Aarteita

Näitä minä tarkoitin jymy-yllätyksellä!
Iso-J, tuo tuurihaukka, osui eilen vuoksen kaupungissa käydessään johonkin divariin ja löysi sieltä texwillereiden sijaan nämä kolme hevoskulkuneuvon äänimerkkiä.

Kaikki ovat peltolöytöjä jostain kaakonkulman suunnalta. Ikämääritysten perusteella vanhin on 1700-luvulta eivätkä muutkaan eilisen tekeleitä ole. Yhdessäkään ei lue Made In China.
Pronssia, painavia, ihania. Vanhoja ja oikeasti huisan paljon arvokkaampia kuin sinänsä vähäinen ostohinta. Ja koska Iso-J:stä kyse, hänhän tinkasi hinnan ihan minimiin.

Myyjä oli kuitenkin ollut tyytyväinen koska sai kilkuttimet hevostaloon.
Tiedä vaikka joskus painelisimme vanhuudenhöperöinä kylälle valjakolla hedelmäpeliä hakkaamaan ja koko kellokokoelmamme helskyisi ja kilisisi kärryissä.

Tämä taisi olla se kaikkein vanhin luokkikello. Tuo reikä on musketin luodin jättämä. Tarina ei kerro menikö ohi vai osuiko hevoseen vai saiko kuski kimmokkeen polveensa. Teksti on jotain iänvanhaa kirkkovenäjää jota eivät nykyvenäläiset ostosmatkailijat osanneet tulkita.

Hieno kuin mikä ja soi komeasti.

Tämä on pienin ja kovasti maailmaa nähnyt tapaus tämäkin. Sievä ja kaunisääninen. Pääsee kunniapaikalle kokoelmiin.

Tämä on erikoinen. Helskyttää kolmea säveltä, hyvin kauniisti soi. Tässäkin oli jotain luodinraapaisuja.

Aivan käsittämättömän hienoa tuuria, että nämä päätyivät Torpan aarteistoon. Pidämme huolta ja arvostamme. Mikäli lukijoissa on joku historiaa tutkiva tai muuten kiinnostunut, olisin kovin mielissäni jos tuon venäjänkielisen tekstin voisi tulkita. Ettei vaan olisi vanhan Valamon kulkupelin osanen?

Eilinen oli hieno päivä!

Eikä siinä vielä kaikki.
Nämä kasvit ovat sitten sopeutuneet Torpan multiin. Vanhoja aarteita ovat molemmat, haettu pari vuotta sitten jo romahtaneen vanhan mummolan (isän lapsuuskoti) pihalta. Maamon kullero ja Maamon kielo. Samalta pihalta kaivettu sinivuokko kukki jo, hyvin viihtyy sekin.

Vanhan mummolan kasviperintöä

Huono ei ollut tämäkään torstai. Aamulla olin jo kahdeksalta kaupungissa, vuorossa ohjattu jalkajumppa. Koska kaupunkiamme hellii/piinaa helle, salillakin oli ilmastoinnista huolimatta sangen trooppinen lämpötila. Hiki virtasi valtoimenaan (kyllä, jotkut naiset todellakin hikoilevat treeneissä) mutta silti sain koutsin tsemppaamana pikkuisen entistä enemmän itsestäni irti.

Lihakset eivät sentään menneet hiilihapoille niinkuin kuulema telkkarissa jollain Viidakon tähtösellä. Tiedän, että mulla tulee ylihuomenna vaan ihan tavallista DOMS-reaktiota ja ehkä vähän maitohappoa pukkaa, ei hiilihappoa sentään. Tänään tosin kuumuus aiheutti sen, että jalkapohjiin tuli pikkuisen suonenvetoa. Onneksi oli eväät mukana ja selvisin päivän muusta ohjelmasta kunnialla.

Kasvihuoneprojekti etenee sekin, nyt on ostettu lecaharkot ja muut perustamisessa tarvittavat romppeet, kärryllinen lautoja sun muuta sälää. Aamulla kello 6 tulee sepelikuorma työmaalle ja siitä se sitten jatkuukin. En tiedä millä ajalla ja kenen voimilla se tehdään,  mutta ensi viikko olisi aikaa kyhätä tuohon kuoppaan Äitikullalle kasvihuone.

Hassusti mittasuhteet vääristyvät,  mutta tuossa on oikeasti yli puoli metriä syvä potero ja suodatinkangas päällä.

Näin tänään, huomenna lisää… Kivaa perjantaita, missä lienetkin!