Mökkitie

Terveisiä Evitskogista!
Jonkinlaiseksi kesähitiksi viime vuonna noussut Arttu Viskarin Mökkitie päässä soiden kurvailimme tänne Kirkkonummelaisiin maalaismaisemiin. Ovat nämä maisemat inspiroineet myös suloista Euroviisupoikaa, Paradise-Oskariakin, da-di-dam-da-di-dam.... ja Storträskin hillityn charmantit laineet lyövät laiturin ponttooniin. Kanonskön!

On kiva tulla mökille, jossa kaikki on jo tehty -jonkun muun toimesta. Senkus näppää ilmastoinnit päälle ja tuikkaa saunan tulille. Ei tarvitse hakata halkoja, ajaa nurtsia eikä kitkeä porkkanapenkkiä. Pelargoniatkin kukkivat ylen rehevästi ikkunoiden laatikoissa. Tämä jos mikä on pientilallisen luksusta. Etelänloma sanan kaikissa merkityksissään.

Uppoo kuin Iso-J järveen vai oliko se hohtimet kaivoon?

Matka tänne oli pitkä ja helteinen päivä kääntyi jo illaksi kun Pesolito kiidätti meitä pitkin kehä kolmosta. Äitikulta pitää majaa Vantaan puolella, lupasin ottaa hänestä pönötyskuvan Jumbon parkkipaikalla. Ei kuulema tarvitse semmoisia kuvia.

Huomenna otetaan kuvia kirkossa ja sen jälkeen rennompia lähikuvia rippilapsesta. Pitää muistaa ostaa ruusu. Ei sitä sovi mennä rippikirkkoon ilman ruusua, eihän. 

Espoossa oli pikainen stoppi muurinpohjalettujen ja suoran tuonnin kanadalaisen vaahterasiirapin merkeissä ja sitten tänne rauhan tyyssijaan. Ilta on lämmin ja leppeä. Ja kuvia lisäillessäni, klo 0.08, on muuten melkein pilkkopimeää. Maamme on pitkä ja pohjoisemmassa valoisaa, nyt sen taas muistaa.

Tänään otettiin tämmöisiä kuvia, vesi on kirkas ja melko puhdaskin. Se on luksusta näinä sinilevän tahraamina aikoina. Tuntuu kummalta, ettei Nasse ole tekemässä mahaplätsyjä veteen. Pitää viedä rekku uimaan kunhan päästään kotiin.

Taidan olla itsekin jo maalaistunut koskapa panin merkille tulomatkan nätit pellot ja niiden hyvän kasvun. Uudet pikkukartanoiksi rakennetut talounelmat näyttävät vanhassa kylämaisemassa vähän vierailta. 

Ehkä aika on niidenkin kohdalla armollinen ja ne aikanaan istuvat maalaismaisemaan kunnolla. Toivottavasti toteuttavat asukkaidensa unelmaa elämästä maalla, hyvässä ja kivassa. Ja antoisassa arjessa. Etenkin siinä, koskapa mielestäni arki on se jonka ihmistä kantaa elämässä eteenpäin.

Kotona torpalla kaikki on kuulema hyvin. On vain niin kummallista kun tupaterrieri ei härräköi jaloissa eivätkä Veljekset Hulluudessa jollota laulujaan. Eikä Elli marmata epäoikeudenmukaista kotiarestiaan. Täällä heiluu huima ja pulska kotiorava, välillä se on katolla ja välillä pyrkii sisään terassin lasiovista.

Äsken pihalla tepasteli vaalea kissa, aavemainen hailakka hahmo. Onneksi en säikähtänyt... yhtään *brrh*

Hyvinsyöneestä oravasta tulee mieleen lilliputtivaltion ruhtinas joka tänään kuittasi itselleen nuoren ja kauniin rouvan. Rouva ei loppuviimeksi näyttänyt täysin onnelliselta. Toivottavasti Grimaldien kirous alkaisi jo menettää tehoaan ja häntäheikkinä ilmeisen ansiokas Allukin asettuu arvokkaasti pappa betalar -kerhon kunniajäsenistöön. Kesän surullisin hääpari *snif*

Eräs onnellinen pariskunta sen sijaan kurvailee jossain päin saksalaista rajaseutua, suuntana uusi koti Aurinkorannikolla. Ja eräs toinen pariskunta iloitsee uudesta kesäparatiisistaan Kemiössä. Onnittelut teille ja kaikille muille joita ei kruununperimysjärjestys rassaaa vaan saatte elää elämänne niinkuin ihmisen kuuluukin. Elämä on ihmisen parasta aikaa!

Helmi simpukassa ja helmiä elämässä. Tämmöiset lämpöiset kesäillat. Huomenna paljon läheisiä koolla ja sen jälkeen kotiin. Hyvä niin. Hyvää elämää!