usko pois, niitäkin näkee).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tismalleen ! Kunnon aitta komistuu uuden ryhdin myötä.
      Meillä on tasan kaksi mielipidettä aitan väristä. Harmaa ja punamulta. Minä kannatan harmaita hirsiä, Iso-J meinaa sen töhöttää paineruiskulla punamullan väriseksi.

      Tästä vielä taistellaan.
      Täällä ei ole aittoja tai latoja tapana korjata saati maalailla, rämät on poltettu juhannuskokoissa tai annettu romahtaa maisemaan. Tehdään tässä siis kulttuuritekoa ja kyllä tielläkulkijat taas saavat kuikuilla niskat kenollaan. Kiusa se on pienikin kiusa ja me kaupunkilaisethan kehdataan romuttaa totuttuja tapoja.

      Poista
  3. Hieno aitta! :)

    Ja hienot liljat! Erityisesti pidän tuosta perinnelajikkeestasi, minun mummollani taisi olla samanlaisia pihassaan aikoinaan.
    Omista liljoistani olivatkin tänä vuonna kadonneet kaikki valkoiset... Penkistä nousi vain punaisia. :-/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, aitta hieno. Eivätkä liljatkaan rumia ole. Minä tykkään eniten noista korkeista versioista. Aikaisemmin kukkivat matalammat ovat vähän turhan tehdyn näköisiä, nuo puolivillit tiikerililjat ja varjoliljat ovat majesteettisia.

      Meillä nousi tänä vuonna valkoisia mutta punaiset ja pinkit jäivät vähemmistöön. Jospa se on myyrä taas käynyt nykäisemässä osan alempiin kerroksiin.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com