Kuitti

Se tunne kun saa kumpparit jalasta...

Terveisiä suolakaivokselta… eikun hiekka-aavikolta. Kuva ei ole tältä päivältä, mutta kuvaa ehkä osittain päivän työhommia. Jokainen tauko tuli tarpeeseen. Oli nimittäin taas yksi pahuksen helteinen päivä. Taivaalla kävi jo ihan lupaava peitto paksuja pilviä, mutta kuten lähes aina, ne hajaantuvat tälle meidän nyppylälle tullessaan ja viistävät kahta puolta ohi.

Minä sain aamupäivällä lietsottua itseni hiljaisella tulella kytevään kiukkuun ja siirryin lapio ja kottikärryt aseenani kasvihuoneen tulevalle sijaintipaikalle. Sinne missä seisoi vielä aamulla tarpeeseen nähden tuplasuuri sorakasa.

Hanskat käteen ja akka lapionvarteen. Kottariin mahtui noin 15 pistolapiollista soraa, sen sain vielä omin voimin ärisemällä liikkeelle. Tuima tuijotus horisonttiin ja kottikärryjen kuorma siirtyi tarvittavan matkan päähän. Kyllä yksi kuorma äkkiä sen toistasataa kiloa painoi, en jaksanut hakea keittiövaakaa ja punnita.

Pari tuntia lapioin, kärräsin ja kippasin kuormaa. Ihan kokonaan en saanut äijien tyrimisiä parsittua koska kyökkivuoro pukkasi päälle. Olihan se mukava hoippua viileään taloon ja pestä hiekkoja pois sen verran, että kehtasi ruuanlaittoon ryhtyä.

Iso-J oli käynyt näemmä taputtelemassa kasaa vielä vähän pienemmäksi, meinaa huomenna tärylätkällä jytkyttää sen tasaiseksi. Tyhmä on jos sen tekee, meinaan ne perustuksethan pitää toki tehdä myös. Ja sitten täryttää taas lisää. No, hakatkoon päätä seinään, minä käyn sitten neuvomassa miten homma olisi kannattanut tehdä.

Sandstorm

Pihan nurmialueiden leikkuuseen menee muuten reilut viisi tuntia, se pitää sisällään päältäajettavalla kurvaillut alat, työnneltävällä leikkurilla tehdyt tarkemman parturoinnin alueet ja siimaleikkurilla tehdyt viimeistelyt. Plus koneiden pesu ja huolto. Ja näinä huiman kasvun viikkoina homma on tehtävä noin viiden päivän välein.

Onneksi nuoriso hoiti hevoset ja koirat, minä höösäsin kanalassa kun se on niin hauskaa hommaa. Pienet silkkikanat ovat niin mainioita, sieviä kuin karamellit ja kauhean puuhakkaita. Olga oman tipunsa kanssa ei ole näkevinään uusia, Hattarapää pyörii sitä samaa hönttiympyräänsä ja vanha kukko on muuten vaan nuokuksissa.

Toisaalla kaksi kiuruveteläistä mammaa hautoo nyt rauhassa. Sen verran kopaisin mahanalustaa molemmilta, että tiedän haudottavia munia olevan yhteensä 7. Hyvällä tuurilla saadaan muutama tipu. Ne kuoriutuvat poissaollessamme.

Pitkän ja pahuksen työteliään päivän päätteeksi oli aika kiva käydä saunassa ja nyt on korkea aika suunnata sänkyyn.

Huomenna olisi toiveissa saada kasvihuoneen perustukset kuntoon ja varsinaista kymmenentuhannen palan palapeliä ryhdytään kasaamaan alkuviikosta. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Ainoa lohtu tässä asiassa on se, että ei tämä jokakesäistä hommaa ole. Nyt kun rykäistään tämä projekti loppuun, ei kasvihuonetta tarvitse heti olla uudelleen kasaamassa. Sen verran hyvin tunnen Iso-J:n, että tekee kasaamisen huolella, ei rakennelma romahda ensimmäisessä puhurissa.

Joskus, hamassa tulevaisuudessa tahdon tiiliperustaisen, vanhoista ikkunoista värkätyn nättimyksen kasvihuoneeksi. Semmoiseen minä sitten asennan kamiinan ja keinutuolin ja syrjäydyn sinne syysiltoina katselemaan tähtitaivasta.

Jep. Kaikkialla kukoistaa. Paitsi peilissä. Kaipaan unta ja lepoa.

Mukavaa illanjatkoa, missä lienetkin!

PeeÄäs: Nuorimmainen lähettää kummeilleen lämpimät kiitokset synttärilahjasta ja muistamisesta. Hänellä on nyt positiivinen ongelma, säästöpossuun ei mahdu, täytyy lähteä tekemään käteistalletus pankkiin. Käy kateeksi.