sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Marssilla Vappuun

Aina yhtä suloisia

Ja taas ollaan sunnuntaissa. Viikonloppu tuli -ja näköjään myös meni. Mitään suurempia mainetekoja ei muistiin jäänyt, mutta ainakin kaikki Torpan kukka- ja yrttipenkit on nyt siivottu talven roskista. Pientä kukkaa ja muuta punnertajaa puskee hartiavoimin ylös ja ensimmäiset jo kukkivat. Ovat tervetulleita! Ihme ja kumma on se, että liljapenkistä tunkee ylös myös tulppaaninlehteä, tuota myyrien herkkua. Eivät ne pirulaiset siis aivan kaikkialle uskallakaan. Valkosipulitkin pilkistävät jo heinäkatteen alta, panostin sipulipenkin syksyllä (talvella) suhteellisen täyteen. En tehnyt säntillisiä paririvejä vaan kolmen kynnen triomuodostelmia. Näköjään ovat paikkansa ottaneet ja juurtuneet.

Ilahduin kun näin valkosipulipenkkien vieressä, noin metrin turvavälin päässä tiukan kekorivistön, myyrät ovat ihan koko penkin mitalta käyneet turhautumassa ja haukanneet happea metrin välein. Ne ryökäleet eivät todellakaan tykkää valkosipulista (hyvähyvä) ja meillä taitaa olla aika topakkaa kantaa. Iloitsen!

Olkoon sato suuri ja muhkea, käyttöä kyllä löytyy.

Tätä lisää!

Nuorimmainen kävi ratsastamassa Ihmepoikaa tänään sunnuntaina, oli ottanut vähän koelaukkojakin maistiaisiksi. Ihmepoika ahersi koko viikonlopun, tehotreenissä oltiin jo päästy laukan kokoamisen harjoitteluun. Kuulema superkeskittyneesti oli hommaansa tehnyt ja jättänyt renttuilun kokonaan. Paitsi tänään kun piti lähteä viemään tarhakaveria, kolmivuotiasta tammaa tämän ekalle peltolenkille. Silloin oli iskenyt pakki ja jupotus päälle, en liiku! 

Ajelimme juuri tallille kun tämä uppiniskainen poni seisoi jalat harallaan keskellä tietä ja ilme oli juurikin se 'liiku keskenäs, minä jään just tähän koska en tee ylitöitä'. No äkkiä siihen kipaisi ratsuttajan puoliso joka talutti lyhyen, kahden hevosen karavaanin tien päähän ja pellolle. Samaa ylityövastaisuutta oli kuulema ollut koko matkan. Eli se jonka piti olla kärkihevosena, turvasi selustan ja ensikertalainen tarpoi ekana. Käyhän se niinkin.

Paitsi että ei käy. Asia otetaan nyt tehovalvontaan ja kaikki alku- ja loppuverkat tehdään kuulema jatkossa maastossa. Tuon maastoreissun jälkeen Nuorimmainen kipaisi satulaan ja sai herkutella kaikki askellajit läpi, pitkästä aikaa.

Töttistäkin kävin pikaisesti rapsuttamassa, siellä se seisoi hyvin rypeneen näköisenä lauman laitamilla ja armollisesti antoi rapsuttaa vähän kankkuaan aitalankojen välistä. Sokuriakin kelpuutti huuleensa. 

Illalla ajeltiin Nuorimmaisen kanssa kaupunkiin venymään Bodybalanceen ja kyllä vaan tuli tälläkin kertaa tarpeeseen, kireyttä oli taas vähän kaikkialla. Nyt on hyvä ja rento mieli lähteä marssimaan kohti vappuviikkoa. Kalenterissa ei ole mitään ihmeempää,  Peetun silmätarkastus on keskiviikkona, puhtaat paperithan ovat oletusarvona ja sen jälkeen saattaakin Kasvistädin puhelin piipata treffikutsujen merkeissä. Peetu on hottis ja monen muunkin kasvattajan mieleen.

Tähän loppuun vielä pari kuvaa Torpan ylijäämäkukoista. Molempia pidin kanoina kunnes ne muuttuivat tämmöisiksi. Perhana, olisivat olleet mahdottoman nättejä kanoinakin. Toivottavasti nämä kaksi saavat omat kanaparvensa, nyt käyvät vähän turhan kuumana pikkuväen osastolla. Siellä kanarouvat istuvat orrella ja kukkopojat patsastelevat alhaalla. 

Kanala on nyt siivottu kevätkuntoon ja kohtahan pikkuväki siirtyy kesäasuntoonsa. Nämä ylimääräiset täytyy uudelleensijoittaa ja järjestää parvet vähän fiksummin. Kyllähän niitä kesällä pitää eri leireissä mutta talviasunto on kimppakämppä ja kaikki rodut suloisesti sekaisin.

Mukavaa vappuviikon maanantaita, missä lienetkin! 

Röyhelöheltta
Jestas mikä heittoheltta



7 kommenttia:

  1. Puutarhurointi on rentouttavaa. Paitsi mun reisi-perseosasto huutaa edelleen hoosiannaa tuhannesta kyykkyyn-ylös treenistä. Koitin vastapainoksi rampauttaa kädet ja hartiat haravoimalla raivokkaasti. Kunhan pääsen polkemaan talikkoa kasvimaahan, niin saan vielä parkuvat polvetkin :D Tervehenkistä urheilua tämä puutarhanhoito!

    Komeat on Torpan kukot! Tuo alempi varsinkin on ns. heltta silmillä. Miten vanha kukkokaarti jakselee?

    Mulla on valkosipulit paririvissä, mutta olen pohtinut väliin jäävän tilan hyötykäyttöä. Ajattelin kokeilla salaattia ja yrttejä kylvää siihen väliin... tilan optimointia siis. Ei sillä, että pinta-ala loppuis, vaan että samasta alasta sais enempi. Siis ahneutta.

    Meillä kuitataan lämpimän ja aurinkoisen päivän jälkeen grillauskausi avatuksi. Olipa mukavaa taas valkoviiniavusteisesti grillata possun sisäfileetä, kanan rintaleikkeitä, halloumia, maissia ja kasvisvartaita. Ahhh!

    Onko Hirnakan reseptiarkistossa hyvää marinadia lihalle? Netistä bongasin öljy/balsamico systeemin, mutta eihän ne penteleet sekoittuneet keskenään ollenkaan. Pöh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on oikea asenne puutarhan hoitoon. Samalla tulee tehtyä hyvä treenikin.

      Vanhemmat kukot jaksavat ihan hyvin. Vanha Gaddafi on varmaan jo sokea mutta ei se älyä vieläkään henkeään heittää. Nuoremman silkkikukon myin eilen pois, tänään tulee musta tilalle.
      Vappupilli on samanlainen lurjus kuin ennenkin mutta poikansa on vielä pahempi. Rumpempi. Pahaäänisempi.
      Kääpiökochin kukko on samanlainen keikari kuin ennenkin.
      Nuo kaksi kun saan pois, uskaltavat kanarouvat orrelta alas, nyt eivät käy kuin pikaisesti juomassa ja takaisin turvaan, sen verran kierroksilla käyvät nuoret kukot.

      Minä myös ihan tilan maksimaalista hyödyntämistä survoin niitä valkosipuleita kolme limittäin samaan vakoon, hyvin ne mahtuvat silti kasvamaan. Ahneuden tunnustan minäkin. Ja laiskuuteni, en enää jaksanut yhtä ylimääräistä vakoa värkätä.

      Oi te jo grillasitte! Meillä on vielä grilli varastossa mutta vappuna meinattiin ottaa käyttöön. On ollut niin kylmät ja kehnot kelit, ettei ole houkuttanut yhtään.

      Minä teen marinadit fiilispohjalta. Yleensä laitan öljyn sekaan valkosipulia, yrttejä ja pippureita. Joskus turauksen chilikastiketta. Kananlihalle ehdottomasti yrtiksi rakuunaa ja minttua, sitruunanmehua ja chiliä. Plus valkosipulia tietty. Hakkeluksena, ei puristettuna.

      Poista
    2. Hei, kokeilkaahan joskus kuivamarinointia. Takuuseen en mene, mutta olen joskus maistanut ja hyvää oli. Google-kokilla reseptit. OP
      Ps täällä on grillattu jo maaliskuussa. Ulkona. Keski-Suomessa.

      Poista
    3. Googgeloin itse, kun alkoi kiinnostaa. Jotain tänne päin olevaa olen joskus saanut itse maistaa. Deletoin maustemainokset.

      Kuivamarinadi punaiselle lihalle
      1 rkl Ruokokidesokeria (itse muuistelisin, että siinä lihassa jota sain, oli käytetty fariinisokeria)
      2 rkl suolaa
      2 tl rouhittua mustapippuria
      2 tl paprikajauhetta
      1 tl chilijauhetta
      2 maustemitallista cayennenpippuria
      3 maustemitallista jauhettua kuminaa
      valkosipulia

      Hierotaan lihan pintaan ja annetaan olla väh 4 tuntia, mausteet pyyhditään ennen grillausta.

      Poista
    4. Jep, nyt kuulostaa hyvältä. Ja tutulta. Yksinkertaisimmillaan teen kuivamaustamisen pelkällä suolalla, pippurilla ja valkosipulihakkeluksella. Miten niin addiktio valkosipuliin?? :D

      Poista
  2. Aurinkovuorelta pikaiset heipatukset ja peukutukset Torpan valkosipulille !
    Niin on hyvää, että ei paremmasta väliä. Ystävällisesti kiittää hän. Nam :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, tekin saitte maistiaiset. Ne on Titalta lähtöisin.
      Kuoki vaan sinäkin oma valkosipulipenkki ja tyrki syksyllä kynnet multiin. Sulla on hevonpaskoo, tuhkaa ja katteeksi heinää, muuta et tarviikaan. Paitsi pari pientä juttua kesällä. Katko kurjenkaulat sipuleista kesällä ja nosta maasta kun naatit alkavat kellastua.
      Kesällä kannattaa latoa heinäsilppua tai ruohonleikkuujätettä katteeksi, eivät rehota rikkaruohot ja kasvaa hyvin.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!