H niinkuin Helle

K niinkuin Kuuma, I niinkuin Ilmastointi, N niinkuin Nihkeä... joo, kyllä pukkaa ja lykkää taas kesäsäätä.
Eilen odoteltiin kirjaimellisesti kieli pitkällä luvattua ukkossadetta. Eipä saatu sitä. Mutta aamulla mulla oli pahuksen ikävä afta kielenkärjessä.

Olen sitten föfföttänyt tämän päivän :-F

Hevoset olivat suuressa fiksuudessaan pelanneet aamuyön tunteina futista pienemmällä vesisaavilla ja sontineet siihen isompaan ysikymppiseen. Niin että nekin kurjat odottivat kieli pitkällä vettä. Juuttaat pitkänaamat.

Kävi vielä niin ikävästi, että meillä oli sähköyhtiön projektina muuntajan vaihtotyö aamulla. Sehän meinaa että sähkövirta ei tule töpselinreiästä vaikka kuinka anelisi. Ja vesi virtasi vasta lähempänä puoltapäivää... Ämpärillä ensiapua ja letkulla loput, näin se menee. Oltiin sentään varauduttu lataamalla kahvitermarit piripintaan.

En viitsi edes ajatella mikä älämölö olisi syntynyt jos olisin herännyt aamulla ja todennut jääneeni ilman aamukahvia.

Ehe-ehe vähänx oon ihana

Sitten älysin, että meillähän riittää leipää ja lämmintä vaikkei sähkö kulkisikaan. Onhan torpassa kohtuullisen laajapintainen uuni. Ja puuhella. Joten eihän tässä ole minkäänlaista hätää kun seuraavalla kaupunkireissulla hommaan vanhan kunnon kahvipannun. Ja Äitikulta pitää mulle kertauskurssin pannukahvin keittämisestä.

Hevosille saadaan vettä kun avataan porakaivon kansi ja nostetaan ämpäri kerrallaan ylös.

Helppoa ja yksinkertaista. Onni on O niinkuin Omavaraisuus!

Yöeläin Prinssi Gnomeo

Näiden nerokkaiden oivallusten jälkeen olikin hyvä keskittyä muihin puuhiin. Nyt kun hevoset ovat kirjaimellisesti pihassa, on niitä kätevä kiusata monta kertaa päivässä. Tänään otettiin yksi kerrallaan ulos tarhasta harjattavaksi ja myrkytettäväksi. 

Tupaterrieri ei ole yhtään ilahtunut kun isot kaverit ovat ihan tuijotusetäisyydellä. Terve ennakkoluuloisuus on kylläkin molemminpuolista. Metsänpoika kyttää nostaako rekku koipea ja jos nostaa niin onko kohteena vesipalju vai mineraalikivi. Ja Nasse, tallimestari evp, kusee ihan kiusallaan mainittuihin kohteisiin. Mutta varoo nykyisin sähköaitaa. Savuttava tykki takajalkojen välissä ei ole käsittääkseni mikään ylpeyden saati ilon aihe yhdellekään koiralle.

Tämän kuvan myötä terveiset Titalle.  Vasemmassa reunassa tätä "kukkapenkin lisäsiipeä" yrittää juurtua magnolia. Keskellä asuttautuu Mantsurian jalopähkinä (or something so impressive) ja oikealla tönöttää jo yhden talven täällä sinnitellyt kääpiömanteli. Eihän tuo uloke mikään silmänilo ole mutta käsittääkseni tilusten suojaisimpia paikkoja. Kuvajan selän takana on torpan eteläseinusta.

Luulisin, että pystyn nakkaamaan kohtuullisen vähäisin ponnistuksin alueen ylle vaikka pakkaspeiton. Tai Iso-J:n välihousut. Lumi sataa esteettä tuohon ylle, ei kolata lumia eikä katolta putoa niskaan painavaa lastia. Keväällä sulaa ensimmäiseksi. Eikä vesi seiso juurilla.

Oisko optimaaliset olot? Oisko?

Tämä viereinen kaveri istuu samoilla nurkilla. Äskeisestä ulokkeesta muutama metri vasemmalle. Hävitystuomion saaneen angervoryökäleen suojissa. Sitä mukaa kun kasvaa, väistyy angervo... winwin -tilanne muille paitsi sille mokomalle angervolle.

Jos Tita vielä kertoisi tälle nimen... en muista en. Acer jotain. Ja vaikka nimilappu roikkuu kasvilla kaulalla, en minä silti sitä nyt muista.

Nappaan vielä kerran pyykkikorin mukaani ja kipaisen pihalle. Siellä on voimakkaimpana hajuelementtinä vanha kunnon Mäntysuopa. Painepesuri on nimittäin viettänyt kaikkea muuta kuin vapaata. Matot, pihasaunan sisätilat ja saunan kuisti hönkivät puhtaan raikkaina kesäyössä, sitä se tietää kun Seniorikansalaisen päästää riehumaan koneiden kanssa.

Yö on muuten yllättävän pimeänä jo. Valoisat kesäyöt alkavat olla historiaa tämän kesän osalta. Ja kuu, vanha kunnon keltainen kuu näkyy taas. Olikin jo ikävä!

Neiti kesäheinä

Tämmöttis tänään. Huomenna lisää. Jos helle ei sulata optiikkaa. Tai toimintakykyä.
Ja tiedoksi, se paikallinen omenasiideri oli ihanan raikasta ja hyvää. Juuri oivallinen 33 cl pikkupullo. Sujahtaa sukkelasti ääntä päin saunan jälkeen.

Josta tulikin mieleen... toivottavasti Iso-J:n miksaamat perhosbaarit ovat jymymenestys. Ja pääsen huomenna kuvaamaan krapulaisia perhosia. Onkohan niillä sarvet rullalla?