Ruokolahden Puuma ja muutenkin antoisa päivä

Kun en sitten tullut ottaneeksi kuvaa ilmielävästä Ruokolahden Puumanaisesta, lykkään kuvitukseksi kukkia ja mehiläisiä :-)

Voi hyvät hyssykät kun hyrritän hyvää mieltä, kauan kaivatut inkoolaiset tärähtivät mökkilomallaan tänään torpan tanhuville. Samaan aikaan kun taivaalta jylisi vettä, alas asti. Ensimmäistä kertaa useaan viikkoon sitä vettä tuli. Tuli isosta hanasta.

Kiitos Pärssisille käynnistänne *hali* Veli Milton ja Veli Winston eivät tajunneet, että pääsivät kummitädin kuvaamiksi, Nasse sen sijaan teki itseään tykö, liki ja iholle. Ja pettyi kun ei päässytkään mukaan. Hevoset esittelivät liitoraviliikehdintää, sateenvarjot laitumen aidan takana olivat selkeästi inspiroivia.

Hevosten treffit vuolumiehen kanssa eivät sen sijaan menneet ns. putkeen. Vuolumies ei ole vielä(kään) a) ilmiintynyt torpalle b) peruuttanut tuloaan. Noh, onneksi meillä ei ole niin päivän päälle vuolut eikä veistot. Ikävämpi homma sen sijaan Hevosmiehelle jonka ajohevoset tarvitsevat viikontarkat kengitykset. Hänkin jäi odottamaan, ihan yhtä ällistyneenä kuin minäkin.

Toivottavasti mitään oikeasti ikävää ei ole sattunut, vaan mies ilmoittautuu kun on seuraavan kerran näille suunnille tulollaan. Jospa se oli ikävä kalenterimerkintävirhe? Hope so.

Tämä ei ole ns. vanha käpy vaan ihan newes

Tänään on muutenkin ollut tapahtumarunsas päivä. Olen yhtä päämiessopimusta huolettomampi, paino sanan huo-le-ton jokaisella tavulla. Kirjaimellisesti. Joskus pitää hakata näköjään päätä Karjalan mäntyyn nähdäkseen riittävän analyyttisesti. Olen nähnyt. Ja olen tehnyt ratkaisun.

Ei minusta silti tule kirjailijaa eikä edes lorutätiä. Mutta nyt minä nukun yöni piirun verran paremmin.
Tämän viikon otan loman kannalta, ensi viikolla ihmetellään uudella asenteella arjen karuja realiteetteja. Pienyrittäjän taival on sanalla sanoen, antoisa...

Hevoset saavat parhaillaan kesäsuihkua, ei tarvitse seistä laitumella letkumestarina eikä levitellä örkimyrkyjä. Nyt on paarmoillakin kurjempi lentokeli. Jos nyt kävisin ruikkimassa hexocilit ja prob-shampoot hevosten nahkoihin, saisin syväpuhtaat hevoset. Tammakaan ei voisi kehittää mitään vesidraamaa.

Lentokeli sen sijaan olkoon suotuisa Atlantin ylitykseen lähteneille Sudburyn suomalaisille, kiitos käynnistänne. Minä vaalin vaahterakylvöksiä, sembramännyn käpyjä ja käytän säästeliäästi siirappia. Ja muistan aina maailman parhaan peston reseptin! Kiitos vielä kerran Aune ja Fred *hali*

Huomenna siskolikan perilliset saatellaan etelän junaan ja samalla reissulla nappaan erään wanhan kuoman tänne visiitille. On tämä ihanaa kun ystäviä käy moikkaamassa. Enemmän minä täällä taidan tavata ystäviä kuin etelän vuosinani. Ja hyvä niin.

Loppuviikolla tänne toivottavasti lehahtaa Tita tyttärineen ja kenties Iso-J:n vanhin perillinenkin pääsee Ilosaari rockin tunnelmiin. Seuraavan viikon kalenteri näyttää nyt pelottavan tyhjältä... toisaalta minä uskon, että aktiviteettia löytyy. Voinhan minä aina hakea sen piikkausvehkeen ja aloittaa tuhotyöt tallityömaalla.

Antoisaa elämää, sitä tämä on! Vettä sataa, aurinko paistaa ja pihasauna lämpiää. Ou jee!