Poikkeustila

Torppa vuonna 2009

Ihan ensiksi, kaikki on elämässä ennallaan. Paitsi, että Torpan väki on hajallaan kuin erään Eenokin eväät. Roiman viikkorutistuksen päätteeksi pakkasin Perilliset ja Peetun autoon ja ajettiin illankähmyssä Espooseen. Matka sujui mainiosti ja väsymyskin katosi kun tankkasin pikkuisen enemmän kahvia masiinaan.

Myöhään meni mutta hyvin päästiin perille vielä perjantain puolella.
Helmikuun viimeinen viikko oli kiireinen ja ihastuttavasti myös sangen liikunnallinen.

Kevät eteni isoin askelin ja lunta ei todellakaan ole noin paljoa kuin tuosssa vanhassa kuvassa. Eikä tuossakaan ole paljoa. Olipa hyvä, ettei investoitu lumilinkoon tänä(kään) vuonna, turhaan olisi pölyä kerännyt varastossa. Ne vähäiset lumet ovat nyt tamppaantuneet jääkerrokseksi Torpan mäelle joka on liukas ja lipevä kuin … kuin… noh, liukas ja lipevä se on. Joka suuntaan viettävä mäennyppylä pelkkää luistinrataa. Kissatkin menevät kurvit kanttaamalla ja osittain sivuluisussa.

Pihaa parin vuoden takaa, maaliskuun loppua

Mikäli säät jatkuvat tämmöisenä, lunta ei ole enää yhtään kunhan täältä reissuilta kotiin palataan.

Perilliset matkaavat kotiin tiistaina, minä siirryn huomenna illan suussa lentokentän Hiltoniin ja maanantaiaamuna ennen sianpieremää tepsutamme Nemppakuoman kanssa kohti Oslon koneen lähtöporttia. Oslosta jatkamme Reykjavikin lennolle ja kutakuinkun lounasaikaan (Islannin aikaa) olemme perillä kohteessa.

Tänään otimme täsmäiskukierroksen espoolaisiin ostoskeitaisiin. Minulle jäi aikaa istuksia kahvilla (!!) ja ihmetellä ihmisvilinää. Yhtään tuttuja en bongannut, paitsi jokusen teeveestä tutun. Niitä ei lasketa.

Varustin vähän matkalaukkua, nyt on sievät ja siistit vettäpitävät sormenpäälaastaritkin hommattu. Ja niitä kirotun riivattuja sukkahousuja kaksin kappalein. Ahistaa jo pelkkä ajatuskin niiden pukemisesta. Yh-yh-hyh.

Hevosetkin saivat tuliaisia, uudet sadenutut. 

Sunnuntaille on luvassa kiva kierros läntiselle suunnalle, muutama hevonenkin päästään rapsuttamaan.

Tämä tästä tällä kertaa. Torpalla on Iso-J:n raportin mukaan aivan liian hiljaista ja ihmeen siistiä. Hevoset, siipikarja ja kotipojat voivat hyvin. Peetuhan on mukana ja jää viikoksi tänne ihmettelemään lähiöelämää. Siedättyy varmaan hyvin yhteen jos toiseen asiaan.

Raportoin lähiaikoina lisää, en vielä tiedä mistä ja millä välineellä.

Kuviakin olen varustautunut ottamaan, mutta suorituspaineet ovat ihan kauheat. Niin ainutlaatuiset maisemat ja kohteet ja meitsi tietysti sössii koko homman. Kamerajalustan unohdin tietysti kotiin ja tänään ostin hätäpäissäni kevyen pienen monopodin, saapa nähdä miten sen kanssa onnistuu revontulien kuvaaminen. Jos nyt edes tuurilla saisi jotain.

Mukavaa maaliskuun alkua, missä lienetkin!

Erittäin mukavaa syntymäpäivää sinne Sudburyyn, pikkuinen paketti ehtinee ensi viikolla perille.

Tuon töllin kun löytäisin