sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Majakarin kukko



Siinäpä hän pyllistelee tai keekoilee, Majakarin kukko.
Totuushan on se, että olen autuaasti sotkenut kukot. En enää muista kumpi on omaa tuotantoa ja kumpi haettiin tänne syksyllä. Muistaakseni tämä eka on se meillä kuoriutunut, kanaksi luultu, mutta talven aikana heltan ja harjan ynnä massiivisen pyrstön kasvattanut kiekkumaralla. Toisaalta, kun kanaparvea katselen, luulen että hän onkin tuo ruipeloisempi pilkkupaita. Pitää oikein tarkalla luupilla jätkiä verrata. Uskoisin kuitenkin, että eka veikkaus osuu lähimmäs ja ylempi on Majakarin parven piällysmies. Viime syksyn valokuvista se totuus paljastuu, täytyy selata.

Täällä valkeni vaalipäivä kirjaimellisesti valkeana. Maa on lumen peitossa ja lisää tulee.

Esikoisen kanssa pakkauduimme kiesiin ja kurvailimme Töttiksen luo. Siellä se mussutti paalilla tyytyväisenä eikä ollut millään tulossa porukan luota pois, piti hakea. Sitten piti hakea Vallu.
Onnistuimme sitten säikäyttämään Heidin ja Tallimiehen, ajoivat pihaan eivätkä nähneet Vallua missään. Heidi kurkisti tallin ovesta naama valkeana ja ilokseen huomasi, että Vallu oli tallissa Töttiksen kaverina kauneudenhoitotuokion ajan.

Mukavalta tuntui kun hevonen oli niin rauhallinen ja tyyni. Pari kertaa hörähti kun näki ikkunasta Tuiskun ja muun lauman liikkuvan, mutta ei mitään hätäilyä saati panikointia.

Voi varjele miten sitä karvaa lähti! Luulin jo enimpien lähteneen mutta ei. Niin paljon kuin jaksoi erinäisillä astaloilla hevosta hinkuttaa, sitä enemmän karvaa irtosi.


Harjatessa supattelin Töttiksen korvaan tulevista deiteistä ja ilmeisen kiinnostuneena tamma höpinöitäni kuunteli. Sai myös muutaman vadelmaveneen suuhunsa ja näytti oikein tyytyväiseltä.

Aikamoisen sylyksen hevosen karvaa jo jouhia kannoin lantalaan, pikkuhiljaa villahousut kuitenkin ohenevat ja sileä kesäkarva pääsee esiin. Se tietää myös hevosen värin muuttumista, valkeat päistärkarvat tulevat selkeästi esiin. Erikoinen kesämekko tällä meidän liinaharjalla.
Pitäisi joskus tehdä oikein viralliset geenitestit (whatever) ja tutkituttaa tamman värigeenit.

Tallilta ajeltiin kotikylälle sakeassa lumipyryssä ja onnittelinkin itseäni, että talvinakit rapisevat vielä alla.

Koska oli vaalipäivä ja ennakkoäänestys meni sairastamisten takia ohi, pitihän sitä hankkiutua kunnantalolle oikeutensa käyttämään. Lopullisen valinnan tein vasta kopissa, kompromissiin päädyin eikä ehdokkaani näytä menevän läpi. Onpahan taas lupa valittaa valtakunnan asioista ja asioiden hoitajista seuraavat neljä vuotta. Harmittaa vain se, että ihmiset jättävät äänestämisen väliin 'kun ei kiinnosta'. Pitäisi kyllä kiinnostaa, melko isoista asioista nuo nyt valitut päättävät.

Päivän hyväksi lopuksi kurvailtiin Nuorimman kanssa kaupunkiin venymään ja rentoutumaan Body Balance -tunnille. Tuli tarpeeseen. Koska katson nyt parantuneeni kaksiviikkoisesta räkätaudistani, voin hyvällä syyllä buukata ensi viikolle maltillisen määrän liikunta-aktiviteetteja. Siitä se taas lähtee, arki rullaamaan.

Nyt kuikuilen hetken aikaa vaalituloksia ja sitten onkin syytä painella kiireen vilkkaa Höyhensaarille. Maanantaiaamu on aina armoton ja sunnuntain ja maanantain välinen yö tavallista lyhyempi.

Pari kuvaa kanatarhasta tähän loppuun ja sitten se on moikka.
Mukavaa alkuviikkoa, missä lienetkin!





10 kommenttia:

  1. Ahhh kiitoksia! Kuvat herättivät jälkikasvussakin innostunutta kiinnostusta. Tänään taas miteltiin kanatarhan ulottuvuuksia ja nousuviikolla siirrytään alueen raivauksiin ja haetaan kanaverkkoa rautakaupasta. Puutavaraa onkin tontilla, joten maalaushommilla vois vaikka alkaa. Onneksi henkilökuntaa on nyt yksi enemmän, kun poika tuli taas hommiin mukaan. Se kun tekee niin mieluusti töitä täällä ihan ruokapalkalla.

    Maestron kanssa pitäisi vain saavuttaa yksimielisyys kanalan sijainnista...

    Lämpimämpää nousuviikkoa Torpallekin! Täällä on paistanut aurinko ja olen puuhannut pihalla koko päivän. Aivan poskia kuumottaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos saan ohjeistaa, laittakaa edea osittain kanatarha rinteeseen, ainakin niin, ettei ihan syvimpään kuoppaan tiluksilla tulisi. On pahuksen ilkeää, kun sateilla kanat ovat ihan ravassa. Meillä on tasamaalla, mutta kuivalla sellaisella, lätäköt hulahtavat äkkiä läpi.

      Poista
    2. Jes - kuin tilauksesta ilman ohjeistusta tarha ON rinteessä! Ja alla on hiekkamaa, joten rapakoista ei ole ongelmaa. Ihan joku myötätuuli tässä nyt puhaltaa kaikin tavoin....

      Poista
    3. Asioilla joiden on tarkoitus tapahtua, on tapana järjestyä.

      Poista
  2. Pöyhkeitä ovat molemmat kukot. Uroksiksi tunnistaa jo askeleista. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne pojat pörhistelevätkin. Hassuja otuksia, oikeita keikareita. Nuo kaksi elelevät ihan sovussa, vielä ei ole ollut minkäänlaista kärhämää tai toisen haastamista.

      On silti hyvä toinen laittaa pois, turha eläimiä on stressata koska jonain päivänähän ne jäävät toisiaan jäpittämään ja sitten on metakka päällä.

      Poista
  3. Täytyy tulla tänne hehkuttaan... Tyyppasin nimittäin tänään viimeinkin tamman, josta on tarkoitus tulla mun varsan äiti. Rouva on vaikea saada tarhasta kiinni (miinus), mutta sen jälkeen homma lähti kummasti sujumaan. Selkään menossa jäi odottamaan paikalleen kiltisti ennen kuin pyysin eteenpäin (plussa). Selässä tuntui, että olenpa matalla, ihan kuin shettiksellä ratsastaisin, oma issikkani on niin paljon isompi. Mutta, tamman kaikki tähänastiset varsat ovat olleet reilusti isompia kuin rouva itse (plussa). Tamma lähti kanssani kyselemättä yksin maastoon, pärisytteli mennessään jo pihatiellä (plussa). Tamma pysähtyi pienillä avuilla aina (plussa). Tamma käveli suoraan eikä kaarellut (plussa). Tamma ei välittänyt ohi menevistä autoista (plussa). Tammaa ei häirinnyt hanska pajussa (plussa, Rohmu sen sijaan tuijotti sitä tänään kuin vietävää). Tamma ei ihmetellyt, kun joku nainen pihallaan tien vieressä konttasi ja heitteli ruohoja (plussa, mitenköhän olisin saanut Rohmun ohi moisesta tapauksesta...). Tamma ei häiriintynyt, kun ohiajavasta autosta huuteli meille lapsi avoimesta takaikkunasta (plussa). Tammaa ei häirinnyt, kun meille räksytti koira samalla soratiellä kanssamme ja samaan aikaan lapsi katkoi tien viereisessä metsässä risuja, niin että kuului pelottavia ääniä (plussa, Rohmuseni ei olisi kestänyt niitä risunkatkomisääniä). Tamman vauhti ei lisääntynyt överisti kotiinpäin kuljettaessa (plussa, pieni reipastuminen toki sallitaan). Tammalta löytyi kaikki askellajit pyydettäessä (plussa). Laukkasi reippaasti, pysähtyi pyydettäessä (plussa). Ainoat testailut vieraalle ihmiselle yksin maastossa oli muutama pyytämätön pysähdys käynnissä, että ootko ihan tosissas, että pitää mennä. Eteenpäin pääsi ilman tappeluita, vain antamalla pohkeita. (iso PLUSSA, olen kokeillut niiiin montaa hevosta, jotka yksin maastoon lähtiessä ekaa kertaa vievät, kettuilevat, kääntyvät, tekevät piruetteja tai eivät menisi millään sinne maastoon, joten pieni pysähtyminen ekalla ratsilla menee suorastaan vitsistä).

    Kaiken kaikkiaan tamma oli luonteeltaan todella mukava ratsu, reipas, mutta järkevä. Askellajit löytyy, mutta jalka ei nouse taivaisiin, mutta eipä tuolla väliä, kun en tässä yritäkään mitään kisatykkiä jalostaa, vaan kunhan teen varsan, kun pitäähän sekin kokea :) Tamma kuuluu siihen osastoon, joillaisia olen muutaman muunkin tamman tavannut, että ovat selästä paljon mukavampia kuin maasta. Tuokin tamma vain muljauttelee silmiään kun lähtee tarhassa karkuun ja vaikuttaa siksi hiukan oudolta ja talutteassa helposti vähän ravailee vierellä, mutta ratsastettuna on tosi järkevä, ei hätkähdä mistään pikkujutuista, lähtee mukisematta yksin maastoon vieraan ihmisen kanssa ja kunnioittaa selvästi ratsastajan tahtoa. Mahtavaa, jäi tosi hyvä mieli ruveta hankkimaan varsaa noin fiksulla, on selvästi järkevämpi kuin mun hevonen, vaikken omaanikaan niin pahana pidä, mutta tuohon tammaan verrattuna se on melkoinen kyttääjä.

    Varsakuumeeni kasvoi pahasti. Eikä mitenkään haittaa, että tuo tamma on hopeanhiirakko, niin jos ihan lotossa voitan, niin saan erikoisvärisen varsankin. On se tosin yhden paskanruskeankin tehnyt, mutta on tehnyt myös ihan superhienon värisiäkin. Arpaonni nyt vain tappiin, kiitos! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi, monta plussaa! Nuo silmienpyörittelyt kuuluvat tammojen tyyppiominaisuuksiin, ei niistä pidä välittää. Tukanheiluttelukin on ihan samaa kategoriaa.

      Hieno homma, toivottavasti geeniarpajaisissa palikat osuvat kohdalleen ja saat mukavan, selväpäisen, nätin ja terveen varsan. Jos se vielä on erikoisemman värinen niin sitten tulee jo lisänumerokin oikein. Onnea projektiin! Pitäisikö näille hullutteluvarsoille antaa nimeksi Yolo?

      Poista
    2. Haha, joo, ehkä pitäisi selvittää, mitä yolo on islanniksi :D

      Poista
    3. Voisipa hyvinkin selvittää ;-)

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com