Sinne sun tänne

Lähiseutuja kurvaillessa törmää silloin tällöin kaikenlaiseen kummaan ja kiinnostavaan. Benalmadenan kulmilta löytyy eräs näkemisen ja käymisen arvoinen paikka.

Muuan Tohtori D.Martin ja pari muuraria aloittivat vuonna 1987 tämän linnamonumentin rappaamisen ja suurinpiirtein valmista tuli 1994. Melko estottomasti on yhdistelty eri tyylilajeja, bysanttilaista, goottilaista, romaanista ja mudejaria. Ne on sekoitettu sujuvasti erilaisiksi lähteiksi, torneiksi ja porteiksi. Ja koko komeus kertoo tarinan Amerikan löytymisestä.

Koska historian tuntemuksessani on puutteita, en ihan tarkkaan ole perillä Kolumbuksen puuhista, Intiaanhan hän kai yritti, mutta keula karahti maihin Amerkikan mantereella ja paikallisasukkaista tuli sitten intiaaneja. Tai jotain sinne päin.

Erikoinen nähtävyys tämä on ja koska sisäänpääsy on vain pari euroa, kannattaa käydä katselemassa.

Colomaresista suuntasimme tuttua reittiä Mijas Puebloon, kaunis pikkuinen kylä vuorenrinteessä. Ja hitokseen täynnä turisteja.

Tällä kertaa kiersimme kasvitieteellisen puutarhan, se on ihana vihreä keidas josta on huikeat näkymät merelle asti.

Aiemmista kerroista viisastuneina söimme ennen lähtöä, sillä Mijaksesta hyvän ja hinta-laatusuhteeltaan sopivan ruokapaikan löytäminen on työlästä. Etenkin kun nälkä ja kiukku kulkevat käsikkäin.
Varmasti sielläkin syö hyvin ja varmasti ihan kohtuuhintaankin, mutta me olemme törmänneet vain valmispohjapizzoihin ja mauttomiin annoksiin. Siellä syödäänkin mieluummin silmillään, minä tykkään ihan kamalasti näistä kukkakoristeista, ei semmoista seinää eikä parveketta jossa ei pelargonit rehottaisi.

Ei millään pahalla, mutta...

Silmiä kirvelsi ja kurkkua kuristi hevos- ja aasityöläisten näkeminen. Sitä kun on niin pahuksen vaikea käsittää, että on muitakin tapoja pitää hevosta kuin omansa. Täällä ei pulskia ja pyöreitä hevosia näe, hoikkia ovat kaikki. Komeat kärryt ja valjaat niillä on ja kengät jalassa ja varmasti niitä hoidetaan, täkäläisen mittapuun mukaan hyvin. Mutta ne ovat omistajilleen työkaluja, eivät ehkä niinkään ystäviä. Ja kun työkalu menee rikki, se vaihdetaan uuteen eikä vanhan perään haikailla.

Aasit näkyvät pääsevän välillä varikolle huilaamaan, hevosvarikkoa en nähnyt. Jotenkin minusta tuntuu, että ainakin aasit viettävät varikolla lähes koko elämänsä, ainakin matkailusesongin ajan. Noille kujille ei hevostrailerilla lähde hulluinkaan kuski.

Kierros kasvitieteellisessä puutarhassa oli, kuten jo mainitsin, käymisen arvoinen. Ihan ehdoton käyntipaikka. Mukaan kannattaa napata välimeren kasvisto -opas, ainakin täältä sellaista saa ostaa ihan suomeksi käännettynä. Minulla sitä ei vielä ole, sillä en ole löytänyt sitä ainokaista kirjakauppaa joka sitä myy. Tilanne korjataan pikimmiten ja sitten saan nimet monelle ihmeellisyydelle.

Mijas Pueblo panostaa paljon keramiikkaan. Kasvien nimet oli värkätty hienoille laatoille ja mosaiikkia oli esimerkiksi noissa suihkulähteissä. Ihan mahdottoman kaunista. Turistikujilla keramiikka on hirmuhinnoissa, samaa tavaraa saan tiistaina feria-alueen markkinoilta huomattavasti edullisemmin. Sinne siis heti tiistaina aamusta.

Tämän sunnuntain agenda on vielä auki. Nuorimmainen ja Iso-J lähtivät tarpomaan patikkapolkua, sitä pitkin pääsee juurikin tuonne Mijas Puebloon, matkaa noin 15 km suuntaansa. Tokkopa ihan koko lenkkiä marssivat, kunhan nyt käyvät kartoittamassa maastoa.

Mijaksesta ajelimme toista reittiä takaisin kotiin. Toiseksi alimmassa kuvassa näkyvä 'mikälie' vaikuttaa melko aavemaiselta. En tiedä onko se joku hylätty asumus, luostari tai kirkko vai onko rakentajalta loppuneet pesetat kesken. Noille sijoilleen se kuitenkin rapistuu.

Perjantaina Suomessa vietetiin Juhannusaattoa. Kaverit päivittelivät sosiaaliseen mediaan pipokuvia. Oliko se nyt sitten kylmin juhannusaatto sitten muinaisen 80-luvun? Kerrankin tunsin olevani oikeassa paikassa oikeaan aikaan kun lojuin takapihan ilta-auringossa lepolassessa ja ryystin sangriaa.

Me saimme grilli-iltaa istumaan Iso-J:n lapsuuskaverin vaimonsa kanssa. Ovat asuneet täällä vuodesta 2005 ja elämä töineen on asettunut mukavasti uomiinsa. Oli mukava ilta.
He asuvat tuossa lähirinteellä ja saimme luvan käyttää heidän uima-allastaan. Ei nimittäin hirveästi nappaa ryysätä tuonne Paseo Maritimon rannoille. Rantatuoli kolmelle maksaa 13,5 € ja kaupustelijoita on ruuhkaksi asti. Paljon mieluummin loikoilen siistin uima-altaan reunalla omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni.

Täällä vietetään Juhannusta huomenna maanantaina. Meilläkin on tarkoitus napata vähän evästä mukaan ja kävellä rannalle illaksi, sinne ne muutkin menevät. Kauempana, Marbellan puoleisessa rannan päädyssä, linnavuoren takana on ranta, josta voi vuokrata hiekalle hinatun veneenpuolikkaan grilliksi. Semmoisen suhteen olemme auttamattomasti jo myöhässä mutta tyydytään sipseihin ja kylmiin juomiin.

Aamulla minulla ja Nuorimmaisella on kampaaja, sitten oli suunnitelmissa käppäillä hetkeksi rantaan ja tehdä vähän ostoksia. Iltapäivän puolella treffataan Iso-J ja Esikoinen jossain kaupungilla lounaan merkeissä. Ja illaksi sitten takaisin rantaan.

Leppoisaa ja rentoa on elämä. Vaihteeksi. Ja näin on hyvä.

Mukavaa pyhäpäivän jatkoa, missä lienetkin.