... kertoo tällä kertaa enemmän kuin mitkään sanat.
Tämä iso, vanha ja viisas tamma käväisi hetkisen elämässäni. Koko tämän lyhyen tuttavuuden ajan on katsellut kauempaa. Tänään, päivää ennen kuin lähtee takaisin omaan kotiinsa, asteli luokseni. Viivähti hetken, nuuhki, puhalteli ja tutki ihmisenpätkää. Ystävällisesti. Silleen kuin vanha ja viisas hevostamma osaa. Hädintuskin uskalsin hengittää, tilanne oli niin herkkä ja harvinainen. Lämmin. Lempeä. Hevosen hetki.
Hieno kohtaaminen.
Aamuvarhain suomenhevosten värisuora marssii kuljetusautoon ja aloittaa pitkän matkansa halki Suomen. Turvallista matkaa ja hyvää hevosenelämää! Olkoot ihmisenne viisaita ja hevosen arvoisia.
Päivän aktiviteetit vaativat veronsa ja ihmisenpätkä heilauttaa itsensä vaakaan.
Nyt.
Kaunis ja rauhallinen on katseensa. Varma, luottavainen ja lämmin. Sinut on kaukaa katsottu ja puntaroitu, kelvolliseksi todettu ja siitä lämmin kohtaaminen. Vaikka tilapäinen, mutta niin merkityksellinen.
VastaaPoistaT. Tita väärältä koneelta...
Kohtaamisia.
VastaaPoistaNiitä on kertynyt plakkariin tänä viikonloppuna myös itselleni.
Pikku Riiwiö on mitä mainioin kohtaaja ja V-R Simply The Best.
Eli pari päivää on hujahtanut turvallisesti kotikonnuilla. Mihinkään ei ole ollut kiire, eikä kukaan ole ollut joukosta poissa.
Myysailua parhaimmillaan.
Saatiin naapureilta eilen ISO telkku ja kaapistoja keittiöön eli niidenkin asentelun parissa on vierähtänyt tovi jos toinenkin.
Tulipa taasen kaapit siivottua !
Hirnulle tiedoksi, että FB:ssä on "Only For You My Friend" laamakevennys ; )
Nita, laama muuttui minun silmissäni tapiiriksi, messevän ylähuulen ansiosta *sydänhymiö* Jos lähetät kuvaoriginaalin, törkkään sen blogin etusivulle muidenkin ihasteltavaksi.
VastaaPoistaJonkinasteista kevätapatiaa havaittavissa. Ei jaksa olla pirteä. Onneksi elämä on tuttua, turvallista ja vakaata, ei suuria mullistuksia sen koommin omassa kuin läheistenkään elämässä.
Jäin jotenkin muhimaan eiliseen hevoshetkeeni ja siitä kuplasta oli tosi työläs pyristellä takaisin tähän maailmaan. Mutta onneksi maailma on ihan entisellään.
Kun tänään kurvasin hevostilan pihaan, oli ihan kummallista nähdä omien lauma siinä pihatossa missä vielä eilen hehkui valkea tamma laumoineen. Ja niin hassua kuin se onkin, tuli mieleeni edesmennyt, ihana Sirkku-kanasemme. Sama valkea hohto, sama tyyni hiljainen eleganssi.
... piti nielaista ennenkuin kykenin löntystelemään pihaton aidalle. Omat eivät vielä hörähtele tervehdykseksi mutta kuikkivat toiveikkaina heiluuko tulijan mukana porkkanapussia. ja tullaavat taskut pastillituliaisten toivossa.
Kamera oli mukana ja karvojen lisäksi kortille tallentui pari ihan hauskaa räpsyä. Niistä enemmän huomenna. Ehkä.
Ai joo, hevosten värisuora on laskeutunut hyvässä järjestyksessä uuteen asuinpaikkaansa. Olkoot tuulet suotuisat.
Vanhemman perillisen huoneessa on nyt uusi, kaunis lattia. Remontti edistyy hyvin. Ja se on hyvä se. Iso-J:n on syytä verrytellä nikkaritaitojaan...
Nyt on syytä kuitata viikonloppu tähän ja siirtyä vällyihin. Se viimeyönä napattu tunti olisi good as gold -bonus maanantaiaamuun ;-)