Ei kahta taakkaa...

Rajamerkki parhaasta päästä

Niitä taitaa olla kaksi sanontaa, toinen toisensa kumoavaa.
Yksi sanoo, että Pihlaja ei kahta taakkaa kanna, marjoja ja lunta. Eli olisi tulossa vähäluminen talvi tämän kukinnan perusteella.

Toinen sanoo, että jos pihlajassa paksulti kukkia, tulee paksusti lunta.

Uskoo ken tahtoo. Minä uskon kun näen. Ja nyt näkyy paljon kukkia. Kaikkialla. Oikeastaan vasta nyt vasta tajusin, miten paljon pihlajia näillä tiluksilla onkaan, ei tuommoista kukintaa voi olla näkemättä ja haistamatta.

Hieno, jalo puu. Olen iloinen, että joku viisas emäntä on aikanaan kolme puuta istuttanut pihaan. Ja isännät jättäneet puut peltojen laidalla kaatamatta. Nyt meillä on pihlajien ja pihakuusen siimeksessä soma paikka Äitikullan pihakeinulle. Siitä alkaa kehkeytyä kaikkien suosikkihuilipaikka. Vanha keinu kanalan aidan vierestä joutaa sahata romuksi, siihen tulee riippumatolle loistava sijainti. Ostoslistalla on jo ihan tietynlainen ihanuus.

Hyvin siis pullat uunissa. Ja pikkulinnuilla bileet syksyllä pihjalanmarjasopan äärellä.

Kukkii täällä muutkin kuin pihlajat. Höyhenpensas ja maatiaissyreeni pukkaavat kukkaa minkä ehtivät.

Tuoksu on huumaava.
Valitettavasti sääsketkin havahtuivat kesäillan iloihin ja parveilevat nyt isoina verenhimoisina laivueina pihallavetelehtivien kintuissa. Täytyy todellakin harkita semmoista elektronista sääskikarkoitinta. Kovasti ovat tuttavat omiaan kiitelleet.

Niitä taakkoja pukkasi sitten enempikin. Asiasta kohta enemmän.

Toinen lomaaedeltävistä kiriviikoista kääntyi arjen osalta lopuilleen. Viimeinen alkaa ihan kohta. Ja tekemättömiä projekteja on vaikka miten monta.

Aamulla tuli sorakuorma kasvihuoneen montulle. Juuri kun sain hevoset tarhattua, sora-auto karautti pihaan ja kurvasi riihen takaa työmaalle. Ihan en ehtinyt paikalle ohjeistamaan ja sinnehän se täys nuppikuormallinen soraa holahti, kaikki kerralla kasvihuoneen monttuun.

Tarkoitus oli pyytää kippaamaan puolet monttuun ja puolet montun viereen… No nyt sitten kärrätään soraa pois ja sitten perustusten jälkeen takaisin. Ihan turha työvaihe tuli siihenkin hommaan.

Ottitatuota… stanakele!!!

Siinä saa Torpan Armo vähän jumpata, että tuo läjä on tasattu tuohon tilaan…vähän niinkuin survoisi hk:n sinistä prinssinakin kuoreen. Iso-J lupasi hakea heti aamusta jonkun pahuksen tärylätkän jolla tuo keko kuulema jyrätään tasaiseksi salamannopeasti. Hah! Semmoista tärylätkää ei olekaan jolla tuo massa ahdetaan tuohon tilaan. Etenkin kun kasan taustalla on vertailukohtana ko. alueelta poistettu multamassa. Se on noin 1/4… eikun 1/8 tästä soramäärästä.

Laita mies asialle ja hoida ajattelu jälkeenpäin.
Taakkansa kullakin. Ei vaan olisi oikein ollut joutoaikaa ylimääräiseen sorankärräykseen, mutta jostain se aika nyt on otettava. Nähkööt penskat nälkää, äiti kärrää soraa kuin kaivoshevonen.

Oli tänään paljon mukavaakin. Hain iltapäivällä kaksi nuorta silkkikanaa ihan tästä lähiseudulta. Valkoinen ja ruskea (riistanvärinen). Molempien pitäisi olla kanoja. Hieman skeptisesti toki suhtaudun, eihän Päiviökään ollut kana eikä silkkirotuinen.

Vanha kukko oli aivan kuin se kuuluisa Äimän Käki, tuossa heiluttelee päätään puoleta toiselle ja miettii, mitä kukaan tuomoisilla höntiäisillä tekee. Sieviä ovat, tuo valkea saa luvan olla ripeä kintuistaan, ettei joudu kanahaukan merkkaamaksi ja päädy noutopöytään herkkupalaksi.

Onneksi nuo Ilolintuset ovat sopuisaa sakkia ja nämä kaksi pikkuista löysivät heti paikkansa parvesta. Vappupilli tiirasi innoissaan tulokkaita, mutta saa luvan pysyä nyt ihan nätisti kanamummojen isäntänä, nämä ovat silkkikukon nuorisoa. Ne Vappupillin omat lapsivaimot saavat vielä viettää marsuhäkissä muutaman viikon.

Näistä kaksi kanatipua jää meille ja kaksi lähtee ensi perjantaina etelään. Eivät ole totisesti kanamaailman Einsteineja, änkeävät samaan ryynikuppiin kaikki neljä ja ihmettelevät kun joku pölli ruuat… jotenkin nämä ovat just passeleita pikkuvaimoja Vappupillille, yhteenlaskettu ÄO ei ole enempää kuin näillä kanolla varpaita. Varmaan munivatkin neliskanttisia munia.

Lapsivaimot

Isompienkin kanojen puolella on ihmettä ja kummaa. Yksi kiuruveteläinen kana on alkanut varakukoksi ja polkee minkä ehtii toisia kanoja. Siellä on pari vanhaa tehotyttöä ja yksi musta kiuruveteläinen joita tämä amatsooni polkee ihan sekopäänä. Onko se tämä helle vai tämä maailmanlopun meno joka kanankin nupin sekoittaa? Kukko Savolainen ei sano mitään, katselee vain vieressä.

Onneksi muut eläimet ovat suunnilleen oikeilla säädöillä. Peetu pistää nykysin Nasselle hanttiin ja Nasse heittäytyy siltakaatoon ihan hyvää hyvyyttään. Peetu saa hetken kuvitella olevansa pomo. Kunnes tajuaa, että se on Nasse joka vapaana saa juosta ja hän on liinan vanki. Tasan ei käy taaskaan, taakkansa kullakin.

Holger aloittelee

Jalommat syreenit pukkaavat kukkaterttua minkä ehtivät ja kohta ovat valkeatkin kukassa. Kaikki koristepuutkin näkyvät varautuvan maailmanloppuun kukkimalla kuin henkensä edestä.

Tämäkin vähäinen parivuotias lumipalloheisi näyttää nääntyvän taakkansa alle, siitä isommasta puhumattakaan.

Ruusuilla ei mene ihan yhtä vahvasti. Lumeton talvi taisi ottaa koville.

Nuorimmaisen kaveri tuli viikonlopuksi, huippukiva juttu se. Nyt minä saan rauhassa rehkiä soravuoren valloittajaa ja tytöillä on tekemistä keskenään.

Iso-J:n entinen työkaveri piipahti lomareissullaan pihassa. Paljon olen miehestä vuosien mittaan kuullut, mutta koskaan en ole nähnyt. Mukava kun nimi sai kasvot ja osoittautui tosi rennoksi ja rehdiksi tyypiksi. Niitä läpivärjättyjä onkin nähty niin paljon, että toleranssi päälleliimatun hyvivoinnin suhteen on kohtuullisen olematon. Mukava tavata aitoja ihmisiä.

Päivään mahtui (kun mahdutin) hikinen, mutta tehokas salitreeni, ne on sitten tältä viikolta tehty. Muutama fillarilenkki viikonloppuun hyötyliikuntojen lisäksi ja saa olla tyytyväinen. Ensi viikolla olisi neljä treeniä joista yksi koutsin kanssa. Sitten lepo ja loma. Ja lenkkiä mäkisemmässä maastossa sen naapurin möstiffboxerin kanssa. Saattaapi käydä voimille.

Onneksi pulssia voi tasoitella vaaka-asennossa rantatuolissa. Kun vielä osutaan tuttujen rouvien kouliman rantamiehen biitsille, juoma- ja ruokatarjoilu hoituu sukkelasti.

Ennenkuin sinne päästään, edessä on todellakin pikkuisen puuhakkaampi viikko. Kaikesta selvitään ja se, mitä ei ehditä, jää odottamaan.

Nyt on perjantai ja minä aion siirtyä justiinsa vaaka-asentoon. Aamulla on armo uus. Ja se sorakasa odottaa tuolla tyynenä ja hiljaisena…

Hyvää yötä ja kaunista lauantaita. Nyt on kesä, missä lienetkin!!

PeeÄäs. Veli Milton livisti eilen yöllä ulos. Tuosta aitan nurkalta sitä jahdattiin ja kun sain kissan kiinni, hällä oli suussa mikäs muu kuin kiivaasti rimpuileva jäniksen poikanen. Minä nappasin kissan hallintaotteeseen ja ravistin riuskasti. Puppe tipahti ja sätkytteli auton katveeseen tasaamaan verenpainettaan. Minne lie siitä päätyi, Milton kiroili kiivaasti kotona koko yön. Raapi ovia ja mourusi.

On se melko Äijä, kissaksi.