sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Heinäkuun viimeinen


Kalenteri kertoo karua tarinaa, Heinäkuu, hikinen ja herttaisen heltehinen kääntyi tänään viimeiselle päivälleen. Ja kohta sekin päivä kääntyy historiaan. Mutta hiphei, ei hätää! Elokuu on kesän kuukausista parhain. Lämmintä piisaa, sato kypsyy ja illat pimenevät. Mikä onkaan autuaampaa kuin istuksia pimeässä elokuun yössä ja tervehtiä taivaalle ilmestyviä tähtiä?

Elokuu siedättää jo syksyyn ja loppukuusta oikein odotan niitä ensimmäisiä viileitä aamuja joissa on se tietty tuoksu, syksyn tuoksu.

Nooo, pannaan nyt tämä heinäinen kuu ensin pakettiin ja ihmetellään huomenna eloisan kuun eloja.

Lilja uudesta perspektiivistä, kuvasi Nuorempi Perillinen

Kuvat ovat kuluneelta viikolta, kameraa ulkoiluttivat ansiokkaasti myös Iso-J ja nuorempi perillinen.
Päätinkin juuri vähän pihtailla kuvia, huomenna laitan Iso-J:n parhaat räpsyt julki.

Vanhempi tahtoo luonnollisesti oman kameran, mutta huolii kuulema oppisopimuspaikan Äitirouwan kuvauskurssilta. Just näin, menee siinäkin asiassa persus edellä puuhun. Minä opetan räiskimään sinne sun tänne ja joku muu parsii sitten kuvaustekniset puutteet.
Omapahan on tahtonsa ja kun ei paremmastakaan tiedä. Kiireessä kelpaa myös äiti... ;-)

Pikkuhiljaa tässä pitäisi valua arkeen. Omalla kohdalla arki on nyt hyvinkin häilyvä käsite. Aikaa on runsaasti torpan hommiin mutta niistä tunnetusti maksetaan huonosti. Pienyrittäjän pitää nyt ponnistella leipänsä eteen kahta kiivaammin.  Missä ja miten, se ei ole vielä täysin kristallisoitunut.

Salkoruusun hyvin pakattu kukkalähetys

Iso-J on joka tapauksessa valumassa arkeen ja pääkaupunkiseudun liikenteeseen. Tuntui kummalliselta jäädä perillisten kanssa kolmistaan. Tänään oli kuitenkin ihan työteliäs päivä. Keräsin kaupunkiviemisiksi ison laatikollisen kypsänä möllöttävää Saskatoonmarjaa ja remppatyömaalla ulisivat porat, paukkuivat vasarat ja sahakin lauloi.

Äitikullan ovella on siis oikein hyvällä mallilla kuistityömaa. Kuten toivoin, saimme hienot kissantassutuskuviot porrasvaluun. Milton steppasi tunteella ja Patsymummon pershaituvatkin taisivat tallentua valuun.


Hevosilla oli välipäivä vesiletkusiedätyksestä. Eilen Hevosten entinen omistaja, kutsuttakoon häntä jatkossa Hevosnaiseksi, siedätti molemmat ns. läpi. Metsänpoikahan on tässäkin tapassa helppo nakki. Kaikki käy jos hinnasta sovitaan ja Metsänpojan tapauksessa hinta on halpa. Seisoi kuin sahapukki ja antoi veden valua pehmeänä suihkuna selkäänsä. Ruuna on reilu kaveri!

Tammasielu on vähän vaativampi tapaus, kuten tiesin odottaakin. Niin vain kärsivällisesti edeten meni treeni eilen läpi. Tästä on hyvä jatkaa, pienin askelin ja hevosen mieltä kuunnellen. Maalissa häämöttää visio putipuhtaista ja yrtintuoksuisista hevosista, puhtaana hulmuavista jouhista ja säihkyvistä kankuista.

Juuri sopivasti ennenkuin syksyn märkä mutakylpysesonki alkaa.

Vappu, aito linssilammas

Tänään ei leikitty hevoshaassa vesileikkejä. Sen sijaan saivat kumpainenkin selkäänsä perillisten ahterit. Kuvia en todellakaan näistä sessioista ota, sehän tietäisi vain sitä, että kohta täällä olisi lauma lasten/hevosten suojelijoita valistamassa meitä oppimattomia hevosurheilun vaarallisuudesta.

Kas kun perilliset lötköttivät hevosten selässä kengättä, kypärättä, turvaliivittä. Hevosilla ei suitsia eikä satuloita. Pelkkä riimunnarusta sitaistu solmio kaulassa. Minä johdin karavaania ja hevoset tallustivat perässä kallisarvoisine lasteineen. Ei hätää, ei huolta. Vain suuri luottamus siihen, että Luoja pitää hulluistaan huolen. Ja hevosenjärki.


Ellikin suvaitsi saapua tänään huoltoasemana pitämälleen torpalle. Kuljeskelee tiluksilla villinä ja vapaana. Yleensä tulee kolmantena päivänä kotiin, sitä ennen häälyy kyllä näkyvissä muttei lotkauta korvaansa kutsuille. Mutta kolmantena päivänä korva kuuntelee ja kattineiti marssii näkyvälle paikalle odottamaan kotiinkantopalvelua. Hyvin kelpaa murokupin antimet ja purkkiruoka, yhdellä loikalla kupille ja sitten pari päivää unta ennen uusia seikkailuja. Juukelin lumppu.

Toiset on luotuja kulkemaan. Meidän Elli on.

Heinäkuu on kyllä yöjuoksuja ajatellen ollut suotuisa. Nyt on ensimmäiset viileämmät illat, lämpötila on reilusti alle +20 ja se tuntuu oudolta.

Oikeita ukkosia ei ole ollut, ne jotenkin kiertävät tämän mäen. Läheltä ja vierestä räiskivät mutta yli eivät pyyhällä. Hyvä niin. Alkuviikosta satoi sentään vähän.


Tänään radiossa meuhkattiin kovasti veli venäläisen metsäpaloista. Meillä on niistä tietoa vain sen, mitä radiossa sanotaan. Ei ole tuuli tuonut savua eikä nokea. Enemmän ne haisivat takavuosina nenään Espoossa. Muistan kun seisoin Hernesaaressa ja kaupungin kattojen yllä oli musta utupilvi, savua, tuhkaa ja nokea idän tuontina.

Saisikin sää olla nyt vähän viileämpi mutta kuiva. Ja tuulla sopivasti. Nimittäin nyt vietämme tiiviisti aikaa marjapusikoissa. Saskatoon lykkää marjaa enemmän kuin kotitarpeiksi. Isoja, mustanpuhuvia mollukoita ja voi että mikä aromi niissä onkaan. Auringon aromi.

Naapurimaahan saa sataa, ihan vapaasti. Ja tosi isosti.


Tulee muuten aivan loistavaa kuningatarhilloa kun tällää pataan fifty-sixty suhteessa vadelmaa ja saskatoonia. Kannattaa puristaa hillokattilaan puolikkaan sitruunan mehu, hillosta tulee sakeampaa siten. Eikä pidä keittää liian pitkään, saskatoonin kuoret kippuroituvat sitkeiksi. Se on näppituntuma kun ratkaisee hyvän hillon ja kananruuan!

Harmi vaan, ettei vadelmasta saada kummoistakaan satoa. Rusakkoryökäle söi pusikot talvella nälkäänsä ja aurinko kuivasi sen vähän mikä säästyi ja marjoiksi asti yritti.

Hieman haikena hyvästelen nyt Heinäkuun, hinaan hanurini petiin ja herään Elokuuhun.
Elokuussa torpalla vietetään perinteiseti Uutta Vuotta, meidän ajanlaskussa se on 7. Elokuuta.
Kolmas vuosi JPM, jälkeen paluumuuton alkaa aivan pian.

3 kommenttia:

  1. Kirjaan itselleni muistiin: ota kuva tassutusjäljistä!!

    VastaaPoista
  2. Kerrotko tuosta sinun Saskatoonista joskus ajan kanssa enemmän. Kuulin siitä vasta keväällä ja vaikuttaa jotenkin marja-aronian sukulaiselta.
    Kerro, milloin olet istuttanut puut, kuinka hoidat niitä, eli mitä niiden kanssa pitää tehdä. Sen tiedän, että marjat kelpaa linnuillekin. Ja että istutuspaikka puille ei saa olla liian kosteassa, miel. rinteessä. Mitä sanot marjan mausta ym. ominaisuuksista.
    Minusta on tosi mielenkiintoinen herkku (kunhan pääsee maistamaan).

    VastaaPoista
  3. Olipas hard-core shoppailupäivä. Kevensi kovasti. Lompakkoa. Piti ihan lähimpään kauppakeskukseen ajella sen 70 kilsaa ja ottaa kunnon nuorisorättiturnee. Ei vanha tahdo jaksaa.... sitten käytiin Oulunsalossa mummolassa. Oli hyvät ruuat.... ja kakkukahvitkin. Pitää käydä tarpeeksi harvoin, niin pidetään kuin kuninkaallisia :D

    Kroppa vaatii kahvia... on kuin olis kamalan työpäivän tehnyt. Se on vastassa sen sijaan huomenna...

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com