Kerran kesäkuussa

Yksitoista vuotta sitten oli erityinen aamu, meille oli syntynyt salamatoimituksena toinen tytär. Hädin tuskin ehdittiin Naistenklinikan ovista sisään kun perillinen oli jo sylissä.
Nyt se samainen tytär on venähtänyt pituutta toista metriä, on sukkela, vikkelä ja nenäkäs. Omatahtoinen ja sydän puhdasta kultaa, aina omiensa puolella epäreiluutta vastaan.

Semmoinen on meidän Maria. Hyvää syntymäpäivää!

Palasimme eilen pikaiselta etelänreissultamme kotiin, vettä satoi silloin ja sataa nytkin. Ja se on kyllä hyvä homma, tuo sade. Vihdoin kaikki keltainen röhnä huuhtoutuu takaisin maahan eikä enää kirvele silmissä, kaivele kurkussa eikä ahista hengitysteissä. Vihdoin vanha puinen vesisaavimme turpoaa vettäpitäväksi, sehän ravistui ihan hataraksi kevään kuivissa tuulissa kun kukaan ei muistanut sitä täyttää ajoissa.

Pieni, ruskea ja hengästynyt koira säntäsi syliin, oli kuulema odottanut suunnilleen samoilla kankunsijoillaan perjantaista saakka. Välillä käynyt pomoilemassa hevosille ja lampaille ja sitten taas palannut odottamaan.

Oli kiva tulla kotiin.

Tänään syödään täytekakkua ja pidetään pienet synttärikemut parhaille kavereille. Toinen perillinen pakkaa reppuaan ratsastusleirille. Kesäloma on nyt alkanut.

Hauskaa sunnuntaita, missä lienetkin!