sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Oma Aika


Näin elämä opettaa (jalostaa) ihmistä. Olen vihdoin oivaltanut, osin olosuhteiden pakosta, aamuhetkien autuuden. Peetu Pannahinen pitää huolen, että olen jo aamuyöstä puoliksi hereillä, ts. valveutunut koirakansalaisen huoltaja ja nostan lattialla piippaavan pirpanan kylkeeni. Kun kello paukahtaa seitsemän, vaatii koirakansalaisen vatsa täyttöä. Silloin on syytä haalia karvaiset kaverit mukaan ja laahustaa hellan ääreen, väsytti vähän eli paljon. Tämä on pyhäaamun aikataulu, arkena kaikki tapahtuu aikaisemmin.

Kun minä kerran sängystä pääsen ylös, ei sinne yleensä ole paluuta ennen iltayötä. Turhaan sinne muina aikoina menen pyörimään, Nukku-Matti ei työskentele kanssani päivisin. Ei kuule kaipaavan kutsua.

Niinpä tänäänkin hissuttelin tuvassa kaikessa rauhassa, aamuhämärissä. Valoja en heti herättyäni siedä ja ääniäkin hyvin vähän. Rauhassa pitää saada palailla torpan ääni- ja valomaailmaan.

Koirat ja kissat saivat eväänsä ja seuraavaksi muu karja odotti aamutoimenpiteitä. Silkkikukko Gaddafi rouvansa kanssa yöpyy näinä kylminä öinä sisäkanalassa ja heidät täytyy kantaa takaisin ulkotarhaan, suora kulkuväylä odottaa toteutusta. Toteutus vaatii jotain hirteen purevaa poranterää sanoi Iso-J. Jykevät hirret vaativat jykevät työkalut.


Chabo-lintu osoittautui kukoksi ja kiekuu kuin vappupilli. Se on näköjään roolitettu toimimaan Gaddafin lämppärinä kunnes itse artisti saapuu areenalle kiekumaan. Vanha vaivainen Kullervo ei sano enää mitään. Ja kohta vielä vähemmän, Fiskarssin neuvottelut ovat nyt ajankohtaiset. Uusi kukko odottaa naapuripitäjässä hakemista, saadaan kiuruveden kantaa oleva kukko, sopivasti samanrotuisia kanojakin kun jo löytyy. Tämä Chabo lähtee vaihtoon, liikoja kukkoja ei voida pitää eikä tauoton valtataistelu ole kukoillekaan kivaa.

Lampaat aloittavat möykkäämisensä heti, kun hoksaavat kissaveljesten olevan aamupartiossa. Matkalla talliin nakkaan heinät hevosten tarhaan, tarkistan veden määrän ja laadun ja tukin lampaitten kuonot heittämällä paalinpuolikkaan niitä päin. Ovat niin lihavia, että helposti osuu, keilatermein täyskaato.

Kissaveljekset sinkoilevat ympäri pihaa, rastaat ja tilhet ovat tulleet harakkaräyhäläisten reviirille pihlajanmarjojen toivossa ja kissoille riittää ajettavaa. Tänään toki sinkoilivat hillitymmin, tihkusade ja märkä maa eivät ole tupakissojen vahvuusaluetta heti aamusta.

Hevoset tarhattuani keräilen koiranjöötit pihamaalta ja suunnistan vähin erin kotia kohti. Kanat tarvitsevat nokittavaa ja vesien tarkistuksen ja ensimmäiset munauksetkin löytää jos muistaa tarkistaa.
Peetu on kaikissa hommissa mukana ja osaapa näköjään väistellä hevosia ihan luonnostaan. Ei tölmyile jaloissa vaan kuikkii nätisti vähän syrjemmästä. Ihan hyvä, että pitää vaistomaisesti henkikullastaan huolta, joka käänteeseen ja kulmaan minullakaan ei silmiä riitä, tarkkaavaisuudesta puhumattakaan.

Vaikka nämä meidän hevoset eivät yleensä turhia höntyile, on selvää, että Peetu törmää elämänsä aikana vähemmän tasaisiinkin hevosiin joten peruskunnioitus on syytä olla.


Takaisin tupaan päästyäni alkaa aamukahvi vähitellen häämöttää näköpiirissä. Toki sitä ennen on tyhjennettävä tiskikone, pyyhittävä koirien tassut, järjesteltävä vähän paikkoja ja väsättävä kaikkea muuta pientä. Ja siivottava kissojen hiekat. Vanha Justiina käy hiekkalaatikolla kerran vuorokaudessa ja tuotosten käry on typerryttävä. Ruokahalu menee noin tunniksi.

Kun sitten vihdoin saan aseteltua itseni tuvan soffalle, lehtipino, kahvimuki ja läppäri käden ulottuvilla alkaa tämä paljon puhuttu Oma Aika.

Silloin yleensä Peetu on jo hankkiutunut jonkinlaisiin hankaluuksiin tai kusaissut jonnekin. Matto koneeseen, lattia puhtaaksi, pentu pois portaikoista (osaa mennä ylös, ei uskalla tulla alas) ja uusi yritys sohvautua. Seuraavaksi yläkerrasta kuuluu jo askeleita, ensimmäinen perillinen herää. Ja kohtaperään toinen. Ja sitten alkaakin koirien vimmaus ja aamutanssi. Peetu pissalle (tai touhutipat roiskuvat ympäriinsä), kissat sisään, yleistä hälinää.

Niinpä tänäkin aamuna kello lähenee jo kymmentä ja nyt vihdoin näyttäisi siltä, että voin hetkeksi syventyä omiin tekemisiini. Kahvi on päivitetty lämpimämpään versioon jo kaksi kertaa.

Tottahan toki kaikki tämä hereilläoloaika on sitä omaa aikaani ja toimittelen aamuhommat oikein mielelläni, omassa tahdissani, omalla tavallani.


Eilisestä vielä pari huomiota. Kaikki suunnitellut hommat tuli tehdyksi. Osuin kuntosalille samaan aikaan kuin kaikki kaupungin testosteronia puhkuvat järkkärit, portsarit ja muut muskelimiehet. Voi sitä pierun pauketta, ähinää ja niskanpunoitusta.  Onneksi sali on iso ja ilmastoitu ja omat musiikit korvanapeissa. Tunsin itseni niin tädiksi, niin ikälopuksi raakuksi nytkyttäessäni omia pieniä painosarjojani niiden köriläiden rinnalla. Sopu sijaa antaa ja hyvin mahduttiin kaikki äheltämään. Yleensä ne yrmyt pysyvät eläintarhaksi nimittämälläni salinkulmalla, siellä on raakaa rautaa ja väkevän näköisiä punttitankoja ja peikkokööri ärisee siellä omassa rauhassaan. Nyt ne tulivat vyörynä technogym-laitteiden osastolle. Kuin norsulauma.

Niitä missukoita minä en kyllä ymmärrä, jotka tuhuuttavat pukuhuoneessa hiuslakat ja puuterit päällensä ja siirtyvät sitten vemputtamaan vähän hauiskääntöjä. Samat missukat laittavat "treenin" jälkeen lisää hiuslakkaa ja puuteria, kiemurtavat pillipöksyihinsä ja tepastelevat tukka tuuheana ulos. Eivätkö nykyneidit hikoile? Imeekö hiuslakka ja puuteri hien kropasta?

Illalla teimme retken muinaishistoriaan, Iso-J:n kätköistä löytyneet vanhat diakuvat pääsivät torpan ensi-iltaan. Naapurin pappa lainasi diaprojektorin ja valkokankaan. Voi veljet mitä ajankuvaa sisustuksesta, autoista, hiusmalleista ja muodista. Tie vei Joensuun kautta Ouluun, Kuopioon, Helsinkiin.

Rouva Anoppikin oli kuvissa niin vetreänä nailonsukissaan ja piikkikoroissaan, tohmajärveläisessä maalaismaisemassa punttaamassa perunasäkkiä maitokärryn kyytiin. Kaupunkilaisminiä hehkeimmillään.

Nyt vähän lisää kahvia ja viikonlopun iltapäivälehtien selaus.
Leppoisaa sunnuntaipäivää, missä lienetkin!


Päivitys ja katsaus iltapäivän säähän:

Saatiin moottorisaha jumiin ja osa kolin koivuista jäi vieläkin metrisinä pätkinä odottamaan aikaa antavampaa. Hyvä pino polttopuuta on kuitenkin pätkitty takkamittaan (33 cm) ja lajiteltu pinoihin kuivuusasteen mukaan.

Puutarhakalusteet kannoin odottamaan pesua ja varastointia.
Perillinen siivosi tallin.
Valkosipulin "sato" käsittää neljä kokonaista sipulintekelettä (pieniä) ja jokunen mikrokokoinen minisipuliversio. Ynnä kourallinen vähän itäneitä siemensipuleita.
Chiliä minulla on uuninpankolla iso laatikollinen punastumassa, ollaan omavaraisia seuraavat kolme vuotta!

Auringosta nähtiin vilahdus ja viuhahdus. Nyt taas tihuuttaa. Ei tule ratsastuksellisista tavoitteista mitään tänään. Sää suosii sisähommia. Vaihtoehtoina on jymykorillinen silitettävää pyykkiä tai pari lukematonta akkainlehteä, onpa vaikea valita... Taidan lähteä lenkille ja suihkun jälkeen oikaista sohvanpohjalle venymään. Silityshommat saavat odottaa oikeaa inspiraatiota. Tänään ei ole se päivä.

















8 kommenttia:

  1. Neitseellinen alku on tuollainen päivän aloitus minulle.

    VastaaPoista
  2. Joka aamu puhtaalta pöydältä. Peetun ansiosta: puhtaalta matolta :D

    VastaaPoista
  3. Vaikka nuo aamun toimet ovat sinulle sitä normaalia rutiinia mikä pitää hoitaa, näin lukiessa kadehtii sitä monimuotoisuutta ja elämää niin pihapiirissä kuin torpassakin. Vai mitä mieltä olet 44 neliön kaksiosta jossa ainoat aamutoimet ovat lätkäkorvan veden vaihto ja ruokinta sekä sen jälkeen lenkki josta yrittää tehdä aina erilaisen?Loppupäivän (lukuunottamatta koiruuslenkkejä) voikin sitten tuijottaa soratienpätkää, tv:tä tai läppärin näyttöä. Voin rehellisesti tunnustaa että minun käy kateeksi teikäläistä, ymmärrän kyllä ettei se elämä ole pelkkää auvoista aamua vaan raakaa työtä mutta silti. Ole onnellinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tiedän kyllä että toisinkin voisi olla. Ja mielelläni (yleensä) nämä hommani hoitelen. Tätä kaikkea me espoolaisessa rivitalonpätkässä asuessamme kaipasimme. Muistan yhden vuodentakaisen kesälauantain. Olimme saapuneet Kirkkonummen mökille ja istuimme siellä terassilla. Lehdet oli luettu, ruuat syöty ja saunassa käyty. Ei ollut mitään tekemistä. Tuli koti-ikävä.

      Poista
  4. Kirjoitat kivasti ja vähän kateellinenkin olen tuosta elämänmuodosta, vaikka uskon, ettei niitä helppoja ja aherteluvapaita hetkiä silti turhan paljon ole. Mitä noihin punttisaleihin tulee, vierastan itse niitä vähän, koska tuntuu, että pitäisi olla niin supertehokas ja osaava ja kun ei ole, niin ne muskelimiehet katsoo vähän karsaasti. Aion silti jatkaa käymistä minäkin. Rauhallista sunnuntaita sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kuten jo tuolla ylempänä Pepponelle vastasin, tätähän me haluttiin. Hommia pitää olla eikä tämä tule ikinä valmiiksi. Sitten kun oma kunto ja jaksaminen asettaa tekemiselle rajat, voidaan hissutella tuvassa ja hoitaa välttämätön. Nyt on eläimiä kun niitä vielä jaksetaan hoitaa.

      On tämä oikeasti niin kiva tapa elää, että pois en vaihtaisi. Mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, meistä kummastakaan ei olisi ollut tähän elämänmuotoon kykeneväksi vielä kymmenkään vuotta sitten. Silloin oli vähän muita aktiviteetteja ja mielenkiinnon kohteita.

      Mukavaa sunnuntaita sinullekin NN.

      Poista
  5. Pikaiset terkut auringosta, vihdoinkin eilen 28 ja pilvetön taivas. Pilotin kanssa on nautittu maukkaita dinnereita ja aika on kiitänyt siivillä. Harmillista, että tällä niin loistavalla blogilla, jota Hirnakka kirjoittaa sydämestään kaikkien iloksi oli ystävänä ikävä juomata kuinka kateus, tuo suomalainen kansantauti ei jäänyt edes rivien väliin :((( sillähän voisi valaista vaikka sitten pienen kylän vaikka siellä soratien varrella. Anyway, huomenna suunta kohti Lissabonia ja back to business.

    VastaaPoista
  6. Päk tu pisnis.

    Loma etelän puutarhaihmisten ja Mustilan Arboretumin luona on vietetty pikaiseen ja nopeaan. Pitkät oli matkat ja perseen pitää olla terästä istua autossa 1700 kilsaa kolmen päivän aikana. Huh. Mutta oli se sen väärti!

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com