Uusi vaiva, entiset ilot

P. officinalis rot

Huomenta koko lukijakunnalleni, yksi uusikin on tullut mukaan. Tervetuloa Heidi, paikallisväriä näköjään. Ja vaikka tunnistamisen lamppu ehkä jo leimahtikin niin ollaan niinkuin ei oltaiskaan. Koko kylän julkisuutta kun en kuitenkaan näille hengentuotoksilleni kaipaa :D

No niin, nyt irtosi uusi ahistuksen aihe. Niin on ärsyttävyyteen saakka kipeä vasemman jalan ukkovarpaan nivel että järki lähtee. Ei mahdu kenkä jalkaan, ei pysty varaamaan (sangen massavaa) painoa. Pulssi tuntuu ja kuumana jumputtava sisältä lähtevä kipu. Tympeän turvonneena möllöttävä klöntti, varsinainen vaivaisenluu. Ihan tyhmä.

Jos minä tietäisin, mistä se vaiva tuli, en olisi yhtään onnellisempi. Nyt vain toivon, rukoilen ja vaadin, että tämä riesa menee äkkiä ohi. Painkillereitä voi ottaa rajallisen määrän ja tänään pitäisi autoakin ajaa. Ja saada n määrä velvollisuuksia hoidettua niin talossa kuin puutarhassa kuin torpan ulkopuolisessakin maailmassa. Aivan kaikkea ei voi tästä tuvan sohvalta, koipi kohoasennossa hoitaa.

Ei auta linimentti, ei pakastepussi eikä mikään tukiside varsinkaan, turvotus on ihan älytön.

Mainitsinko jo, että kohta halkean tähän vtutukseen?! Kyllä.

Onnellisena ei hehku jumaltenkukkakaan. Rassukkana ahistuu akileijan alle. Kaunis kuin koru kukaksi ja niin väärässä paikassa kuin olla voi. Muistiin merkitään siirtokuljetuksen tarve tässäkin kohtaa. Hmph.

Eilen, ennenkuin nöyrryin kinttuani potemaan, ehdin istuttamaan jokusen puun. Taisto Tammi, BHK (balkanin hevoskastanja), japanin siipipähkinä ja joku muu päätyivät toivottavasti ikiaikaisille istumapaikoilleen. Kepeät mullat heille. Yritin katsella optimaaliset asuinsijat mutta eihän sitä ikinä voi varmaksi tietää miten piha muuttuu tammen ja hevoskastanjankin elämänkaaren aikana.

Siellä ne nyt asuvat, väljillä vesissä hevostarhan aidan turvallisemmalla puolen. Jos oikein sanoja väännellään, hevosten asiaanliittyessä tämä puoli on turvattomuudessaan turvallinen. Jonkun vuoden saavat kasvatella varttaan ennkuin aidan yli yltää utelias hevosenhöplä maistelemaan uutta tuttavuutta. Ja vielä jokunen vuosi(kymmen) lisää ennenkuin näiden puiden siimekseen mahtuu hevonen torkkumaan.

Saimme myös osamme kesän ensimmäisistä ukonilmoista. Tämä mäki on ihan kummallinen. Yllättävän usein ukonilma voi räyhätä kilometrin päässä mutta meillä vain jyrisee ja tuulee. Eilen yritti päälle monelta suunnalta mutta eipä onneksi saatu kuin hirmuinen rankkasade ja äänitehosteet.

Hevoset osoittivat taas kerran luonnon ikiaikaisen viisauden. Ne marssivat tarhan kulmaan portille, käänsivät pyllyt tuulta vasten ja ottivat levon. Sotkupekkakin säihkyi hetken aivan puhtaana, rankkasateen hierova suihku kuori pois vaivalla rakentamansa savimutaröhnäkerroksen.

Aamulla toki oli sähköt poikki, sähkölinjoilla oli ollut jotain parsittavaa.
Toinen muistiinmerkittävä asia: osta kahvipannu, aito ja oikea. Eihän noista moccamastereista ole mihinkään kun sähköt lähtee. Silloin pannaan klapihella tulille ja hörpätään pannukahvit. Kunhan joku muistaisi ensin ostaa sen pannun.

Sähköttömien aamujen rauhanturvaaja, kahvipannu.

Akileijat White Barlow ja kaverinsa Black Barlow päkistivät ensimmäiset kukkansa auki. Aika nättejä. Ja kuten ensimmäinen kuva kertoikin, pioneillakin on kukinta mielessä. Saas nähdä minkälaisia pakkauksia nupuista paljastuukaan. Ainainen jännäämisen aihe, ovatko tilatut sitä mitä piti.

Se on muuten tosi ärsyttävää. Vaivalla valikoit tilaukseen sanotaan vaikka viisi ihaninta himokkia. Valinnanvaraa saksalaisessa pionikaupassa on aivan järjetön määrä. Sitten kun ne multaiset juurakot tulee, niitä suunnilleen piilottelee tyynynsä alla. Ja kun kukinnan aika monen vuoden päästä koittaa, kukka ei ole lähellekään se jonka tilasit.  Uskaltaisin sanoa, että noin 15 euroa maksaneet juurakot ovat mitä piti, sitten kun liikutaan kalliimmissa, onkin täysosuman (tilaus ja toimitus täsmää kukintaan) mahdollisuus jo paljon vähäisempi. Perhana.

En kyllä ihan heti uskalla panostaa Midnight magnolia (95 €) tai Osiris (65 €) -nimisiin pitkävetokohteisiin, saati niihin 295 -hintaluokan ihmeisiin. Pioni jos mikä on varsinainen pitkävetokohde.

Iso-J karautti jo sawon sydänmaille, nämä ovat nyt näitä juhannusviikon viimeisiä työjuttuja. Sitten voidaan keskittyä oikeisiin töihin, torpan töihin.

Ennenkuin nappaan vielä yhden painkillerin ja yritän lepuuttaa sauhuavaa sappeani (se leikattu kiehuu aavesärkyä) ja toivon, toivon niin vimmatusti, että tämä tyhmä, naurettava ja hölmö varvasvaiva älyää kadota johonkin mustaan aukkoon. Pois ihmistä kiusaamasta.

Sekin pitäisi arvailla, äityykö tämä pahemmaksi eli vietänkö juhannuksen päivystysjonossa vai meneekö lepuuttamalla ohi. Ja kuka tässä joutaa tai malttaa lepuuttamaan? Me not.

Lähetän lämpimät terveiset Partapapalle, hän jos kuka tietää kivun.

Lähetän Partapapalle ihan kuvaterveiset! Alin kuva on Papalle .

Ja sitten vielä yksi mukillinen kahvia.
Tuskatonta päivää, missä lienetkin!

Mitä kissat tekevät sateella?

PeeÄäs: ensimmäistä kukintoaan aikova sireeni on Tammelan kaunotar, yllättävän pinkki?