Laiskiaissunnuntai

Kevättuulten kurittamat salavat

Ehei, ei täällä ole mitään migreenejä pidelty. On vain ollut niin paljon muita aktiviteetteja, etten ole omenakoneen valkoisia kansia joutanut perjantai-illan jälkeen raottamaan.

Lauantaina olin, oman ennustukseni mukaisesti, aamusta asti jalkeilla. Olipas muuten ihanaa loikoa aamuauringon valossa pedissä ja kuunnella avoimesta ikkunasta kiirinyttä tirppojen sirkutusta. Niin kevät, niin kevät!

Sitten tulikin soitto ja pyydettiin avuksi perillisten leiripaikalle. Siellä oli orimies poistunut tarhastaan, lammas synnytti ja muutenkin tilanne päällä. Onneksi kukaan ei ollut vahingoittunut ja orimieskin oli löntystellyt takaisin laumansa luo. Kävi vain tarkistamassa toisaalla huudelleen tamman tilanteen. Reissun takia orimies kuitenkin kyydittiin toiseen talliin, ihan varmuuden vuoksi viikko karenssia kotitilan tammoihin.

Ikää vähän päälle vuorokausi

Kaksi pientä bäbätintä löytyi varsomiskarsinasta. Voi veljet miten suloisia. Eilen ne olivat vielä ihan märkiä ja reppanoita, tänään jo kuivia, pörheitä ja älyttömän suloisia. Niinkuin tuokin yläkuvan likanaama. Tästä kolmivärisestä mustasilmästä puhumattakaan. Ihan käsittämättömän hassu.

Orvokki-mamma jutteli ihan kummallisella äitilampaan äänellä näille pikkuisilleen ja katsoi paheksuen minua rauhanhäiritsijää joka läiski salamavaloja pienten silmiin. Tuli huono omatunto ja poistuin vauvalasta kiireen vilkkaa.

Perilliset olivat ajaneet ponireellä ja touhunneet hevostensa kanssa eivätkä olleet todellakaan lähdössä kotiin lauantai-illaksi. Joten poistuin torpalle ja jätin perilliset leireilemään. Ilta menikin mukavasti hyvän ruuan, huonojen juttujen ja saunomisen merkeissä. Kolmivuotias pikkumies piti tupaterrierin puuhakkaana ja kissat purkivat ikäväänsä vieraiden kiusaamiseen. Kaikki hyvin ja missikisatkin voitettiin!

Tänään vieraat jatkoivat matkaansa jo kymmenen aikaan. Seuraavan kerran havahduinkin soffan pohjalta puolenpäivän aikamerkkiin. Iso-J kuorsasi tuvassa. Onneksi meillä ei enää ole aikaisia aamuja rakastavaa kolmivuotiasta. Rankka laji, kieltämättä!

Perilliset temmelsivät hevosvoimien parissa, kuinkas muuten. Toinen hoputti laiskanpulskeaa ponia ja toinen oli ajellut omalla vuonohevosellaan. Ihan totta. Metsänpojalla oli reki perässä tänään ensimmäistä kertaa. Talutusharjoituksetkin olivat sujuneet oikein mallikkaasti. Iso-J katseli naama valkeana valjaista vapautetun hevosenpoikasemme riekkumista, sai päästellä vähän höyryjä juoksutusliinan jatkona.

Hups, tallennustila on loppunut, 

olen käyttänyt bloggerin salliman kuvatilan. 

Hommasin toki jo 20 gt lisätilaa

 mutta se on käytössä 24 h:n kuluessa. 

Pahus.

No kun ei nyt kuvilla toistaiseksi juhlita niin lopetetaanpa tämä päiväkirjamerkintä sitten tähän. Eivät nämä minun tekstini issekseen isseään kanna, pitää olla kuvia! Enkä yhtään ihmettelisi jos blogger kohta ilmoittaa että joo-o, sun blogisi on niin nähty. Olet käyttänyt sinulle sallitun bittitilan ja nyt se on loppu. 

:-)

Perilliset saatiin hätisteltyä autoon ja nyt on torpalla taas rauha maassa. Saunapuhtaat perilliset kinaavat läppärivuoroistaan ja soffalta kuuluu Iso-J:n tasainen kuorsaus. Kaikki hyvin.

Huomenissa viikon ainoa kokonainen työpäivä, tiistaina mennään koko lössi parturiin ja keskiviikkona lähdetään likkaporukalla etelään vievälle tielle.

Laiskiaisen löysäilypäivä jatkuu! Ei ole laskiaispullia meillä, laiska äiti ei muistanut koko hommaa.