Vain pieniä pilviä

Säätila vaihtelee, eilisestä monsuunisateesta tämän päivän pikakuuroihin. Tuommoinen hassu pikkuinen pilvi killui pari päivää sitten torpan kurkihirren yllä. Murheenmusta kylki, mutta silkaa söpöyttä muuten.

Kun minä näen nyt aiheelliseksi kirjoittaa julki, että olen nukkunut viime yön loistavasti, niin se on mieto ilmaus. Minä nukuin kuin possu. Hyvää, rauhaisaa ja levollista unta. Aamukymmeneen saakka *punastus* Joskus sitä tietää tehneensä oikeita ratkaisuja.

Eilinen hyvän mielen hyrinä jatkui tänäänkin. Paitsi että aamulla vähän alaleuka väpätti.  Kovin haikein mielin jätimme siskolikan perilliset etelän junaan, hienoja nuoria miehiä kaikki tyynni. Ja niin älyttömän kiva, että urbaanit nuoret miehet viihtyvät täällä maalaisaktiviteeteissa ilmeisen hyvin.

Tämmöinen haukkis istui laitumen yllä sähkölangalla ja väijyi hevonkankkua. Ei käsittääkseni ryhtynyt hyökkäykseen. Eihän tällä kuvalla pääse vielä National Geographicin kuvaajagalleriaan mutta Iso-J:ltä ihan hyvä bongaus. En minä mitään haukkaa nähnyt. Nyt vasta kuvan nähtyäni uskon, että se ruskea jööti oli sittenkin haukka. Seeing is believing...

Sain viettää mukavat tunnit Anukuoman seurassa, kiva kun kävit! Hevoset tulivat harjatuksi ja rapsutetuksi ja muutenkin sain viettää laatuaikaa hyvässä seurassa. Toivottavasti ehditään joskus sinne kreikkalaisravintolan antimien ääreenkin.

Mitä tulee eilisen postauksen kommentteihin... Elli Leväperä poistui pihan iloihin tänä aamuna. Sujahti perinteiseen tyyliin längistä läpi ja katosi purjehäntä viivana horisonttiin. Että lisää maireita ilmeitä luvassa. Ja ilmeisesti syksymmällä korjataan satoa, monenlaista. Sitä ne pitkät mustat kissankarvat Ellin villahousuissa taitavat tietää... mokoma lumppu.

Titan porukka on enemmän kuin tervetullut perjantaina. Tulettepa millä kokoonpanolla hyvänsä, olette sydämellisesti tervetulleet.

Tuossa yllä on kuva takapihan tavernasta. Vanha kunnon seriffin keinutuoli on isännän istuin.  Yleensä siinä väijyn minä, haulikkoa ei tosin ole saappaanvarressa eikä edes sylissä. Olen riittävän pelottava ilmestys muutenkin.

Harmi, etten saa kuviini syvyysefektiä. Vähän lattea tausta vaikka tosiasiassa takana on pionipenkki, liljapenkki, yrttimaa ja sitten korkeammat vihreät saskatoon puskat. Välimatkaa keinutuolista saskatooneihin on varmaan 30 metriä ellei enemmän.

Tämän varjoliljan bongasin etupihan puskapenkistä. Siellä se reppana lymysi angervon alla, kuunliljan varjossa. Varjokasvien aatelia ja pahuksen sinnikäs kun jaksaa sinnitellä ankeissa oloissaan kukkaan saakka. Taustalla valoa antavat hostan valkokirjavat lehdet.

Mitä tulee kesävisiittiläisiin... huomasin juuri että Nempan viime vierailusta on ruokottoman pitkä aika. Ei mulla ole vielä sitä aitaa maalattavaksi mutta muuten kyllä aktiviteettia löytyy. Ja tavernan penkeissä pehmusteet. Että nyt tiukka tuijotus kalenterin suuntaan ja sitten mustan sukkulan nokka kohti Karjalaa.

Nyt alkaa olla hevosvoimien iltatankkauksen aika ja sitten onkin syytä siirtyä saunaterapian pariin. Hissun kissun ja hiljalleen. Kun ei ole kiire mihinkään. Joutilaalla ;-)