Ihmekissa

Elli Ällistys. Tympääntynein kissa ikinä.
Elli on ollut kotiarestissa löyhäksi tunnetun ja tiedetyn moraalinsa takia.

Se, että olemme vaalineet ns. kyytä povellamme on vielä kokonaan seikka. Veli Winston, niin kastraatti kuin ikinä osaakaan olla, kuivaharjoittelee Ellin suosiollisella avustuksella viettiliikkeitä. Jopa niin toimeliaasti, että on syytä epäillä Winstonilla olevan ns. piileviä kykyjä. Ettei peräti piileviä palleja.

Joka tapauksessa eilen tiistaina Elli istui taas kerran äärimmäisen tympääntyneen näköisenä portaikossa. Hetken päästä yläkerrasta kuului jumalatonta ikkunan kolinaa. Tein aitajuoksun sisäratojen tupaennätyksen (Peetun takia meillä on tuvan ovella lapsiportti) kirmatessani katsomaan kolinan syytä. Ja seurauksia.

Elli marssi äärimmäisen tyytyväisen näköisenä yläkerran käytävällä, tintti suussa. Jostain se tinttiparka oli harhautunut kapeaan tuuletusikkunan välikköön ja jostain Elli osui tappajan vaistoineen paikalle. Vielä ihmeellisempää on se, että minun järjelläni Ellin megakokoiset tassut eivät voi mahtua siihen ikkunanvälikköön, kokonaisesta Ellistä puhumattakaan.

Vaan niin päättyi tinttipoloisen elämä hyvinsyöneen tupakissan toimesta.
En jäänyt iloitsemaan Ellin tekosista, nappasin tintin sen kidasta (luopui suosiolla) ja vein tintin ulos. Puskan juureen odottamaan jatkotoimenpiteitä. Se parkapoloinen oli vielä ihan lämmin.
Elli palasi tutulle päivystyspaikalleen synkistelemään.

Olin kerran hyvällä tuulella. Se oli kamalaa.

Tarpeetonta mainita, tintti katosi puskanjuurelta. Tarina ei kerro, huolehtiko tintin viimeisestä matkasta Veli Winston, Veli Milton vai kenties joku räyhäävistä harakkarikollisista. Niidenkin roistojen kanssa on vielä puntit tasaamatta. En sano, että kana kynimättä... turha rassata kohtaloa.

Elli on outo. Se on niin outo että kukaan ei ymmärrä. Se karkaa talosta kuin pahimmasta kidutuskammiosta, kuin henkensä hädässä. Ja tulee aikanaan parkumaan takaovelle niin, että naapuritkin heräävät. Elli tulee ja menee.

Olen melko varma, että hällä on ns. kakkoskoti metsän takana olevassa talossa. Siihen suuntaan se marssii ja sieltä se useimmiten palaa. Harmillista vain, että metsässä asuu sekä kettuja, ilveksiä että muita veijareita jotka eivät pistä pahakseen jos hyvinsyönyt kotikissa tepastelee vastaan. Ne pistävät sen poskeensa.

Elli on.

Kesän viimeisten ruusujen myötä vielä jokunen piikki muuta marinaa. Eilisen postaukseni lantakommentit herättivät taas kerran jokusen kitkerän aatoksen. Kas näin kunnallisvaalien aikaan lehdet, tuutit ja töötit ovat täynnä ehdokkaiden "ajatuksia".

Se on helkkarin helppoa sieltä kolmosen ratikan penkiltä kertoa, kuinka meidän maalla asuvien pitäisi elämämme junailla. Fillarilla töihin ja hyötyliikunnan nimissä patikoiden kauppaan. Koko matka mennen tullen. Mummot ja ukot, sairaat ja vaivaiset taipaleelle vain. Näin heille ei jää joutoaikaa eikä voimia naukua palveluiden perään.

Ja hirmuiset verot vielä päälle, onhan toki öykkärimäistä asuttaa haja-asutusalueella taloa ja yrittää raapia edes osa ravinnostaan omasta pihastaan, lähimetsästä ja lähiseudulta. Jos joku hurja yrittää kaikenlisäksi työllistää itsensä ihan omin nokkineen, siitäkin rokotetaan niin raskaasti, että vain sinnikkäimmät jaksavat jatkaa.

Kuorossa nämä puun-, pallon ja ties minkä halaajat vaativat monimuotoista ja monikulttuurista maailmaa. Mikseivät he sallisi monimuotoisuutta myös asuin- ja elinympäristöihin? Miksi ikänsä samaa maatilaa asuttaneiden vanhusten pitäisi lähteä laitokseen? Miksei heillä ole oikeutta asua kotonaan ja saada palveuluita sinne missä ovat aina olleet ja eläneet? Ja veronsa maksaneet?

Tämä ja noin satakolme muuta asiaa herättää ärtymystä, kiukkua ja suoranaista vetutusta.

Ei, mulla nousee nyt verenpaine enkä kykene edes alkeelliseen järkevään ajatteluun. Enkä pysty pukemaan sanottavaani ymmärrettävään muotoon. Pelottaa vain, että nuo elämästä vieraantuneet teoreetikot pääsevät kunnantaloihin päättämään isommassa mittakaavassa. Silloin ei hyvä heilu muille kuin muille samanlaisille.

Sitä naatilla naamaan jonka mielestä kiintymysvanhemmuutta on vain sukupuolisensitiivisesti pilttinsä kasvattavilla vegaanivanhemmilla. Mistäköhän kaikista lapsuudentraumoista tuommoiset vaahtopäät kaikki terminsä ja ajatuksensa ammentavat? Mikä hemmetin vanhemmuuden standardi? Ei kyllin hyvä enää riitä? Maaseutu autioksi ja ituhihhuleille virkistysalueeksi?

Ugh. Olen provosoitunut.

Aurinko paistaa ja päivä on säätilan puolesta hieno. Pakkanen oli käynyt yöllä jäädyttämässä pihanurmen, autojen ikkunat ja hevosten vesiastiankin sipaisi hienoon riitteeseen. Soosi sätkähti oikein komeasti kun tunsi jäisen ruohon kavioidensa alla.

Loistava päivä lakanapyykille ja muille kodinhoidollisille hommeleille. Valitettavasti minun on kuitenkin huristeltava kaupunkiin ja hoidettava yksi koululaiskyytikin tänään. Bussi ei kulje sinne missä koululaiseni on oppitunnillaan. Nekin kun on keskitetty niin, että kaikilla on hankala matka. Oi tätä autuutta.

Toimeliasta päivää, missä lienetkin!

PeeÄääs: poimin tuolta kommenteista yhden hyvän linkin:

M.Mäkelän blogikirjoitus  Maaseudusta päättävät maaseutua vihaavat