Kanalia Day Spa

Kanalian wanha rouwa näyttää kuinka siiven alta saadaan ilma kiertämään. Ensin kaivetaan puolen kanan mentävä kuoppa maahan, sitten otetaan tiukka tuijotus ja hop, siivenheilautus etukautta ympäri. Tästä verryttelystä laskeudutaan kuoppaan kylpemään ja samat liikkeet toistetaan hiekassa. Tuloksena raikas ja puhdas kana. Kylpyhetken päätteeksi tyytyväistä kujerrusta ja loppupäivä rentoa hengailua.

Melkein olen kateellinen.
Oma aamu alkoi huomattavasti aikaisemmin ja olen jo kipaissut verikokeissakin. Perjantai on muutenkin jo pitkällä, tässä pääsee ihan kohtapuoliin hakemaan viikonloppusäätöjä. Loma-asetuksille ei sentään, tämähän on ainaista lomaa tämä maalaiselämä... Viikonlopulle ei ole onneksi mitään ihmeempiä rientoja, pelkkiä perushommia ja tänään tuleva yksi lainalapsi.

Iso-J siivosi eilen kanalan sisätilat ja se olikin varsinainen hengitystiehyeiden koeponnistus. Tupakkimies olisi varmasti yskinyt keuhkorakkulansa karrelle siinä höyhenten, pölyn, purun, kananpaskan ja ties minkä pölinässä. Hengityssuojain oli ihan minimi, silmäsuojuskaan ei olisi ollut yhtään ylivarovaista hössötystä.

Mutta siistiä tuli ja nyt varsinainen kattoremontti onkin mahdollista rykäistä alulle. Kesäkanalakin on jo loppusilauksia vaille valmis.

Tästä Gaddafikukon kesäresidenssistä tuli hieno. Neljästä hevosaitauksen välitolpasta ja jämälaudoista syntyi hieno kahden orren ja yhden heinäpesän kesäkoti. Punamaalia pintaan ja pääsee ihan palkintosijoille.

Jotain koristekylttiä tuo rakennelma vielä kaipaisi, mutta idea vielä jalostuu. Ajan kanssa syntyvät parhaat ideat ja niille toteutukset, nähty on.

Nyt näköjään tämä kultainen chabo harjoittelee haudontaa. On yritellyt jo aiemmin, mutta silloin ei malttanut pötköttää kolmea viikkoa pesässä. Saas nähdä kuinka kauan kotileikki tällä kertaa kestää. Olisi kiva, jos hautoisi potran pesällisen pikkuväkeä, meillä on kanapula. Jos maassa oli keväällä munapula, nyt on kanapula. Ihmiset ovat sankoin joukoin värkänneet kesäkanaloita ja pitävät nyt omia pikkuparvia. Ja kanoja on äärimmäisen vaikea saada millään hinnalla. Kun ei oo niin ei oo.

Syksyllä on varmasti ylitarjontaa kanoistakin kun kesähessut pitäisi saada joko pois päiviltä tai talvikoteihin.

Kullervo The Kukko ei ole kesähessu eikä muutenkaan joutilas, terhakkana pitää olla mikäli mielii hoitaa kukonvirkaansa kunnialla. Vaikka ei Kullevo ihan vähästä pölkylle päädy, onhan se komea ja hieno kukko. Olkoon vaikka joutomiehenä, kunhan kiekaisee silloin tällöin. Isännän äänellä.

Yleensä Kullervo kokeekin äärimmäistä kiekumistarvetta kuullessaan minun puhuvan, erityisesti jos teen sen puhelimeen. Silloin riemua riittää ja metakkaa myös. Ilmeisesti kukko koettaa parannella asemiaan ja luritella kirves ruosteeseen. Ja juuri noina hetkinä olisin valmis kuristamaan ko. elukan omin pikku kätösin.

Olen yrittänyt siirtää Kullervon rouwain munia toisen parven hautovien kanojen alle, mutta ei se onnistu. Käkihomma ei toimi kanojen kanssa. Silkkirouva työntää oitis pois vieraat munat ja hautoo omiaan. Samoin tekee chaborouva. Joten ruskeita rouwia saadaan vain muualta tuotuina, ei munalisäyksellä.

Mikäli joku lukijoista osaa antaa varman vihjeen ylimääräisistä kanoista niin kotka on ns. kuulolla. Minä lähden hieromaan kanakauppoja melkein vaikka maan ääriin.

Tässä vielä nämä molemmat parvet, härskiä rotuerottelua verkkoaidalla. Kullervolla on seitsemän virttynyttä rouwaa, Gaddafilla kaksi silkkirouvaa ja kolme chaboa. Joista yksi on hautomassa. Kanaliassa kaikki hyvin, kylpytynnyriä ei ole mutta hiekkaa riittää. Samoin matosia ja muita maan antimia. Tyytyväistä pulinaa ja siipein läiskettä, kanan elämä ei hullummalta näytä.

Päätän kanaliakatsaukseni täältä tähän.

Sääkään ei juuri nyt ole aivan ankeimmasta päästä, joten yritän vähitellen siirtää työmaani pihan puolelle. Sen verran taitaa tuulla, että väkirikkaimmat sääskiparvet lymyävät jossain muualla. Ainutlaatuinen tilaisuus värkätä jotain nuppia tuulettavaa.

En viitsi pilata viikonloppua utelemalla verikokeideni tuloksia, enhän niitä kuitenkaan osaa tulkita. Jään suosiolla odottamaan tiistaita ja lääkäriaikaa. Siellähän ihminen aina kokee ihmeparantumisen ja terveen paperit kädessä kirmailee kohti valoisaa vanhuutta. Tai sitten meillä on ihan laittoman huonot lääkärit, ikinä eivät mitään vikaa löydä.

Se hyvä puoli tässä on, että kun ei kerran kihtiä löydy niin eipä tarvitse kieltäytyä punaviinin iloistakaan.

Pienet sille ja mukavaa perjantain jatkoa, missä lienetkin.