Early bird

En tunnusta tulleeni entistä hullummaksi mutta merkitään muistiin; heräsin tänäaamuna ensimmäisen kerran neljältä. Peetu tahtoi pissalle. Värjöttelin aamukolealla pihalla ja hetken aikaa puolivakavissani pohdin, alkaisko jo kahvinkeittelyyn. Tulin kuitenkin järkiini, nappasin kiemurtelevan valkoisen koiranvonkaleen syliini ja painelin takaisin petiin.

Peetulla oli seuraavan kerran asiaa kuuden aikoihin. Ja siitä saakka sitä onkin saanut valvoa. Yritin kyllä ihan oikeasti nukahtaa vieläki,n mutta kun ei onnistu niin ei sitten. Väkisinmakuutahan semmoinen on.

Niinpä rinta kaarella tepastelin vähän kahdeksan jälkeen ulkoa tupaan. Perilliset olivat silloin jo koulussa, Iso-J matkalla synkeään savoon ja tallihommat tehty. Vähänkö oli voittajafiilis. Ojensin itselleni virtuaalisen mitalin, kultaiset työnsankarin lehväseppeleet ja keitin ahkeruuskahvit.

Harmi vain, että kofeiini karkottaa unen, olisi ollut oivallinen ja ainutlaatuinen tilaisuus ottaa pienet aamupäiväunet.

Nokosten sijaan käväisin viljapakkaamolta kauralastin ja eläinruokatehtaalta pakastelihaa. Lähiruokaa, lähiruokaa, sitähän me kaikki tarvitsemme.

Pojat olivat mukana aamutallissa. Nasse-setä piti Peetun pois hevosten jaloista ja sain siivota karsinatkin kaikessa rauhassa. Pojat härräsivät käytävällä ja pihalla. Nasse on ilmeisesti myöntänyt itselleen, ettei vielä pääsekään varhaiseläkkeelle, kasvatus on elinikäinen projekti. Niinpä tuo kultainen terrieri opastaa, ohjaa ja välillä isällisesti pyöräyttää Peetulle järkeä päähän.

Näinhän minä, että Nasse nauroi. Tai ainakin myhäili tyytyväisenä peuhatessaan. Onhan se kiva kun on kaveri.

Hevosillakin oli eilen kivaa päästä sateesta talliin. Tösse heitti oitis seljälleen ja piehtaroi oikein tunteella. Hinkutti kaulan, kankut ja kumpaisenkin kyljen. Tokihan se kuivike imee märkyyden hevosen turkistakin. Aamulla oli kuiva, puhdas ja vain kohtuullisen pölyinen hevonen odottamassa. Soosi on aina yhtä sotkuinen, sateella ja paisteella.

Toivottavasti hevoselliset ihmiset ovat hankkineet talven varalle kuivikevarastonsa täyteen. Turve loppuu ennen joulua, eikä purua riitä kaikille. Meillä on onneksi varastossa tuhannen kiloa olkipellettiä joten hätää ei ole näköpiirissä. Kevään kuivikkeet saan tuttavalta ratsastuskouluyrittäjältä. He ajattavat virosta rekkakuormittain pellettiä omaan käyttöön ja myyvät muutaman ylimääräisen säkin pikkutalleille.

Siinäpä olisi jollekulle suomalaisellekin leipäpuuta, tuo pelletin briketöinti kuivikekäyttöön. No, kunhan nyt ensin saisivat  lannanpolton lailliseksi. Onhan se hieman erikoista, että hevosenlantaa viedään matkojen päähän ongelmajätelaitokseen poltettavaksi. Vaihtoehtona olisi lakimuutos ja sitä myöten lannanpoltto tiloilla. Siitä saisi lämpöenergiaa tilan tarpeisiin ja jäisi ylikin.

Jotenkin tuntuu, että sallimalla lannanpoltto energiayhtiöiden tulos pienentyisi joten lantaa ei saa käyttää energianlähteenä. Piste. Vaikka se olisi ekologisinta ikinä.

Meillekin tulisi oitis oma lämpökattila jos saisin kipata lannat karsinoista lantalavan asemasta energiapataan.

Lämmittämistä onkin syytä käynnistellä jo. Sää on kolea ja vaikka ei sadakaan (ihme!), viileä hiipii hirsiin. Tänä aamuna veivattiin sähköpatterit peruslämmölle.

Päivän ohjelmassa on vain hajanaisia merkintöjä. Ihan kuin olisin unohtanut jotain ihan mielettömän tärkeää... ärsyttävä tunne joka ei anna rauhaa ennenkuin kaikki mahdolliset kalenterit on tsekattu kahteen kertaan.

Illan viimeisenä merkintänä on juoksulenkki. On ihan luonnonvastaista, että minua patalaiskaa nahjusta houkuttaa näin kovasti päästä juoksemaan pimeään, sinne susien syötiksi. Myönnettäköön, että sudetkin todennäköisesti pitelevät poskiaan nähdessään kuinka torpan armo nylkyttää harjulla hikihölkkää. Naurustahan ne repeävät.

Sitä paitsi, juokseminen on hieman liioiteltua. Minun urheilurupeamani on tarkoin kellotettu. Tietyt minuutit voimakävelyä, tietyt minuutit hölkkää ja juoksua. Mutta se toimii. Askel rullaa aina vain kevyemmin ja henki kulkee. Puhumattakaan siitä, miten hyvä olo on jälkeenpäin.

Sitten sitä nukkuu hyvin -ja herää pirteänä neljältä. Early bird takes it all!