Maan aarteita

So presciousssssshhh....

Mine... all mine!

Oi kyllä! Meille tulee mahtava valkosipulisato! Tänään kopaisin giant red -lajikkeen rivistä satunnaisotannalla yhden naatin pintaan ja toisesta talvivalkosipulista (jonka nimeä en muista) ylösnousemuksen koki yksi naatti. Ja kas ihmettä, maaemo luovutti ihan sovulla kaksi komeaa ja pulskaa valkosipuliksi tunnistettavaa murikkaa multaisiin käsiini. Mikä tuoksu! Mikä aromi!

Ennen pesua ja leikkausta

... ja pesun jälkeen

Sielu heittää volttia ilosta ja riemusta! Jos sato on todella näin mahtava jo tässä vaiheessa elokuuta, on syytä odottaa, että näiden murkuloiden ansiosta kiinalaiseen tuontivalkosipuliin tarvitsee turvautua vasta joskus keväällä. Tuosta kun otan ensin siemensipulit istutusta varten, jää varmasti jokunen kilo keittiökäytöön. Meillä käytetään paljon valkosipulia, jos sen jostain ruuasta jättää pois, tahtovat syöjät marista, ettei oikein maistu miltään, jotain puuttuu.

Ja tässä vaiheessa ne, jotka irvistelevät valkosipulin kärystä. Mikäli tärvelet sipulinkynnet murjomalla ne puristimen läpi, saat ruokaasi kitkerän maun ja jumalattoman katkun uloshengitykseesi. Nakkaa ne perhanan valkosipulinpilaajapuristimet nyt lähimpään metalliromun keräyslaatikkoon ja varaa terävä veitsi sipulin hienontamiseen.

Valkosipulia ei sovi murjoa. Sitä pitää hellin kätösin, terävin veitsin leikkoa sieväksi silpuksi. Kuullottaa kevyesti (äläkä mene ruskistamaan) tai nakata silppu melkein valmiiseen ruokaan. Sipulissa olevat rikkiyhdisteet (whatever) vapautuvat puristettaessa ja aikaansaavat pahan hajun ja pahan maun. Hienonhieno aromi sen sijaan vapautuu kyllä suoraan kastikkeeseen tai muuhun ruokaan nätisti silputusta kynnestä. Pataruokiinhan kynsiä voi laittaa sellaisenaan.

Tuliko nyt selväksi??

Vadelman monta vaihetta

Chiliäkin tulee paljon, mikäli ehtii valmiiksi. Hyvin ne kyllä punastuvat sisätiloissakin, uuninpankolla on hyvä chilin punastella. En uskalla ajatellakaan minkä riemuliiterin Oscar ja Felix sinne kehittävät kun a) pääsevät punnertamaan uunille c) löytävät ihanat rapisevat aarteet. Lohtua tuo se, että kumpikin maistaa chilipalkoa tasan kaksi kertaa. Ensimmäisen ja viimeisen.

Muita maaemon antimia tulee enemmän tai vähemmän. Kuten jo aiemmin mainitsin, perunoista muhkeimmat ovat suuruusluokkaa pesäpallo. Pienimmät marmorikuulan mitoissa. Monipuolisia kesäperunoita, vaihtelevan kokoisia ainakin. Eihän me talviperunoita edes ajateltu laittaa, syödään nyt mitä syödään uusina ja haetaan kaupasta talvella se mitä tarvitaan.

Mansikkasato jäi kehnonlaiseksi, lumeton talvi teki tihunsa eikä kylmä alkukesä ollut mansikan kukinnan kannalta suotuisa. Ompuista en sano vielä mitään enkä porkkanoista tiedä sen enempää. Hitaasti itivät porkkanat, toivottavasti syksy on suotuisa ja saadaan edes jonkinlainen sato.

Ja saskatoon, tuo hassu marja jota jotkut pitävät suurena herkkuna, toiset rikkakasvina. Minä olen oppinut tykkäämään saskatoonin pehmeästä mausta. Äitikulta keitteli punaherukoista ja saskatoonista marjamehua ja se on hyvää. Saskatoon issekseen mehustettuna on ihan pliisua. Kaipaa happoisamman keitinkaverin.

Lähiseudun lukijat saavat pitää kiirettä mikäli meinaavat tulla poimimaan omansa. Räksät viihtyvät puskissa hyvin. Pitäisi oikeastaan latvoa koko pensasto jotta sinne saisi tulevina vuosina jonkinlaiset harsot päälle marjoja suojaamaan.

Tänään on meillä vietetty viimeistä lomapäivää. Aamulla kello 9 Perilliset astuvat kumpikin omiin kouluihinsa. Nuorimmainen kotikylälle, Esikoinen vanhaan tuttuun Norssiin.

Illallinen syötiin (taas) Takapihan Tavernassa eikä kyllä tunnu yhtään siltä, että kesä olisi lopuillaan. Ehei, hellepäivän ilta on mukavan leuto. Ruokailun jälkeen Esikoinen kävi vielä jumppaamassa Töttiksen kanssa, kiva kun on inspiraatio löytynyt. Hevonen tekee mielellään ja on kerännyt vähän lihastakin kesän aikana. Hyvähyvä.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, ihanaista iltaa sinulle, missä lienetkin!

Pee Ääs: nyt sitten vielä matkailuvinkkiä naapurimaakuntaan:
Kiitos vinkeistä Vuoden siivoojalle!