Sekalaista kuva-albumista

Kantapäät alas!!

Tarkasti kun asettelen jalat niin en kompastu

Laitan tähän tietoisella riskillä muutaman kuvan Ratsuoppilas Sörsselssonin jumppatunnilta. Unohtakaa paarmanpuremat, tervatuhrut ja tahmeat jouhet. Nämä ex-kermapärsset, nykyiset tervaperssaukset löysivät mukavasti yhteisen soundin ja sävelen vaikka Esikoinen kiipesi elämänsä ensimmäistä kertaa Norjalaisen katapultin kyytiin. Meno oli letkeää ja alkujäykistelyjen jälkeen molemmat puhkuivat tyytyväisinä. Vähän oli sitä 'emmä ton kaa' -juttua, mutta hyvin löytyi yhteinen sävel.

Vielä mennään maalaistyyliin "viherkentällä", toivottavasti saadaan se hiekkakuorma ja kaivurimies hommiin vielä näillä lämpimillä.

Kyllä minä olen oikeasti melko iloinen tuon Poninketkun kuulumisesta Torpan ruokakuntaan. On hän vaan niin mahdottoman metka kaveri. Mukava ratsu, taipuisa ja lunki tapaus mutta aina on pientä jekkua mielessä. Skogspojke on löytö, ei voi muuta kuin iloita, että tämä helmi saatiin omaksi.

Lopuksi venytellään

Nohevimmat huomaavat kuinka satula valuu oikealle. Muuten on hyvä penkki, mutta tarvitsee tällä tynnyrimallisella ratsulla säkätoppaukset satulahuopaan. Mikäli jollakulla on joutavana Horsewaren Rambo pad -huopaa, passaa tarjota tänne. Meillä on tasan yksi sellainen ja silloin kun se on pyykissä, olemme totisen ongelman edessä. Täytyy koittaa lampaankarvapadia. Ja parempaa satulavyötä.



Asia toki korjaantuu uuden satulan myötä. Nyt mennään tällä ja koetetaan tuunaamalla paikata tilannetta.

Älkää siis huolestuko, ongelma tiedostettu ja ratkaisua työstetään. Hevosta ei vahingoiteta näiden sessioiden yhteydessä. Eikä niiden jälkeen.

Korppikotkanpoikaset

Raptorit

Kyllä tämä on kukko, osta pois!

Kanalan suunnalla riittää vipinää. Neljä kiuruveteläistä tipua pitää lystiä ja vanhemmat kanat ovat näiden korppikotkien ja raptorien jälkeläisten kanssa helisemässä. Yksi noista taitaa olla kukko, samoin tämä alimmaisen kuvan valkoinen tyyppi. Yksi mamma löhnää pesässä ja hautoo nyt toisen viikon loppupäiviä. Reilun viikon päästä saattaapi olla yksi tipu lisää.

Myrsky lennätti yhden ipanan tarhasta kokonaan pois ja vähintään kerran päivässä saa hätistellä eksyneitä sieluja osastolta toiselle.

Selkeästi huomaa, että kun kissavartio ei päivystä enää Sir Miltonin toimesta salavanoksalla, kanatkin riehaantuvat käyttämään ilmatilaa rohkeammin. Tarvitaan kipeästi uutta lennonjohtajaa.

On niin vaikea uskoa, ettei Sir Milton enää tule yöksi kotiin, ei tingi ruokaa aamuisin, ei nuku niskatyynynä eikä kuumota kinttuja öisin. Joka kerta kun jossain päin Torppaa tiuku helkkyy, sitä vaistomaisesti ajattelee, että kas, Milton tuli. Ei tule. Tulee ikävä.

Näin hurskain katsein syntejä kadutaan...

... tai sitten ei! Eikun uutta narraamaan säynävää!

Viikonlopulle ei ole isompia ohjelmia. Onneksi. Joutilaana ei silti ole vara notkua, kaikenlaista pikkupuuhaa ja askaretta toki riittää näihin leppoisiin maalaiselämän päiviinkin.
Tehdään mitä on tehtävä, kerätään vähän mehustettavaa ja keitellään saskatoonmehua. Herukkasato näyttää ihan kohtuulliselta, vadelmien kanssa on vielä maltettava pari päivää ja katsottava mitä sateet ja tuleva lämpöaalto tekee niiden kasvulle. Perunat ovat pesäpallon kokoisia. Valkosipuleitakin jo uteliaana kopeloin ja hymyissä suin odottelen sadonkorjuun juhlaa. Sitä se totisesti tulee olemaan. Oi onnea!

Näin nyt, huomisen antia odotellessa toivottelen leppoisaa lauantaita, missä lienetkin!

PeeÄäs: erityisterveiset Suppurin suomalaisille, oli mukava kuulla viestiä ison veden takaa!