Oman päivänsä on ehdottomasti ansainnut kansallishevosemme, suomenjunttura.
Liehukoot liput saloissa ja ainakin ihmisten mielissä kelpo hevosrotumme kunniaksi.
Päivä on muutenkin liputtamisen arvoinen, kipsihanduinen Perillinen on koululaitoksen suojissa. Opettajanhuoneessa oli iloisia ja huojentuneita kasvoja kun marssimme sinne aamulla. Pienessä kyläkoulussa yhdenkin oppilaan poissaolo huomataan.
Hyvillä mielin koululainen jäi opinahjoonsa ja hyvillä mielin hänet jätin sinne. Tuttujen opettajien ja koulukavereiden pariin. Loistava juttu on se, että hän saa oman kouluavustajan koko sairausajaksi, kyydit mennen tullen, myös saksantunneille toiseen kouluun.
Tässä vihdoin kuva kipsikääryleistä, kuva otettu lauantaiaamuna sairaalan lastenosastolla. Eilen kävimme kontrolliröntgenissä ja lastenkirurgin tapaamisessa. Parantuminen on lähtenyt hyvin käyntiin ja oikean käden kipsi voitaneen irroittaa jo parin viikon päästä. Vasen pysyy mukana (kuin peräpukama) vielä kuukauden. Onneksi kouluarkeen paluu tuo oman rytminsä elämään eikä aikaa jää ihan niin paljon tilanteen harmitteluun.
Nassepappa kävi eilen parturissa, kesävillojen alta paljastui entisenkaltainen virtaviivainen terrierinjöpökkä. Pientä mahanrumpua saa ollakin melkein setäikäisellä koiralla. Ilmeisesti uusi rekku haetaan perjantaina joten Nassella käyvät leppoisat semieläkeläispäivät vähiin. Kohta tupaterrieri saa taas vyöttää kupeensa ja ryhtyä kasvatuksellisiin puuhiin.
Isällistä ojentamista ja muutakin koirankuria on tiedossa. Luotto kelpo terrieriimme on vahva, Nasse jos kuka koulii kakarakoiran talon tavoille ja näyttää niin tontin kuin sallitun tekemisenkin rajat. Toivottavasti teroittaa pennun mieleen myös sen, että hevosten heinät ovat Pyhä Asia. Niihin ei pissitä.
Edelliset kasvatit, pupunaamat Veli Winston ja Veli Milton ovat jo isoja roikaleita ja pärjäävät sekä tuvassa että tallissa.
Hyvin sätkii eteenpäin vanha kunnon Patsykin, katti on reilusti teini-ikäinen, viittätoista kynttilää saisi yrittää puhkua sammuksiin jos synttärikakku nyt kannettaisiin pöytään.
Perjantaina on syytä pitää torpalla jonkinlainen väestölaskenta. Kanalassakin heiluu taas yksi heltta vähemmän, vanhan kaartin ruskea rouwa nyyskötti sisäkanalan puruilla koipensa oikaisseena.
Huomenna semmoisia, tänään tämmöisiä ja nyt päivän urakointiin. Luvassa jokunen ajokilometrikin.
Päivän sää on puolipilvinen, vähän tuulee ja toistaiseksi ollaan selvitty ilman kumppareita. Äitikulta pyllöttää perkaamassa mansikkamaan laajennusosasta rönsyjä. Pari viikkoa kevennettyä näytti riittävän, livisti tattimetsäänkin ennen aikojaan.
Muista taputtaa hevosta. Jos ei hevosta näköpiirissä, anna aploodit!
Komiat on junnun käsisyndit : ) ja ihanaa on, että likka pääsi takaisin kouluun !
VastaaPoistaYläfemmat sille ja myös suomenhevoselle, joita meidänkin talouteen on ajautunut kaksin kappalein.
Jos olisi mahdollista, niin liittäisin VeeÄrrästä ja meidän juniorista kuvan tähän yhteyteen, mutta kun ei ole, niin tutut saavat palauttaa luottopollen muhkean figuurin mieliinsä ja muut muuten vaan kuvitella läsipään hampputukan ; )
On ne. Varsin monipuolisia veitikoita. Suomenhevosia : ))))
Voi noita lapsen kipsejä.. meillä on viimesyksyiset kipsit kunniapaikalla Murmelin hyllyn päällä muistuttamassa tapaturmasta. Hyvin pojan käsi parantui, vaikka murtuma oli kyynärnivelessä.
VastaaPoistaPollea on jo taputettu, herkutettu ja parturoitu, pålle on nyt tosi punk!
Kiitti Nita ja OTJA puumerkeistänne.
VastaaPoistaJoo, ei mitkään koivunpahkasyndit. Tyttö tilasi jo ensiavussa siniset kipsit ja olivat sitten vetäneet siniset cobanit koristeeksi, nuo oikean käpälän vauhtiviirut ovat aika huisat.
Oma suomenhevonen seisoo juhlapäivänä sateessa ja vieressä jöpöttää punkkaripoika irokeesi vinksallaan. On se semmoinen duo. Totesin juuri, että viikonloppuna on syytä lyhentää harja määrämittaan. Tamman liehulettiä ei saksita, eihän pellavapäätä sovi silpoa.
Kuulenko naurua jos kerron että meidän vasta sisäänajettu imuri on jo takuuhuollossa? Piti olla lujaa tekoa ja kestävä ja ajotuntejakin enemmän kuin muissa yhteessä. Nope.
Erään merkin maahantuojan edustaja on jo aiemmin ilmoittanut, että heillä ei ole meidän käyttöömme soveltuvaa imuria. Eivät kestä meillä...
Mistäköhän vielä saisi niitä vanhoja metallikuorisia imppoja?
Suomiputte on pop! Se todellakin ansaitsee oman päivänsä, on se rotu sen verran tämän maan asioiden auttamiseen osallistunut. Työmatkan varrelle ei satu yhtään suomenhevosta, pari pullaponia ja jotain lämminverisiä sirokinttuja. Suomenhevoset pitää käydä katsastamassa kiertotien kautta, mutta tänään ei joutanut kun oli kauppareissu ja kaikkee...
VastaaPoistaEiköhän se juniorin käsi siitä kuntoudu. Lapset ovat siitä mainioita, että kasvavat luut paranevat yleensä hyvin.
Ja sitten jäädäänkin odottamaan koiranpentukuvia. *huoh* Tiedän jo etukäteen, että iskee ihan hirveä pentukuume...
Reteet kipsit :)
VastaaPoistaJa onpa kotikuntanne koululaitos sujuvat järjestelyt pientä kipsikättä varten laatinut. Ilahduttavaa.
Omat kokemukset hyvämaineisesta espoolaisesta koulusta on sitäluokkaa että välituntiäksidentissä katkipoikki luun kanssa ala-asteikäinen laitettiin kävelemään viereisen koulun terkkarille ja sieltä takaisin kouluun ja kotiin... Että on kuule mukava lukea että jossain niistä oppilaista välitetään. Aidosti.
Mä en muuten eilen bongannut yhtään suomenhevosen kunniaksi salkoon vedettyä lippua,en vaikka kävin hevostarvikeliikkeessäkin. Mur. Täytyy ehkä pystyttää oma lipputanko ja järjestää omat liputukset.
Onneksi kuitenkin bongasin hevosia,vaikken lippuja. Setähevosen kanssa käytiin kärryttelemässä ihanassa ilta-auringossa ja Sälli mittautti perheen pään rakkauden määrää seisomalla kesällä moottoripyöräkolarissa kinttunsa loukanneen äijäkullan jalan päällä koko kevyellä elopainollaan.Kuulemma sattui.Onneksi ei poniin ;)
Erittäin mukavaa perjantaita Torpalle,teillä on ihana koiranpennun tuoksuinen päivä edessä. *kadehtii*
Kuvia, kuvia, kuviaa !
VastaaPoistaSiis tänään ja tiedät kyllä mistä : )))
Onnea jo etukäteen uuden perheenjäsenen johdosta. Meidän lyyli täyttää sunnuntaina jo puoli vuotta ?!
Tänään iltaohjelmassa jälleen eskari.
Kiitos Ässä, Salla ja Nita.
VastaaPoistaMeillä on koulu melko erikoislaatuinen, olen varmaan joskus maininnut siitä, että uskonto näyttelee melko isoa osaa tällä kylällä ja me, perusluterilaiset olemme koulussa vähemmistöä. No, se tuo sitten omat kuvionsa koulunkäyntiin ja vaikuttaa varmasti myös siihen, että oppilaiden kohtelu on äärimmäisen tasaveroista, korrektia ja kaikinpuolin kiitoksen arvoista.
Kyllä, osaan olla kiitollinen siitä, mihin koulussa venytään. Espoossa ei ikinä. Ei vaikka tahtoa ehkä olisikin ollut, ei ollut keinoja. Tai toisinpäin.
Ja nyt, nyt me lähdemme hakemaan pikkuriiviötä! Kuvia kuvia... niitä sitten aikanaan.
Ihanalle kuulostaa koulunne !
VastaaPoista