Aamujen aamua

Kaunis, kylmä ja aurinkoinen on tämä syyskuun viimeinen lauantai. Ainakin aamu hymyilee, uskaltaisinko sanoa: virnistelee? Yhtään ei harmittanut nousta aikaisin ylös.

Se, että aamu käynnistyi tuskattomasti on kyllä maininnan arvoinen seikka. Selkä ei ole kipeä, niska ei ole kipeä eikä juuri mihinkään kohtaan tässä raihnaisessa kropassa kolota. Nyt ajankohtainen, makea olentehnytjotain -kipu on ihan huippua! Ja nyt tulee kiire tehdä ero itseaiheutetun kivun ja sen mille ei mitään voi -kivun välillä.

Itseaiheutettu kipu ei johdu liiallisesta viininlatkimisesta vaan siitä, että lisäsin eilen kuntosalilla lisää painoja pakkaan. Eikä voi puhua kivusta. Kauan uinuneet lihakset vain heräilevät vähitellen ja hakevat parempaa tilaa, muotoa ja asentoa. Ja se tuntuu. Ihan älyttömän hyvältä.

Tässä autuaassa iässä sitä on jo niin viekas, että ei tee tyhmiä treeni-innostuksissaan. Vastusta lisätään järjen kanssa ja omaa kroppaa kuunnellen. Toki mukavuuskynnyksen yli pitää mennä, eihän sitä muuten kehity. Mutta järki mukana, se on kaikkein tärkein lihas!

Tänään ohjelmassa lukee vain iltajuoksu mutta tajusin, että päivällä minulle avautuu parituntinen omaa aikaa kaupungilla. Siispä luikahdan salin ovesta sisään ja teen toisen puolen kropasta autuaaksi. En mene päivätansseihin, en bingoon enkä ainakaan rättikauppoihin. Seuraava ostos on uudet juoksutossut.

Perjantaina ällistytin perheen niin, että tuskin uskaltavat puhua minulle vieläkään.
Iltatallin jälkeen parkkeerasin persaukseni telkkahuoneen sohvalle, hamusin kaukosäätimet ulottuvilleni ja otin tuiman tuijotuksen kohti televiissorin antia.

Sitä tapahtuu niin harvoin, että kukin vuorollaan kävivät katsomassa makoiluani. Nuorimmainen joutui pitämään pienen kertausharjoituksen kaukosäätimen käytön suhteen. Kanavia on ihan tolkuton määrä ja kaukosäädin semmoinen satanappulainen palikka, etten minä tajua siitä mitään.

Kaksi tuntia jaksoin lojua, näin kauhukämpät maailmalta, vähän jotain karaokelaulukilpailua, kympin uutiset ja leppilammen mikon. Ynnä aivan liikaa aivan tolkuttoman surkeita mainoksia. Kuka hemmetti kehtaa niin huonoa mainontaa tehdä? Onko näillä nykyajan mainosjannuilla taiteilijanimet vai tekevätkö ne ihan omalla nimellään sitä soopaa? Kärsimyskärsimys!

Kyllä pitäis meitsin tässäkin asiassa vyöttää kupeensa ja huolehtia tv-mainontaan vähän laatua. Radiomainontahan on jo täysin hävitty taistelu. Aabeeceerallatukset ja silläschiidelit ovat turmelleet kansalaisten aivot jo aikoja sitten. Kiitos vain näille kansanradioille, novalle sun muille.

Jos perjantai oli iltaa kohden sangen leppoisa, tämä lauantai onkin melko ohjelmoitu pitkälle iltaan saakka. Lähdetään kohta perillisten kanssa kaupunkiin. Se jolla ei ole kipsiä, menee ratsastustunnille ja se jolla kipsi on, joutuu katsomoon.

Minä suhaan kauppakierrosta ja lennätän perilliset poniopistolta synttärikemuihin. Ja singahdan itse kuntosalin ilmastoituun rauhaan.

Torpalla olisi tuhat työtä ja penteleesti puuhaa, Äitikulta ja Iso-J setvikööt mikä on kiireisin ja mitä voi vielä lykätä. Ruohonleikkuu taitaa olla tältä kesältä tehty. Ehkä vielä yksi kunniakierros ja sitten hyvin palvellut leikkuri pääsee talvilomalle. Tallinvintin katto on paikattu, rännit ja räystäät laitettu ja nyt vesi menee sinne minne pitääkin. Ei rakennukseen.

Ennen kuin ulkoistan itseni tallinsiivoukseen, on kuitenkin aikaa vielä yhdelle kahvikupposelle. Eihän tässä nyt jäniksen selässä olla. Vielä. Hevoset ovat jo aamuauringossa, hiljentyvät heinäkasansa äärellä.
Ja tässä yhteydessä on syytä laittaa oikein lämpimät terveiset, hyvän hytinän hyrritykset ja tsemppipeukut etelän suuntaan, siellä on hevoskaupat herkässä vaiheessa. Hyshysterveiset, olen hengessä mukana!

Hengessäni ymmärrän olla kiitollinen siitä, että meillä on talli täysi eikä laajennuksia ole suunnitteilla. Olen nimittäin nähnyt koko joukon hevosten esittelyvideoita ja se on semmoista puuhaa, että syntyy kaikenlaisia mielitekoja. Vaarallista ja äärimmäisen kalliiksikäypää puuhaa.

Kuvituksena on Esikoisen käsitöitä. Ne ovat oikeasti tosi hienoja ja persoonallisia. Upeimmat ovat huovutettuja, niitä hän tekee vain tilauksesta, harvoille ja valituille. Pysyvät terveinä eivätkä maksa paljoa.

Mukavaa lauantaita, missä lienetkin!

Lana Del Ray: Summertime Sadness