Iso Kesä

Juhannus on juhlittu, kesäpäivä tasattu ja nyt alkoi Iso Kesä -niminen kausi. Pikkukesä on se pätkä Toukokuun ekoista lämpimistä Juhannukseen, näin olen antanut itselleni kertoa. Jos jollakulla lukijalla on asiasta eksaktia tietoa, olkoon hän hyvä ja kertokoon tietonsa meille muillekin.

Toivottavasti tämä nyt alkanut Iso Kesä olisi nimensä mukaisesti kesäinen. Juuri nyt ei siltä vaikuta, vettä sataa ja vimmattu tuuli retuuttaa pahaenteisesti pionien melkein valmiita nupikoita. Saas nähdä liiskaantuuko kukinta maanmyötäkseksi. En nimittäin vieläkään ole saanut aikaiseksi hommata kunnollisia tukia. Vaikka jo viime kesänä uhosin ne tekeväni, vitkastelematta.

Mistäköhän sitä saisi tukirautaa myös omalle moraaliselle selkärangalleen? Hyvin aiottu ei ole edes puoliksi tehty. Ja vaikka urakka on usein aloittamista vaille valmis, ei valmista tule ennenkuin ryhtyy tekemään.

Nyt akuutein asia olisi ehdottomasti torpan lämmitys. Klapihellasta tulee hyvä lämpö tupaan, juuri passeli sadepäivään. Ison kiven lämmitys tuntuu vähän liioitellulta, onhan nyt sentään Kesäkuu...

Siskolikka pakkasi poikansa reissumondeoon ja kurvaavat kohta kuutostien tihenevään tunnelmaan. Toivottavasti kilometrit ovat kaikille teillä kulkijoille turvalliset ja kukin pääsee määränpäähänsä ilman kolhuja, ryttyjä tai muitakaan harmeja.

Tulevat seuraavan kerran kenties vasta jouluksi, joten tässä on nyt ilakoitava ihan itsekseen saunan kuistilla ja hihiteltävä muistoille. Viikonlopun naurumäärällä elinvuosia tuli roimasti lisää, yli oman tarpeen.

Täällä on nyt totuttava taas rauhallisempaan menoon. Äitikullalla se vasta autiota ja hiljaista onkin kun jäi ihan omaan rauhaansa toisen kurtturuusun, Patsymummon kanssa. Pari päivää varmasti ihmettelee ihan omissa oloissaan. Ja heti kun sää sallii, ilmestyy jonkin kukkapenkin ääreen haraamaan ja kitkemään.

Hevoset siirrettiin eilen kokonaan uudelle lohkolle. Ykköslohko on syöty, kakkoslohkoksi ajatellun alueen naapuri niitti koneella ja kolmosella ovat hepat nyt. Sitten on vielä jäljellä pikkuinen pläntti uutta alaa ennenkuin aloitetaan kierros alusta.

Laidunaitauksen siirto on tekniikkalaji. Joskus askelmerkit ja suunnitelmat osuvat kohdilleen just pilkulleen, eilen ei. Meillä oli puoli kilometriä nauhaa ja kymmeniä keppejä ja enin osa ikävässä vyyhdissä.

Lopputuloksena oli kuitenkin kaksi tyytyväistä hevosta uudella kattauksellaan joten asia kuitataan hoidetuksi.

Sain eilen puhelun jota olin jo lakannut odottamasta. Oli kiva kun Satu O. soitit, pidetään yhteyttä jatkossakin.

Onneksi tämä Iso Kesä on vasta alussa ja sitä riittää vielä kauan, toivottavasti kesävieraiden joukkoon kuuluu myös kadonneiksi luultujen kummien perhe.

Nyt sitä kesänlämpöä peliin. Laitan klapit uuniin ja toivon, että se seksihelle vaanii ihan nurkan takana. On siinäkin muuten termi. Se lanseerattiin arvovaltaisessa iltapäivälehdistössä kesän 2010 hellekautena. Ja jäi elämään. En tiedä pitäisikö iloita.

Forecan sääveikkaus ei huimia lukemia lupaile, onneksi riihessä on polttopuuta. Ja kaapissa villasukkia.