Niin on pitänyt mahdotonta haipakkaa siviilielämän puolella, että olen tyystin sulkenut blogipäivityksen mielestäni.
Pari huonostinukuttua ja/tai lyhyeksi jäänyttä yötä vaativat veronsa eikä illalla jaksa edes silmiään pyöritellä.
Sehän se on aina mielessä, oma sänky!
Torpalla kaikki hyvin, sumaa puretaan ja astialle palataan jahka joudetaan.
Kiitos ja näkemiin, missä lienetkin!
Koitahan saada vedettyä henkeä jossain välissä! Kyllä sitä aina jonkin aikaa jaksaa, mutta sitten pitää varata aikaa elpymiseen. Tai ainakin yksiin hyviin yöuniin.
VastaaPoistaIte laskin tässä noin 65 viikkotuntia töitä. Seitsemänä päivänä viikossa. Ja pirullista tässä on se, että kukaan ei maksa ylityökorvauksia. Vähempikin piisais minusta, mutta nyt mennään näillä. Vapaa-aikaa ei ole, ei harrastuksia tai sosiaalisia kontakteja lukuun ottamatta viikottaista puhelua äidille, isälle ja siskolle. Voi v... ku mahtavaa ;)
Onneksi kevät tulee - se nostaa mahlaa muihinkin kuin koivuhin. Luntakin tupsahti ja pian se sulaa pois. Pääsen toivoakseni kulottamaan. Vanha pyromaani innostuu aina sytkäriä räpsimään ruohotuppaisiin.
Nyt alkaa olla univelat kuitattu. Eilen kävin aamulla shiatsussa ja sen jälkeen olin kuin rätti. Nukuin kotona kahden tunnin päikkärit ja illalla meinasin nukahtaa soffalle ennen aikojani.
PoistaKyllä tämä tästä. Ja sulla on niin japanialainen työtahti, että toi ei ihan sakella parane, viskiä olet ansainnut.
Pienyrittäjä räpistelee… voi meitä.
Onneksi se kevät näyttää tulevan vääjäämättä ja ilahduttavan aikaisin!