Paljon mä nähnyt oon...

... mutta tänään näin jotain sellaista jonka edessä menin kerrankin aiheesta hiljaiseksi.
Tiedän, että on kansanosa joka hiljentyy väkijuomien ja viinaksien äärellä, kuka mistäkin syystä. Minä mykistyin, kesken kiivaimman jäpätyksen. Ja se on kuulkaa ihme se. Ihme! Iso- J lähestulkoon lankesi ihmeen edessä polvilleen.

Siellä minä Alkon viinihyllyn ääressä mykistyin. Rosé/èviinivalikoima oli toki ilahduttavan runsas ja paljon mielenkiintoisia uutuuksia on tullut markkinoille.

Vaan mikä jymy-ylläri lymysikään heti rosé/è (valitse ylävimpstaaki vapaasti) hyllyn jatkona. Tuskin maltan odottaa että pääsen kertomaan!

Ulkomailla eläville lukijoille on nyt kerrottava hauska pieni yksityiskohta tuotesijoittelusta. Ne kaikkein kalleimmat, arvoviinit ja luxustärpätit löytyvät Helsingin Kampin Alkosta, niitä saa tilaamalla. Maakuntien myymälöihin jaettavat helmet ja aarteet sijoitetaan tuotteesta riippuen joko viinikaappiin tai muutenvaan lukkojen taakse. Hyllystatuksen saaneet pannaan myyntiin suunnilleen tällä periaatteella:

Yli kolmekymppiä maksavat (viinit) ovat ylimmällä hyllyllä. Niitä köyhä kansanosa aiheestakin katsoo yläviistoon. Kunnioituksesta.
Ylhäältä katsoen kakkoshyllyllä, siinä suunnilleen silmän korkeudella ovat viinit hintaluokassa yli kymppi. Kelpo kamaa.
Meitsi mittakeppinä (eikä se ole paljoa) alaviistossa suunnilleen loppasuun leuan kohdalla ovat alle kympin viinit.

Navan kohdalla mennään jo noin +8 euron juomissa.
Ja alimpana, kumartelukorkeudella ovat suosituimmat ns. kansanviinit, hintaluokka 5-8 euroa.

Vanhempi sukupolvi muistaa varmaan ne ajat jolloin Alkon myymälässä oli yrmeä mieskööri tiskin takana ja he pakkasivat janoisen kansan kossut ja konjakit raidallisiin paperipusseihin. Siellä ei paljoa jaariteltu, jos jäit kyselemään bordööplankin vuosikertojen perään, takana jonottavat lähestulkoon buuasivat moisen pröystäilijän jonosta pois.

Itsepalvelumeininki mullisti Alkotkin valintamyymälöiksi ja myyjät viinikonsulteiksi. Hyvä juttu, siellä on todella ammattitaitoista väkeä duunissa ja hyviä tärppejä olen heiltä saanut. Ei sillä, että minä Alkossa alvariinsa ramppaisin... ei suinkaan.

Tuo hyllysijottelu kuitenkin jokaisella asiointikerralla tuo omalla hupaisalla tavalla mieleeni sen, että kansa kumartakoon väkijuomain äärellä.

Takaisin tähän päivään. Jymy-ylläriin! Kiteen alko proudly presents:

Katri Helena Brut Rose Feat. Ballet, 7,99. Nyt on nähty p-a-l-j-o-n!

Tohmajärven Potsipäivien ilahduttavan runsas ja rikas anti kalpeni tämän näyn rinnalla.
Wohhou! Tässä on kuulkaa kotiseutuhenkeä.

Poistun kesädekkarin kanssa petiin sulattelemaan päivän kokemuksia. Huomenna lisää uusia puistatuksia.

Kanalia Day Spa

Kanalian wanha rouwa näyttää kuinka siiven alta saadaan ilma kiertämään. Ensin kaivetaan puolen kanan mentävä kuoppa maahan, sitten otetaan tiukka tuijotus ja hop, siivenheilautus etukautta ympäri. Tästä verryttelystä laskeudutaan kuoppaan kylpemään ja samat liikkeet toistetaan hiekassa. Tuloksena raikas ja puhdas kana. Kylpyhetken päätteeksi tyytyväistä kujerrusta ja loppupäivä rentoa hengailua.

Melkein olen kateellinen.
Oma aamu alkoi huomattavasti aikaisemmin ja olen jo kipaissut verikokeissakin. Perjantai on muutenkin jo pitkällä, tässä pääsee ihan kohtapuoliin hakemaan viikonloppusäätöjä. Loma-asetuksille ei sentään, tämähän on ainaista lomaa tämä maalaiselämä... Viikonlopulle ei ole onneksi mitään ihmeempiä rientoja, pelkkiä perushommia ja tänään tuleva yksi lainalapsi.

Iso-J siivosi eilen kanalan sisätilat ja se olikin varsinainen hengitystiehyeiden koeponnistus. Tupakkimies olisi varmasti yskinyt keuhkorakkulansa karrelle siinä höyhenten, pölyn, purun, kananpaskan ja ties minkä pölinässä. Hengityssuojain oli ihan minimi, silmäsuojuskaan ei olisi ollut yhtään ylivarovaista hössötystä.

Mutta siistiä tuli ja nyt varsinainen kattoremontti onkin mahdollista rykäistä alulle. Kesäkanalakin on jo loppusilauksia vaille valmis.

Tästä Gaddafikukon kesäresidenssistä tuli hieno. Neljästä hevosaitauksen välitolpasta ja jämälaudoista syntyi hieno kahden orren ja yhden heinäpesän kesäkoti. Punamaalia pintaan ja pääsee ihan palkintosijoille.

Jotain koristekylttiä tuo rakennelma vielä kaipaisi, mutta idea vielä jalostuu. Ajan kanssa syntyvät parhaat ideat ja niille toteutukset, nähty on.

Nyt näköjään tämä kultainen chabo harjoittelee haudontaa. On yritellyt jo aiemmin, mutta silloin ei malttanut pötköttää kolmea viikkoa pesässä. Saas nähdä kuinka kauan kotileikki tällä kertaa kestää. Olisi kiva, jos hautoisi potran pesällisen pikkuväkeä, meillä on kanapula. Jos maassa oli keväällä munapula, nyt on kanapula. Ihmiset ovat sankoin joukoin värkänneet kesäkanaloita ja pitävät nyt omia pikkuparvia. Ja kanoja on äärimmäisen vaikea saada millään hinnalla. Kun ei oo niin ei oo.

Syksyllä on varmasti ylitarjontaa kanoistakin kun kesähessut pitäisi saada joko pois päiviltä tai talvikoteihin.

Kullervo The Kukko ei ole kesähessu eikä muutenkaan joutilas, terhakkana pitää olla mikäli mielii hoitaa kukonvirkaansa kunnialla. Vaikka ei Kullevo ihan vähästä pölkylle päädy, onhan se komea ja hieno kukko. Olkoon vaikka joutomiehenä, kunhan kiekaisee silloin tällöin. Isännän äänellä.

Yleensä Kullervo kokeekin äärimmäistä kiekumistarvetta kuullessaan minun puhuvan, erityisesti jos teen sen puhelimeen. Silloin riemua riittää ja metakkaa myös. Ilmeisesti kukko koettaa parannella asemiaan ja luritella kirves ruosteeseen. Ja juuri noina hetkinä olisin valmis kuristamaan ko. elukan omin pikku kätösin.

Olen yrittänyt siirtää Kullervon rouwain munia toisen parven hautovien kanojen alle, mutta ei se onnistu. Käkihomma ei toimi kanojen kanssa. Silkkirouva työntää oitis pois vieraat munat ja hautoo omiaan. Samoin tekee chaborouva. Joten ruskeita rouwia saadaan vain muualta tuotuina, ei munalisäyksellä.

Mikäli joku lukijoista osaa antaa varman vihjeen ylimääräisistä kanoista niin kotka on ns. kuulolla. Minä lähden hieromaan kanakauppoja melkein vaikka maan ääriin.

Tässä vielä nämä molemmat parvet, härskiä rotuerottelua verkkoaidalla. Kullervolla on seitsemän virttynyttä rouwaa, Gaddafilla kaksi silkkirouvaa ja kolme chaboa. Joista yksi on hautomassa. Kanaliassa kaikki hyvin, kylpytynnyriä ei ole mutta hiekkaa riittää. Samoin matosia ja muita maan antimia. Tyytyväistä pulinaa ja siipein läiskettä, kanan elämä ei hullummalta näytä.

Päätän kanaliakatsaukseni täältä tähän.

Sääkään ei juuri nyt ole aivan ankeimmasta päästä, joten yritän vähitellen siirtää työmaani pihan puolelle. Sen verran taitaa tuulla, että väkirikkaimmat sääskiparvet lymyävät jossain muualla. Ainutlaatuinen tilaisuus värkätä jotain nuppia tuulettavaa.

En viitsi pilata viikonloppua utelemalla verikokeideni tuloksia, enhän niitä kuitenkaan osaa tulkita. Jään suosiolla odottamaan tiistaita ja lääkäriaikaa. Siellähän ihminen aina kokee ihmeparantumisen ja terveen paperit kädessä kirmailee kohti valoisaa vanhuutta. Tai sitten meillä on ihan laittoman huonot lääkärit, ikinä eivät mitään vikaa löydä.

Se hyvä puoli tässä on, että kun ei kerran kihtiä löydy niin eipä tarvitse kieltäytyä punaviinin iloistakaan.

Pienet sille ja mukavaa perjantain jatkoa, missä lienetkin.

Pohjoinen ilmavirtaus

Vähitellen alkaa otsasuoni pullottamaan, nämä säät eivät nyt oikein vastaa minun käsitystäni kesäsäistä. Joojoo, kesään mahtuu kaikenlaista säätä mutta ääripäistä toiseen pomppiminen on ihan tyhmää.
Olisi nätisti tasaista poutaa, hitusen parinkympin plusasteen paremmalla puolella, sadetta öisin ja pieni tuulenviri päivisin. Ei ole paljoa pyydetty. Mutta ilmeisesti liikaa kuitenkin.

Että haloo nyt sinä joka säistä päätät, anna vähän armoa! Näissä säissä ei viihdy kuin sääsket. Ja niille pirulaisille riittäisi vähempikin viihtyminen.

Pohjoisessa on tullut räntää ja lunta ja ties mitä. Meillä hädin tuskin +10, sateessa vähemmän.

Tästä tulee katovuosi monellekin. Heinäsato jää peltoon, varhaisperuna on kaupoista loppu ja muutenkin vaikuttaa sangen ankealta.

Oma elanto ei ole maasta, sen viljelystä eikä ilmoistakaan kiinni, mutta suurta osaa kansasta tämä surkeus koskettaa tavalla tai toisella.

Ruusutkin ränsistyvät ennätysnopeasti, juhannusruusun kukinta alkaa olla loppuitkuja vaille nähty.

Keskiviikon osalta ei muita merkintöjä kuin se, että hevosten kesälukukauden toinen oppitunti sujui -jos mahdollista- vielä paremmin kuin ensimmäinen. Kumpikin toimitti tehtävänsä innolla ja keskittyen. Mietintäpäivät näköjään ovat tarpeellisia, kotiläksyt ovat ajattelutehtäviä.

Olin erittäin tyytyväinen näkemääni ja kokemaani ja etenkin hevosten olemuksiin oppituntien jälkeen.

Ensi kerralla kokeilemme eri kuolainta (kolmipala d-rengas tai oliivi) ja katsomme onko sillä mitään merkitystä. Eiväthän ne nytkään vastusta millään tavalla vaikka olisi millainen hely suussa. Kokeillaan kuitenkin.

Illalla tuli täydellinen väsähdys ja hiippailin yöorsille jo kahdeksan aikaan. Jätin saunan väliin kuumemittarin kohonneiden lukemien takia. Tänään oli suhteellisen särmä olo, kyllä kahdentoista tunnin yöuni tekee ihmeitä. Sen verran jäin kuitenkin miettimään näitä mitäliekihtejä, että kävin jo tänään verikokeissa. Iltapäivällä saan tuloksen.

Ei tässä nyt olisi aikaa heittäytyä mihinkään sairastelumoodiin, parempaakin tekemistä olisi. Ja sehän on kertakaikkinen katastrofi jos joudun hyvästelemään punaisen viinin antioksidantit ja flavonoidit. Eivät ne pillereinä ja voiteina ole ollenkaan niin kivoja kuin pulloon pakattuina.

Ellistä löytyi 11 punkkia, Veli Winstonista (perslävestä) yksi ja Veli Miltonilta kolme. Turha mainita, että taitaa olla ennätyspaljon punkkeja. Ja kyllä, olen kuullut punkkikarkotteista. Eivät nekään ihmeisiin pysty.

Nyt läks, letkeää torstaita missä lienetkin!

Kulkutauti

Mullapa onkin kulkutauti. Tai kulkuvaiva. Ei ole kyse mistään harkitsemattomista juhannusteoista johtuva sellainen *köh köh* vaiva. Ei kirvele. Mutta armottomasti jomottaa.

Merkitsin tähän päiväkirjaan aiemmin Kesäkuussa jotta pottusvarpaan tyvi tykyttää. No se meni sitten ohi ja syyllistin puukenkäni, ne ovat jostain syystä talven aikana kaventuneet.

Vaan tänäänpä musteni vasemman kätöseni etusormen rystysen tienoo. Turposi oikein komeaksi.

En tunnusta mätkineeni sen enempää perheenjäseniä kuin eläimiäkään, en kolhinut sitä tallitöissä enkä liikennetilanteissa kaupungilla.

Että vaiva kulki pottuvarpaasta rystyseen. Seuraava suunnilleen saman matkan päässä oleva kohde olisi ohimossa... 

Ja ei, en ole särpinyt punaviiniä, en mässännyt punaisella lihalla enkä ole yhtään hernettä, papua tai muutakaan kihtioireita *hmph* tunnetusti pahentavaa yrttiä suuhuni pistänyt. Ihan sitä perussettiä vaan.

Ainoa hyvä puoli tässä hommassa on se, että olen vain vähäinen naisenpätkä. Jos olisin mies, tauti olisi vakava ja vaatisi välitöntä ensiapua, tehohoitoa ja tiivistä vuodelepoa. Koska olen nainen, tyydyn seuraamaan tilannetta. Kämmentä jomottaa.

Kamera käy

Täräytän tähän alkuun vähän väri-iloittelua ja uutta unikkoa. Johan sitä marimekon versiota on katsottu silmät kipeinä vuosikaudet. Minulla on kuvakortilla jumalattoman härski unikkokuva, en oikeasti tiedä haluanko julkaista sitä. Ei sitä suotta sanota, että luonto pyrkii kaikessa tekemisessään vain ja ainoastaan elämän jatkumiseen... no laitan sen kyseenalaisen kuvan ehkä alemmas.

Ihan on ollut normipäivä, maanantaiksi. Hemmetin aikainen herätys ja yhdeksäksi pohjoiseen kaupunginosaan (matkaa n. 50 km) Herra Taikanäpin kuritukseen. Tita lienee ainoa joka ymmärtää jos sanon, että selkään löytyy vihdoin symmetriaa, tänään sitä haettiin aivan uusin konstein, hengityksen ja minkälie selkähöylän avulla.

Tepsii, toimii ja tehoaa, tekee mieli venytellä selkää joka on kuin vuosikaudet kiepillä ollut käärme, pyrkii oikenemaan.

Unikoille kuuluu hyvää, entäs pionit? Ne rakkaat, armaat mieliharmit. Tässä ollaan kuulkaa nyt niin jännän äärellä, niin jännän äärellä:

Ensimmäinen näille tiluksille väsäämäni pionipenkki. On siellä toki paljon muutakin mutta pyöreä penkki on kuitenkin The Pionipenkki I. Kaikki muut paitsi puutarhahörhöt näkevät ehkä leikatun nurmen ja vähän jotain lilaa minttua (Veli Miltonin huimausainekasvit). Puutarhahörhöt näkevät tuon huiman pionin nupikkapaljouden. Hillitöntä kukintaa luvassa. Jos.

Jos sade ei liiskaa. Jos tuuli ei kaada. Jos kissa ei turmele. Jos ilkityön tekijävandaali ei pölli kukkavarsia. Jos lammas ei karkaa syömään. Jos on tuuria. Jos Luoja suo.

Pari muuttujaa on siis vielä minun ja mahtavien pionikukintojen välissä. Pidetään toivoa ja peukkuja, jooko? Toiveikkaana käskytin Iso-J:n hinaamaan torpan penkinkin päivystyspaikalle omenapuun alle, siitä olisi niin soma ihastella kukkaloistoa ja suunnitella tulevia istutuksia.
Tähän saakka on persus kylmettynyt rautapenkillä, ei ole kukintoja liiemmälti näkynyt. Pioniharrastus ei  ole hätäisen hommaa.

Tämäkin mokoma heruttaa, antaa ymmärtää mutta ymmärtääkö antaa?

Lajike pitäisi olla Mime, en pysty sanomaan onko se vai joku muu pionibingon sattuma. Kaunis, hempeä ja suloinen kuitenkin. Ja sehän riittää. Pioni saa paljon anteeksi koska on aina niin nättinä.

Päivän sää oli suoraan sanoen ihan hanurista. Satoi. Välillä paistoi ja ilma oli tiuhana sääskiä, hyttysiä ja muita hel-ve-til-li-siä verenimijöitä. Niitä oli nenässä, niitä oli ikenissä ja korvissakin. Hevosillakin näytti menneen molemmilla pari inisijää kankkujen väliin koskapa laukkasivat laidunta ylösalas aivan reikäpäinä.

Naapurinmäeltä kuului kiivasta ja kiihkeää oripojan hirnuntaa. Katsoin parhaimmaksi varjella Tötsän moraalia ja siirsin kumpaisenkin pitkänaaman täksikin yöksi talliin. Sekä sääskien että ilmassa kiirineen lemmenlurituksen takia. Niin mukava kun naapuri onkin, en aivan uskalla luottaa hänen ns. aitarakennelmiinsa. Etenkin kun aitojen tehtävänä olisi pitää oripoika 3 v omilla tonteilla.

Ne n. 400 metriä joka erottaa Tötsän ja naapurin orhin toisistaan on sangen lyhyt matka kosioreissuksi. Siispä tallin ovet säppiin ja tamma talteen.

Seuraavaksi kameran kortille tallentui Söpönokka ja Sotkupekka. Jekyll ja Hyde...

Ylemmässä kuvassa tehdään niin peeärrää söpöjen ilmeiden ja mammanhurmausripsien avulla, alemmassa kuvassa vedetään iltapuuroa tukkakin pellavalimassa ja kaulassa hinkutusjäljet päivän piehtarointiurakasta. Tätä se on, hevosenomistajan arki. Yläkuvan näky on se joka antaa tsempin alakuvan sotkujen siivoukseen.

Huomenna on kummallakin "ratsulla" koulupäivä, kotiopettaja tulee heti aamusta. En viitsi peitellä vahingoniloani, joskus hevosen vaan on tehtävä mitä hevosen on tehtävä *njäh njäh*

Ei vaiskaan, kumpainenkin hobo tykkää työteosta ja kumpikin yrittää niin kovasti olla luokkansa priimus, hymytyttö ja hymypoika. Ovat ne, muttei kerrota sitä heille, vielä. Kesälukukauden jälkeen katsotaan miten jatketaan. Kotiläksyjä on luvassa meille kaikille, myös minulle. Olisi syytä venytellä ratsastushousut kuosiin ja saappaiden nahkat käyttökuntoon. Kypäräkin pitäisi uusia. Entiseen teki hiiri pesän edellisellä tallilla, enkä minä oikein viitsi hiirenkusessa hiota, tuskanhiki omasta osaamattomuudesta riittäisi hyvin.

Akileijat aloittivat jo. Niitä on paljon ja niitä pitääkin olla vanhassa pihassa paljon. Erilaisia. Mokomat vain viihtyvät niin hyvin, että valtaavat kaikki penkit jos niitä ei kitke. Kitkemisen taas tekee hankalaksi mahdottoman suloiset pikkutaimet, ei niitä raaski nyhtää pois.

Olenkohan minä liiankin hellämielinen? Tänään lähetin matkahuollossa laatikollisen mansikan rönsytaimia etelämmäksi. Ei sisu riitä niiden kompostiin nakkaamiseen. Äitikulta antoi jo ison satsin tuttavalleen eikä kukaan muu kuulema nyt tarvitse lisätaimia. Onneksi Facebookista löytyi yksi joka ilmoitti ottavansa ylimääräiset taimet.

Olen saanut niin valtavasti tupaantuliaislahjoina ja kaverilahjoituksina kasvien taimia, että on oikeus ja kohtuus antaa omia ylimääräisiä kiertoon. Tietäkää tämä ja kertokaa jos joku kasvi kiinnostaa, täältä pesee.

Tässä vielä Titalle kaksi kuvaa, takapihan tavernapenkki näyttää päivä päivältä paremmalta. Sehän on vain rajallisen paisteen armoilla. Aamun ensimmäiset ja illan viimeiset säteet siihen osuvat. Täydellinen paikka kirjaville lehdille ja erilaisille lehtien muodoille, kukinnalla ei tässä juhlita. Menninkäisten mesta.

Tähän loppuun koen tarpeelliseksi linkittää muinaista musiikkia, olkaapa hyvät ja toivottavasti tiistainne lähtee käyntiin mukavasti. Käy tämä toki maanantain viimeisen tunninkin viihteeksi.

Niin aikaisin - Anki Lindqvist, 1967
Alkuperäinen: Var det du? Anna-Lena Löfgren

Ja nyt se unikkokuva.... *tshih-hih-hiih*'

Iso Kesä

Juhannus on juhlittu, kesäpäivä tasattu ja nyt alkoi Iso Kesä -niminen kausi. Pikkukesä on se pätkä Toukokuun ekoista lämpimistä Juhannukseen, näin olen antanut itselleni kertoa. Jos jollakulla lukijalla on asiasta eksaktia tietoa, olkoon hän hyvä ja kertokoon tietonsa meille muillekin.

Toivottavasti tämä nyt alkanut Iso Kesä olisi nimensä mukaisesti kesäinen. Juuri nyt ei siltä vaikuta, vettä sataa ja vimmattu tuuli retuuttaa pahaenteisesti pionien melkein valmiita nupikoita. Saas nähdä liiskaantuuko kukinta maanmyötäkseksi. En nimittäin vieläkään ole saanut aikaiseksi hommata kunnollisia tukia. Vaikka jo viime kesänä uhosin ne tekeväni, vitkastelematta.

Mistäköhän sitä saisi tukirautaa myös omalle moraaliselle selkärangalleen? Hyvin aiottu ei ole edes puoliksi tehty. Ja vaikka urakka on usein aloittamista vaille valmis, ei valmista tule ennenkuin ryhtyy tekemään.

Nyt akuutein asia olisi ehdottomasti torpan lämmitys. Klapihellasta tulee hyvä lämpö tupaan, juuri passeli sadepäivään. Ison kiven lämmitys tuntuu vähän liioitellulta, onhan nyt sentään Kesäkuu...

Siskolikka pakkasi poikansa reissumondeoon ja kurvaavat kohta kuutostien tihenevään tunnelmaan. Toivottavasti kilometrit ovat kaikille teillä kulkijoille turvalliset ja kukin pääsee määränpäähänsä ilman kolhuja, ryttyjä tai muitakaan harmeja.

Tulevat seuraavan kerran kenties vasta jouluksi, joten tässä on nyt ilakoitava ihan itsekseen saunan kuistilla ja hihiteltävä muistoille. Viikonlopun naurumäärällä elinvuosia tuli roimasti lisää, yli oman tarpeen.

Täällä on nyt totuttava taas rauhallisempaan menoon. Äitikullalla se vasta autiota ja hiljaista onkin kun jäi ihan omaan rauhaansa toisen kurtturuusun, Patsymummon kanssa. Pari päivää varmasti ihmettelee ihan omissa oloissaan. Ja heti kun sää sallii, ilmestyy jonkin kukkapenkin ääreen haraamaan ja kitkemään.

Hevoset siirrettiin eilen kokonaan uudelle lohkolle. Ykköslohko on syöty, kakkoslohkoksi ajatellun alueen naapuri niitti koneella ja kolmosella ovat hepat nyt. Sitten on vielä jäljellä pikkuinen pläntti uutta alaa ennenkuin aloitetaan kierros alusta.

Laidunaitauksen siirto on tekniikkalaji. Joskus askelmerkit ja suunnitelmat osuvat kohdilleen just pilkulleen, eilen ei. Meillä oli puoli kilometriä nauhaa ja kymmeniä keppejä ja enin osa ikävässä vyyhdissä.

Lopputuloksena oli kuitenkin kaksi tyytyväistä hevosta uudella kattauksellaan joten asia kuitataan hoidetuksi.

Sain eilen puhelun jota olin jo lakannut odottamasta. Oli kiva kun Satu O. soitit, pidetään yhteyttä jatkossakin.

Onneksi tämä Iso Kesä on vasta alussa ja sitä riittää vielä kauan, toivottavasti kesävieraiden joukkoon kuuluu myös kadonneiksi luultujen kummien perhe.

Nyt sitä kesänlämpöä peliin. Laitan klapit uuniin ja toivon, että se seksihelle vaanii ihan nurkan takana. On siinäkin muuten termi. Se lanseerattiin arvovaltaisessa iltapäivälehdistössä kesän 2010 hellekautena. Ja jäi elämään. En tiedä pitäisikö iloita.

Forecan sääveikkaus ei huimia lukemia lupaile, onneksi riihessä on polttopuuta. Ja kaapissa villasukkia.

Juhannusaatto 22.6.2012

Leppoisaa Juhannusta ihan kaikille Hirnakan Torpan päiväkirjan julki- ja salalukijoille,

ystäville, tuttaville, anonyymeille ja kaikille kulkijoille.

Olkaa huolellisia tulen kanssa, ottakaa ohkaisia siivuja jos otatte, 

pitäkää sepalus kiinni vesillä ja pelastusliivit päällä, olkaa kilttejä seuralaisillenne 

ja muistakaa nuuhkia kesäilmaa. Se tuoksuu ruusulle, nurmelle ja kesälle.

Nähdään taas,

toivoo Torpan väki

Opin sauna, autuas aina

Perhehevosten opintie alkoi tänään. Kumpaisellakin on, kuten minä jo tiesinkin, korvienvälys kunnossa mitä tulee ihmisen kanssa olemiseen. Tästä tulee niin hyvä, niin hyvä!

Sielu laulaa ilosta, tästä on hyvä jatkaa. Tiistaina jatkuu.

Asiakaspalvelusta

Rakas päiväkirja,

tänään törmäsin taas kerran minulle niin rakkaaseen aiheeseen, asiakaspalveluun. Tiedän päässeeni tänään Aasiakas -tarinoiden kelju akka -osastolle, mutta kerronpa tähän oman kantani asiaan. 

Iso-J haki tänään eräästä valtakunnallisesta eläintarvikeketjun paikallismyymälästä lastin lemmikkien tarvikkeita ja eväitä. Kissoille hiekkaa, Nasselle pakasteita, marsuille ruokapellettejä ja kissoille muroja. Kun hän raahasi ostoksiaan porstuaan, näin heti, että Profine -nimisen kissanmuropussin sijasta siellä pönötti pussillinen ProPlan -nimisiä muroja.

Minulla on joissakin asioissa tapana tehdä asiat pilkulleen niinkuin pitää ja joissakin asioissa oikaisen surutta. Niuhotan niissä asioissa joissa pitää, muuten toimin sangen luovasti. 

Kissanruuan kohdalla olen tarkka joten nappasin väärän pussukan kainaloon ja ajattelin vaihtaa sen oikeaan. Kaupassa tilanne eteni näin:

Henkilökunta (HK): Hei, mitäs sulle?

Minä: Hei, ihan olisin vain vaihtanut tämän pussin toiseen kun mieheni otti epähuomiossa väär....

HK: Elikkä palautus- ja vaihto-oikeutta ei ole näillä elintarvikkeilla. Kun ruokapussi siirtyy myymälän oven ulkopuolelle sitä ei voi enää vaihtaa.

Minä: Mutta tämähän on avaamaton, ostettu pari tuntia sitten ja täysin ehjä (näytin pussia myyjälle)

HK: Elikkä mä olen tosi pahoillaan mutta meillä on semmoinen sääntö ettei tätä voi enää myydä, se on myyntikelvoton.

Minä: No sanoohan sen meille molemmille järkikin, ettei avaamaton ehjä, tänään pari tuntia sitten ostettu pussi ole mitenkään voinut saastua tai pilaantua...

HK: Mä olen hei tosi pahoillaan mutta sitä ei voi vaihtaa kun pitää noudattaa elintarvikevalvontalakia (tjsp)

Minä: No ei kuule voi mitään. Tässä tämä pussi, haen hyllystä oikean.

HK: Ettekste voi tätä syöttää?

Minä: Jos voisin, en olisi tässä sitä vaihtamassa, haen oikean tuotteen, hetki vain.

Hetken kuluttua kassalla:

Minä: Ostaisin tämän (ojennan toiselle myyjälle pussin ja kanta-aasikortin ja kaksikymppisen)

HK2: Yhdeksäntoista yhdeksänkymmentä, kiitos

HK1: Mitäs tämä toinen pussi, mitäs me tälle nyt tehdään??

Minä: Se jää nyt teidän ongelmaksi koska teille se on myyntikelvoton eikä minulla ole sille käyttöä.

HK1: No se menee sitten roskiin (kiukkuisena)

Minä: Sinne samaan menee kyllä minun mielipiteeni tämän ketjun toimintatavoista jos järkeä ei voi käyttää näin päivänselvässä tapauksessa *poistuu ovea kohti*

HK2: Kiitos ja näkemiin

Minä: Kiitos

HK1: *räksis, ruokapussi paiskataan tiskiltä lattialle*

Poistuin myymälästä Perillinen N:n kanssa joka oli niin hämmästynyt, että istui mykkänä autossa ainakin minuutin kunnes totesi: no jopas saatiin kohtelua.

Tokihan henkilökunnan edustaja toimi tilanteessa oikein. Mutta olisi hän voinut toimia toisinkin. Useimmat meistä tietävät, että se tiskille jättämäni pussi päätyi joko takaisin hyllyyn tai myymälän takatiloihin jossa se nakataan epäkuranttien läjään. Josta sen voi ostaa henkilökuntahintaan tai josta maahantuoja palauttaa reklamaatiorahat. Ei se säkki ollut pilalla meillä käytyään.

Taitava tilannepelaaja olisi nähnyt tilaisuuden hankkia ketjulle lisäpisteitä ja asiakaspalvelumainetta ja olisi vaivihkaa vaikka ilmoittanut, että seuraava pussi ei sitten maksa mitään.  Tai jotain. Nuorena sitä on kuitenkin epävarma ja haluaa välttää virheitä ja omia tilanneratkaisuja viimeiseen saakka. Ei niitä valtuuksia mielellään lähde ylittämään. Mutta hän ei kysynyt esimieheltään onko tilanteessa neuvotteluvaraa. Ihan oman hiihdon teki.

Minusta elintarviketurvallisuus ei vaarannu kun kyseessä on ilmatiivis pakkaus kuivatuotetta. Ei kai kukaan lähde kylmäketjun vaativia tuotteita vaihtamaan? Olen itse vaihtanut asiakkaalle kahvipaketteja, makaronipusseja ja jotain pahuksen muropaketteja aivan ketjuohjauksen sääntöjen mukaan. Jopa tupakka-askin on saanut vaihtaa. Avainsana on tuotteen myyntikelpoisuus. 

Episodin jälkeen mainitsen tilanteesta Iso-J:lle. Joka puhelimitse keskusteltuaan myymälänhoitajan kanssa totesi tilanteen olevan molemmille harmillinen. Ja joka palaa kohta kotiin jättisäkin kanssa. Myymälästä oli lähetetty rouvalle pahoittelut ja terveiset. Ehkä he kurkkasivat kanta-aasitilimme tietoja ja totesivat, että on fiksumpaa ottaa vaikka takkiin jokunen kymppi kuin menettää useampi satanen jotka vuositasolla heille kannamme kissanhiekka, koiranruoka, marsunruoka, kissanruoka ja puruluuostoksistamme.

Joo, kanta-aasi on kanta-aasi ja asiakas voi joskus erehtyä tuotehyllyn äärellä. Kiitos sinne jonne se kuuluu, järjenkäyttö on hyve jota kannattaa joskus kokeilla.

Yritän lähettää terveisiä

Tänään ei tule päiväkirjamerkintää. Tulin vain kertomaan että vettä satoi lähes koko päivän. Tämä tyhmä sade syö kohta motivaatiota ihan tosissaan.

Uusi vaiva, entiset ilot

P. officinalis rot

Huomenta koko lukijakunnalleni, yksi uusikin on tullut mukaan. Tervetuloa Heidi, paikallisväriä näköjään. Ja vaikka tunnistamisen lamppu ehkä jo leimahtikin niin ollaan niinkuin ei oltaiskaan. Koko kylän julkisuutta kun en kuitenkaan näille hengentuotoksilleni kaipaa :D

No niin, nyt irtosi uusi ahistuksen aihe. Niin on ärsyttävyyteen saakka kipeä vasemman jalan ukkovarpaan nivel että järki lähtee. Ei mahdu kenkä jalkaan, ei pysty varaamaan (sangen massavaa) painoa. Pulssi tuntuu ja kuumana jumputtava sisältä lähtevä kipu. Tympeän turvonneena möllöttävä klöntti, varsinainen vaivaisenluu. Ihan tyhmä.

Jos minä tietäisin, mistä se vaiva tuli, en olisi yhtään onnellisempi. Nyt vain toivon, rukoilen ja vaadin, että tämä riesa menee äkkiä ohi. Painkillereitä voi ottaa rajallisen määrän ja tänään pitäisi autoakin ajaa. Ja saada n määrä velvollisuuksia hoidettua niin talossa kuin puutarhassa kuin torpan ulkopuolisessakin maailmassa. Aivan kaikkea ei voi tästä tuvan sohvalta, koipi kohoasennossa hoitaa.

Ei auta linimentti, ei pakastepussi eikä mikään tukiside varsinkaan, turvotus on ihan älytön.

Mainitsinko jo, että kohta halkean tähän vtutukseen?! Kyllä.

Onnellisena ei hehku jumaltenkukkakaan. Rassukkana ahistuu akileijan alle. Kaunis kuin koru kukaksi ja niin väärässä paikassa kuin olla voi. Muistiin merkitään siirtokuljetuksen tarve tässäkin kohtaa. Hmph.

Eilen, ennenkuin nöyrryin kinttuani potemaan, ehdin istuttamaan jokusen puun. Taisto Tammi, BHK (balkanin hevoskastanja), japanin siipipähkinä ja joku muu päätyivät toivottavasti ikiaikaisille istumapaikoilleen. Kepeät mullat heille. Yritin katsella optimaaliset asuinsijat mutta eihän sitä ikinä voi varmaksi tietää miten piha muuttuu tammen ja hevoskastanjankin elämänkaaren aikana.

Siellä ne nyt asuvat, väljillä vesissä hevostarhan aidan turvallisemmalla puolen. Jos oikein sanoja väännellään, hevosten asiaanliittyessä tämä puoli on turvattomuudessaan turvallinen. Jonkun vuoden saavat kasvatella varttaan ennkuin aidan yli yltää utelias hevosenhöplä maistelemaan uutta tuttavuutta. Ja vielä jokunen vuosi(kymmen) lisää ennenkuin näiden puiden siimekseen mahtuu hevonen torkkumaan.

Saimme myös osamme kesän ensimmäisistä ukonilmoista. Tämä mäki on ihan kummallinen. Yllättävän usein ukonilma voi räyhätä kilometrin päässä mutta meillä vain jyrisee ja tuulee. Eilen yritti päälle monelta suunnalta mutta eipä onneksi saatu kuin hirmuinen rankkasade ja äänitehosteet.

Hevoset osoittivat taas kerran luonnon ikiaikaisen viisauden. Ne marssivat tarhan kulmaan portille, käänsivät pyllyt tuulta vasten ja ottivat levon. Sotkupekkakin säihkyi hetken aivan puhtaana, rankkasateen hierova suihku kuori pois vaivalla rakentamansa savimutaröhnäkerroksen.

Aamulla toki oli sähköt poikki, sähkölinjoilla oli ollut jotain parsittavaa.
Toinen muistiinmerkittävä asia: osta kahvipannu, aito ja oikea. Eihän noista moccamastereista ole mihinkään kun sähköt lähtee. Silloin pannaan klapihella tulille ja hörpätään pannukahvit. Kunhan joku muistaisi ensin ostaa sen pannun.

Sähköttömien aamujen rauhanturvaaja, kahvipannu.

Akileijat White Barlow ja kaverinsa Black Barlow päkistivät ensimmäiset kukkansa auki. Aika nättejä. Ja kuten ensimmäinen kuva kertoikin, pioneillakin on kukinta mielessä. Saas nähdä minkälaisia pakkauksia nupuista paljastuukaan. Ainainen jännäämisen aihe, ovatko tilatut sitä mitä piti.

Se on muuten tosi ärsyttävää. Vaivalla valikoit tilaukseen sanotaan vaikka viisi ihaninta himokkia. Valinnanvaraa saksalaisessa pionikaupassa on aivan järjetön määrä. Sitten kun ne multaiset juurakot tulee, niitä suunnilleen piilottelee tyynynsä alla. Ja kun kukinnan aika monen vuoden päästä koittaa, kukka ei ole lähellekään se jonka tilasit.  Uskaltaisin sanoa, että noin 15 euroa maksaneet juurakot ovat mitä piti, sitten kun liikutaan kalliimmissa, onkin täysosuman (tilaus ja toimitus täsmää kukintaan) mahdollisuus jo paljon vähäisempi. Perhana.

En kyllä ihan heti uskalla panostaa Midnight magnolia (95 €) tai Osiris (65 €) -nimisiin pitkävetokohteisiin, saati niihin 295 -hintaluokan ihmeisiin. Pioni jos mikä on varsinainen pitkävetokohde.

Iso-J karautti jo sawon sydänmaille, nämä ovat nyt näitä juhannusviikon viimeisiä työjuttuja. Sitten voidaan keskittyä oikeisiin töihin, torpan töihin.

Ennenkuin nappaan vielä yhden painkillerin ja yritän lepuuttaa sauhuavaa sappeani (se leikattu kiehuu aavesärkyä) ja toivon, toivon niin vimmatusti, että tämä tyhmä, naurettava ja hölmö varvasvaiva älyää kadota johonkin mustaan aukkoon. Pois ihmistä kiusaamasta.

Sekin pitäisi arvailla, äityykö tämä pahemmaksi eli vietänkö juhannuksen päivystysjonossa vai meneekö lepuuttamalla ohi. Ja kuka tässä joutaa tai malttaa lepuuttamaan? Me not.

Lähetän lämpimät terveiset Partapapalle, hän jos kuka tietää kivun.

Lähetän Partapapalle ihan kuvaterveiset! Alin kuva on Papalle .

Ja sitten vielä yksi mukillinen kahvia.
Tuskatonta päivää, missä lienetkin!

Mitä kissat tekevät sateella?

PeeÄäs: ensimmäistä kukintoaan aikova sireeni on Tammelan kaunotar, yllättävän pinkki?

Tuuletellen

Ei, tässä ei ole Veera perinteisessä pää pölökyllä -asennossa. Veera tuulettelee oikein tunteella villahousujaan. Ne on nyt pakattu kaikilta lambitytöiltä pahvilaatikkoon. Kasvattakoot tulevan talven varalle uudet.

Tänään on tarvittu myös muunlaista tuuletusta. Sappi on kiehunut ja mieli myrskynnyt.
Eräs sukulaisista löydettiin tänään menehtyneenä kotoaan. Siitä asiasta ei sen enempää. Mutta voi varjele sitä jälkeenjääneiden jäljellejääneiden asennetta. Suru on suru ja läheisimmillä se on totista totta, asia joka pitää tajuta, ymmärtää ja lopulta rämpiä läpi. Ja heille pitäisi suoda suruaika. Valitettavasti aivan kaikki eivät asiaa tahdo noin ajatella vaan maallisemmat arvot ja asenteet tallovat jalkoihinsa puhtaankin surun.

Hienotunteisuuteni estää minua julkihuutamasta kaiken tänään kuulemani. Turhan moni "ei niin hienotunteinen" mölisi tänään mielipiteensä asioista julki. Enää voi vain toivoa, etteivät aivan kaikki sanotut asiat kantautuisi aivan kaikkien korviin. Myötähäpeä on joskus mykistävän kuristava tunne.

Sylettää tuommoinen. Antaa perikunnan ja läheisten tehdä isoimmat päätökset. Muut pistäkööt lompakkonsa pitkään piiloon jos eivät tahdo osallistua muistotilaisuuteen muuten kuin kutsuttuina kahvivieraina. Ja suut sitä myöten kiinni. Niin teen minäkin, etteivät aivan kaikki sillat palaisi.

Suu oli supussa Orvokillakin. Minä sain sorkasta kaulaani, en mustelmaa mutta kunnon tällin kuitenkin.  Ihana auttavainen Marje tuli taas kerran auttamaan ainoana vapaapäivänään ja fiskarssit naksuen kukin lambi irtaantui villoistaan. Minä keskityin kynimään helpoimpia kohtia ja yritin ottaa opikseni.

Sen verran tiimityömme on jo hioutunut että nyt selviteltiin kolme lammasta kaikkine puheineen viidessä tunnissa. Joista ainakin yksi tunti meni karkureiden jallittamiseen. Välillä huilattiin selkiämme ja lepuutettiin lammastakin. Eihän tämä nyt mitään väkisinmakuuttamista ole.

Viime syksynä meillä meni kuusi tuntia, yhdellä kahvipaussilla. Silloin oli kylmä ja näpit meinasivat jäätyä.

Päätimme, että Marje tuo meille pässin syksyllä, tarkoitus on saada vuoden päästä lampaan lihaa pakkaseenkin. Ja me lainaamme Wappumme värigeenipankin talletuskäyttöön.

Voihan se olla, että pikkuiset bäbättimet eivät päädy meidän lautasellemme, onhan se aika karua kaveria syödä. Mutta aina voi yrittää tuottaa itse oman luomulähiruokansa. Se, riittääkö sisu sen syömiseen on eri asia. Laitamme kaalia ja hernettä, korvikkeeksi, jos liha ei maistuisikaan. Köyhän torpan lammaskaali, sans lammas.

Päivä oli muutenkin tuulinen, sateinen -ja sanoinko jo, tuulinen. Välillä tuulenpuuskat olivat lähes lammastalennättäviä. Hevoset otettiin laitumelta lankkutarhaan koskapa päättivät tuuletella kankkujaan vähän turhan railakkaasti. Isäntämies pöräytti niitolle naapurilohkolle ja pystyynkuolleet perhehevoset kehittelivät syyn sunnuntairodeoon. Otimme siis järeämpiin aitoihin niiton ajaksi.

Onneksi otettiin. Tuli rankkasade ja laitumen aitanauhat lyyhöttivät maata myöten.
Sinne pieksäytyivät myös isäntämiehen niitot. Toivottavasti nyt ei sada monta päivää putkeen, ei niitä heiniä saa paaliin pirunkaan ilveellä. Tai sitten lehmät syövät levää ensi talvena.

Sateessa parasta oli se, että silloin tuli sääsketön hetki.
Vähitellen turhauttaa se sääskien parveilu, ihan hullun paljon niitä on. Vähempikin riittäisi ja vaatimattomuus kaunistaisi sääskenkin.

Jotenkin lohduton sade ja pieksävä tuuli passasivat tämän päivän mielialaan.

Viikonloppuna on syöty hyvin, vähän lepäiltykin ja jonkun verran värkätty hommia pihalla ja puutarhassa. Äitikulta pisti pystyyn angervon avohakkuut etupihan rinnepenkissä. Minä pieksin pienemmäksi sellaisia kasveja jotka leviävät riesana. Tita on ollut niin oikeassa tiettyjen kasvien suhteen... on laitonta myydä kasveja jotka kaipaavat hellän hoivan asemasta lähinnä rounduppia ja kassaraa.

Huomiselle jäi pari istutushommaa, tämän päivän sade tärveli hyvin alkaneen kuopankaivuun. On loppujen lopuksi iso päätös ratkaista mihin istuttaa tammen. Tai hevoskastanjan. Muutama pienempi jäi vielä kyydittäviksi. Minulla on nähkääs tapana kopata kuoppaa kaipaava puu kainalooni ja mallailla niitä eri paikkoihin. Jostain aina löytyy se oikea istumispaikka kullekin puulle ja puskalle. Osa selviää parilla kokeilulla, osaa kuskataan useampaan otteeseen eri paikkoihin. Tammi on oikeasti paha rasti. Se ei montaakaan siirtoistutusta siedä tai juroo vuosikymmenen.

Harriserkku oli eilen saunomassa, kivaa vaihtelua. Koirat vetivät hullunjumppaa pitkin pihoja, Nassekin nukkui kuorsaten kuin porsas. Tuuletteli pahimpia riehumistarpeitaan.

Se olisi sitten juhannusviikko, eikö? Vähän meni nyt asetelmat uusiksi mutta tätähän se elonkierto on. Sattuu ja tapahtuu ja aina tulee uutta ajateltavaa.

Hevosilla alkaa koulu ensi viikolla, jos suinkin säät sallivat. Eihän sitä perhehevosia oteta pois pellosta pahalla kelillä. Paitsi yöksi tallinpahnoille pötköttelemään.

Siskolikkakin on tulossa poikineen ja kaikkea kivaa. Ajatuksia tuulettavia päiviä luvassa! Niitä tarvitaan.

Tähän loppuun vielä kerran isot onnittelut tämän sunnuntain voittoisille hevosille, Inkossa on syöty voittopizzaa ja käsittääkseni punainen ruusuke meni sekin aivan oikeaan osoitteeseen, uskoakseni tuli tarpeeseen.

Viikonlopun käänteistä rasittunut torpan armo kuittaa itsensä petiin ja toivottaa kaikille oikein pontevasti reipasta viikon alkua! Minä nukun aamulla ainakin kahdeksaan! Kyllä näin on.