Päivi-Ö:n tapaus

Pääsiäislomalla on tapahtunut niin paljon, etten yhdeltä istumalta, etenkään tässä väsymyksen tilassa (kooma), kykene laatimaan kaikenkattavaa päiväkirjamerkintää jälkipolville ja nykylukijoille.

Pääsiäisenä pääsimme sentään yhdestä epätietoisuudesta. Päivi-Ö on kukko. Varsinainen Miesten Mies.
Tässä on nyt muutamana iltana käynyt niin, että kanojen vesienvaihdon ja iltahuollon aikaan Päiviö on puikahtanut osastojen väliovesta 'isojen' puolelle ja kipaissut oitis lähimmän valkoisen kanan selkään.
Eihän siinä ole kahta sanaa mikä kukolla mielessä. Blondit, vain blondit kelpavat. Ne Britney-rotuiset Hy-Line kanat.

Muita ei vilkaisekaan, mutta on tikkana valkoisten niskassa. Rasistikin vielä.

Tässä kukkojen kohtaaminen, verkon toisella puolen Kiuruveteläinen savolaisisäntä ja etualalla nuori Päiviö, voimiensa tunnossa.

Nyt sitten sopii toivoa, että Päiviö ei käy päsmäröimään viimeisten sisäruokintaviikkojen aikana vanhaa Gaddafia. Kukkovanhus ei jaksa enää tapella.

Ja toki, kun Pääsiäisen aikaa eletään, kanat pukkaavat munaa kuin viimeistä päivää. Munajakeluauto starttaaa tiistaina, paikalliset varautukaa.

Muilta osin Pääsiäisloma on kulunut lämpimässä kevätsäässä,  linnut hoilaavat ja lurittavat kevään huumasssa aamusta yöhön ja yöstä aamuun.

Epäusko Veli Winstonin äkillisen poismenon takia on vieläkin niin kova. Milton etsii ja naukuu, minä en oikein ymmärrä, että kahta kiiltävän mustaa (paksua) pantteria ei enää näy, vain yksi musta haahuilee epätietoisena pihalla. Enimmäkseen köllöttelee joko Mummolassa tai Torpalla.

Ainoa lohtu asiassa on se, että sain itse kantaa kissan kotiin, ei jäänyt mitään epäselvää rakkaan kaverin kohtalosta.

Nyt Torpan Armo kyykähtää toviksi soffan kulmaan ja siitä suorin sorkin petiin.
Huomenna on uusi päivä ja toivottavasti harmiton sellainen.
Samoin toivon sinullekin, missä lienetkin!

Ah ma laulan, ma laulan… Vappupillin vihlova soolo

Kukko, kukompi, kukoin

Päiviö ja Herra 47, sissos!

Yksi on joukosta pois

Suureksi suruksemme Veli Winston menehtyi auton kolhaisemana tänään, puoli kymmenen jälkeen illalla.

Kannoin vielä lämpimän kissakoltiaisen tänään kotipihaan, viimeisen kerran.

Itku tuli ja ikävä jäi.

Hieno (joskin satunnaisesti huonotapainen) Veli Winston sai elää neljä elämänmakuista ja ilmeisen onnellista vuotta. Tietoisella riskillähän uloslähtö päivittäin sallittiin. Onneksi kolhu oli niin kova, että kissaystävä ei tiennyt kuka sammutti valot.

Huomenna sanomme Hilpeälle Hovimestarille hyvästit ja toivotamme hyvää matkaa Kissojen Pilvihoviin. Kun taivalle ilmestyy hassu, poukkoileva tähti, tiedämme Veli Winstonin saapuneen perille.

Neppisauto ja Musta Matala

Tänään oli illalla Esikoisen koululla Kevätkonsertti.
Sinne matkattiin minä, Äitikulta ja Esikoinen.

Kaupunkimme kehätieltä (köhköh) poistuin oikeasta rampista, ryhmityin vasemmalle kääntyvien kaistalle ja jäin odottelemaan vihreää nuolivaloa.

Odotellessani kuuntelin Äitikulla jaarittelua kommentointia Pääsiäisen ruokalistasta. Valo vaihtui ja lähdin tyylini mukaisesti rivakasti liikkeelle. Päästyäni autonmitan verran eteenpäin, keskellä risteysaluetta tajusin, että vasemmalta, kaupungin suunnasta pyyhältää täyttä kaasua musta, matala auto suoraan kohti.

Siinä oli 'ehkä hetki' aikaa päättää mitä teen, painoin kaasua ja toivoin ehtiväni alta pois. En olisi ehtinyt, onneksi mustan matalan kuski teki riuskan väistön omasta suunnastaan katsoen oikeaan. Onneksi hänen oikeanpuolimmaisella kaistallaan ei ollut ketään, olisi keilannut komeasti.

Tärinä iski vasta marketin pihalla, piti ihan pikku hetki puhaltaa. Se oli niin liki.

Jälkeenpäin piirsin mielessäni kartan tapahtumapaikasta ja kyllä se mustan matalan kuski tuli törkeästi sekä ylinopeutta (alueella 60 km/h) ETTÄ päin punaisia.

Minulla ei ollut aikaa katsella auton rekkaria saati muita tuntomerkkejä. Perinaisellinen kuvaus: musta matala.

Kiesini olisi lentänyt kuin neppisauto pois mustan matalan tieltä, suoraan olin osumareitillä. Äitikullan olisi myös käynyt pahasti eikä Esikoisellakaan olisi ollut kummoiset mahdollisuudet kävellä omin jaloin autosta ulos… jos olisi rysähtänyt.

Onneksi tilanne jäi taakse ja meistä jokainen pääsi myös Kevätkonsertiin. Siellä ei tarvittu montaa tahtia kun silmäkulmasta pukkasi silmähikeä ja kurkkua kuristi.

Mustan Matalan kuskin onneksi en nähnyt rekkaria sillä olisin kyllä jahdannut hänet käsiini vaikka maailman ääristä, vanha kunnon Patsy Stone tässä kiteyttää tuntemukseni erittäin aidosti:

Huomenna katsellaan kevätkuvia Torpalta, kurkataan Päivi-Ö:n outlookia ja ja ja… vietetään kiirastorstain iltaa.

Hyvää yötä, muista punaisen ja vihreän liikennevalon ero, missä lienetkin!

No hupsista vaan

Niin se vaan viikko vilahti jo tiistain ehtooseen enkä ole ehtinyt kissaa sanoa. Tai no joo, kissaa kyllä on kutsuttu. Ne roistot nimittäin tunnistavat Axilur -paketin rapinan ja tietävät, että imelällä äänellä sopotettu kissikissi meinaa kinkkuun käärittyä pilleriä. Toki ne hyvin kasvatettuina (ts. luontaisen ahneina) kinkut nielevät, mutta jemmaavat pilsun takahampaan taakse ja sylkevät pois kuin laamat. Siis yrittävät.

Mulle on kissojen turha ruveta, olen madottanut kymmeniä kissoja kymmeniä kertaa joten ei auta Veljesten pullikoida. Huomenna vielä pilsut koko koplalle ja sitten on kevään matokuurit hoidettu.
Koiriahan on helppo huijata, senkus heiluttelee kinkunriekaletta ja nakkaa odottavan kitaan, pilleri perään eikä kukaan tajunnut mitä tapahtui. Huuliaan lipovat kiitollisina ylimääräisestä mannasateesta.

Sunnuntaina ajelin kotiin pikkuisen tuhruisessa kelissä, mutta huomasin silti jo menomatkalla bongaamani joutsenlössin ja kurvasin kiesin bussipysäkille. Matkaa lintuihin jäi useampi sata metriä ja se on sadekelissä paljon.

Etäältä katsoen näyttävät äkkinäisen silmään laumalta laiduntavia lampaita. Tai sitten ei.
Otin kuitenkin muutaman kuvan muistoksi. Laatu ei ole häävi, olisi pitänyt olla joku pahuksen pitkä telejööti jolla olisi saanut ilmeet ja asennot kunnolla mukaan.

Käytiin tänään Iso-J:n kanssa kevään ekalla fillarilenkillä. Molemmat poljettiin melko vaisuina kotiin, äkkinäiselle käypi ahteriin kiikkerässä satulassa keikkuminen. Onneksi tehtiin ihan vaan lyhyt verryttelylenkki.

Sateen jälkeen ilma oli raikas ja happea täys. Tuli mukavan rento olo. Tästä onkin oikeastaan yksi suunta, oma peti.

Kuvailin tänään kevättä kotipihalla ja kummasti sieltä vaan penkeistä punnerretaan. Viime viikon kylmäpakastesää stoppasi kevään mutta parin viime päivän sade kyllä pisti siihen taas vauhtia.

Huomenna lisää!
Nuku hyvin, missä lienetkin. Tai jotain.

Palmusunnuntai 2014

Kotona taas!

Oli antoisa reissu ja kotiin ajellessa mietin, että tämä vuosi on tuonut eteeni niin paljon uutta ja ennenkokematonta. Jos tätä tahtia jatkuu, tästä tulee semmoinen vuosi, että oksat pois. 

Nyt on kertakaikkisen hyvä ja kiva olla Kotitorpalla. 

Keskityn nyt hetkeksi vain olemaan. 

Palataan arkeen ja raportoin reissusta tarkemmin lähipäivinä. 

Kiitos Siskolikalle majoituksesta ja kestityksestä. Sekä lenkkiseurasta! Ei mennyt ihan hunningolle tämä viikonvaihde liikunnankaan osalta.

Leppoisaa iltaa, missä lienetkin! 

Isolla kirkolla

Sinne jäivät Torpalle sontaa mättämään kun minä polkaisin kiesin tulille ja suuntasin kohti etelää. 

Lappeenrannassa tuli pieni paniikki kun en löytänyt autoa. Muutaman minuutin panikoin kunnes hoksasin tutun rekkarin kello kymmenessä. Oli vaikea tunnistaa oma kippo kun se oli pesty. Kiitti vaan Iso-J auton pesusta mutta ei pidä autoa yllättäen pestä, minä tunnen kuranharmaan, en sinistä. 

Kello 20 parkkeerasin Siskolikan pihaan ja nyt on hyvä olla. Kipaistiin reilun vitosen kävelylenkki. 

Yläkuvassa lokkiparvi, ovat saapuneet kesänviettoon. Matkalla näin pellontäydeltä joutsenia mutta oli tiukka ohitustilanne joten en jäänyt kuvaamaan. 

Aamulla on hurjan aikainen herätys. Huoltajanhommat velvoittavat joten olen heti kello 7 Helsingissä. Kello 10 saa pitää peukkuja, ihana ystäväni astelee bikinit säihkyen lasikengissä tuomariston eteen. Pitkä projekti finaalissa. 

Huoltajan tärkeimpiin tehtäviin kuuluu saatella prinsessa lavalle ja avustaa hänet kirkkaimpaan säihkeeseen. Se meinaa Jekkukikkaa, palvelus palveluksesta! Niin monet kisakuviot kurvailin Herra Harmaalla jekunmaku suussa. Oi niitä aikoja...

Tällä mennään, mukavaa viikonloppua, missä lienetkin! 

Ei wörki

Homma on saletti kuin Moskovan baletti. 

Nettiyhteys Torpalta maailmalle on tämän laitteen takia/ansiosta/vuoksi katki, poikki, rikki, jumissa.

Koska olen tuhottoman kiukkuinen ja joudun näpyttelemään tämänkin puhelimella en toista kaikkea kokemaani. 

Olen kuitenkin antanut 'palautetta' operaattorillemme (pian ex) ja nyt aion hautautua sohvanpohjaan sillä vasen niskanpuolisko on yhtä jumissa kuin modeemi. 

Ja kyllä, on reseroitu, on tsekattu piuhat, on buutattu. Ei wörki. 

Ugh. Missä lienetkin. 

Kehäkettu

Suuri vääryys on herätä sunnuntaiaamuna kl. 6. Nyt syy oli hyvä, joten turhia torkkumatta kävin herättelemässä Peetun ja Esikoisen tekemään paluun näyttelykehiin.

Onneksi ajomatka ei ollut pitkä, pysyttiin kotiläänissä.

Peetun ilme..

Minä vähän jännäsin, miten Peetu sietää pienen sisähallin ahdasta kehää mutta jäppinenhän esiintyi oikein mallikkaasti. Rusetit menivät sivu suun, mutta luokkavoitto sentään napsahti.

Ja näin lausui Rouva Tuomari:

Ryhdikäs, mittasuhteiltaan sopusuhtainen spannattavissa oleva nuori uros. Hyvät pään linjat. Saisi olla paremmin kulmautunut edestä. Hyvin kulmautunut takaa. Hännän kiinnitys voisi olla hieman korkeammalla. Sivuliikkeissä askel jää lyhyeski. Hyvät takaliikkeet & etuliikkeet.
ERI, NUK1

Kotona oltiin sunnuntaiaamulle soveliaamman aamukahvin aikaan ja nyt on tovi aikaa huilata ennen iltapäivän treenejä. Peetu treenaa, minä yritän saada muutaman russelin kuvattua. Kasvistädillä oli hieno päivä, yksi kasvatti valioitui ja kasvattajaryhmä oli tietysti ROP.

Vasen, oikea, vasen oikea...

Hei me spannataan

Peräpeili

Hevoset olivat hieman närkästyneitä kun kävin heitä hätistelemässä ulos niin aikaisin. Poni S. haukotteli niin, että meinasi kompastua alaleukaansa. Töttishän harvemmin säkenöi, eikä tuottanut tänäänkään yllätystä. Löntysti puoliunessa tarhaan, parkkeerasi ahterinsa porttiin ja jatkoi nukkumista.

Eilen lauantaina heinänhakureissu muuttui astetta haastavammaksi kun lainakärryn sähköt eivät toimineet ja piti lennosta hankkia toinen kärry. Onneksi se oli yhden puhelinsoiton päässä ja päästiin sujuvasti matkaan.

Matkalla minä kartanlukijana keskityin ahtamaan itseeni lakuja (karkkipäivä) ja ajettiin erreyksissä risteyksen ohi. Kiekko ja käännös takaisin. Seuraavan kartanlukuvirheen tein muutaman kilometrin päässä, se tiesi jo 12 km:n rankkarikierrosta. Autossa oli hieman jäähileinen tunnelma, sillä tietä riitti ja riitti ja riitti. Juuri kun minulta alkoi usko loppua, löytyikin oikea kinttupolku jota pitkin jyristeltiin aina vain korkeammalle ja ylemmäs.

Tähän väliin on syytä puolustuksen huomauttaa, että minä olen yleensä pettämätön kartturi ja pystyn sijoittamaan itseni kartalle nopeasti. Eilen kovalevy jumitti.

Kuorma saatiin tehtyä ja kotimatka suoritettiin asvaltoitua tietä pitkin huomattavasti paremmissa merkeissä sekä puheväleissä.

Purku sujui neljän heittäjän ketjulta hetkessä, kaikki hyvin taas.
Sauna kruunasi pitkän päivän ja siitä olikin hyvä kierähtää yöunille. Herätys oli, kuten jo ylempänä mainitsin, kello 6. Samoilla silmillä kukutaan tänään iltaan asti. Iso-J kurvaa eteläntielle ja me jäämme pitämään Torppaa paikoillaan.

Leppoisaa sunnuntaita, missä lienetkin!

Nuorimmaisen zoomailuja

Vaihtelevaa

Kovin on ollut vaihtelevaa tämä loppuviikon säätila. Huhtikuu on oikukas aina, mutta tämä outojen ilmiöiden talvi ja kevät ovat kyllä ihan omaa luokkaansa.

Niinpä olikin vallan järkyttävää todeta, että siellä missä äsken paistoi, siellä nyt sataa lunta-räntää-rakeita ja maa on hetken valkoinen. Mutta onneksi vain hetken. Kukko paimensi emännät katon suojiin mutta hetken päästä rääkyi… anteeksi, kiekui taas kurkku suorana omaa mahtavuuttaan säiden herrana. Luuli varmaan, että kun tarpeeksi lujaa kajottaa, säätkin peljästyvät ja vaihtuvat takaisin kevätsäädöille.

Kanalassa ei vieläkään ole tolkkua Päivi Ö:n sukupuolesta. Isompi se on jo kuin vanha silkkikukko ja kohta tuplakokoa silkkikanoihin verrattuna. Mutta kun ei kiekaise niin ei kiekaise. Toisaalta, niin kauan kuin Päivi-Ö ei tiedä ollakko munakko vai kukko, säästymme kahden kukon vääjäämättömiltä valtataisteluilta.

Torstai oli pikkuisen jännäkin päivä. Esikoinen sonnustautui ratsastusvehkeisiin ja suuntasimme etelään, ratsastustunnin paikka.

Kun palasin pikaiselta kauppareissultani ratsastuskoululle, totesin, että kumpikin perillinen keikkuu hevosen selässä ja nypyttää sievää ravia. Paikalla ei pikaisen tilannekatsaukseni perusteella ollut pelastushenkilökuntaa eikä muutakaan hässäkkää. Siispä parkkeerasin auton kentän laidalle ja siirryin ulkoilmaan siemailemaan teetä. Jonka sivumennen sanoen minulle (pitkin hampain) möi asiakaspalveluihmisen irvikuva. Hemmetin hapan harppu. Piti näyttää, että pahvimukista roikkuu teepussin lappu enkä yrittänyt viekkaudella ja vääryydellä huijata osuuskaupan liikennemyymälästä kahvia teen hinnalla.

Erehdyin vielä tyhmä kysymään mistä löytäisin kuuman veden. Kas kun en heti hoksannut, että siinähän se kaakaoautomaatin kautta olisi ollut saatavilla. Semmoinen hiiren persläven kokoinen ympyrä, jossa luki hiirenpaskan kokoisin kirjaimin hot water  (mikä ikänäkö??), olisi pitänyt hoksata. Voi sitä kärsimyksen määrää mikä tämän asiakaspalvelun helmen kasvoilta paistoi kun häntä niin typerällä asialla vaivasin.

Mistä niitä leipääntyneitä känttyröitä oikein sikiää?
Paha päivä? Kenties. Mutta ei kai se asiakkaan vika ole.

Harjoitusravia ympyrällä

Lisää harjoitusravia

Hei laukkaa ratsu reima!

Nyt on kivaa!

… tai sitten ei niin kivaa

Kyllä Äiti-ihmisen sielu lauloi ilosta kun omat Perilliset ovat sinnikkäitä ja osaavat suhtautua hevosten kanssa vääjäämättä eteen tuleviin vastoinkäymisiin. Vaikka on ollut ranteet kipsattuina, vaikka on kinkattu kyynärsauvoilla lonkkaruhjetoipilaana, vaikka on tullut mustelmia varpaisiin, ei se näitä likkoja haittaa.

Pakkasin autoon kaksi hyvin tyytyväistä ja hevosenhajuista Perillistä ja huristeltiin takaisin Torpalle hyvillä mielin. Opettaja on napakka ja vaativa, mutta joka huomaa heti kiitoksen paikan. Eikä pihtaile kiitoksissa vaan kehuu ja kannustaa. Ja yllyttää tekemään vielä pikkuisen enemmän. Edistys on silminnähtävää. Toisaalta, meillä on kaksi keskentekoista hevosta kotona eikä kunnollista kenttää joten on ihan hyvä viettää aikaa erilaisilla hevosilla kunnollisella kentällä.

Mikä parasta, kumpainenkin on huomattavasti äitiään lahjakkaampia ratsastajia. Siihen ei tosin kauheasti vaaditakaan. Uskon, että jopa meidän koiramme ratsastaisivat paremmin kuin minä. Kissoista puhumattakaan.

Villit pilvet

Viikko oli palkitseva myös kuntoilun kannalta. Viikon ohjelmassa luki neljä treenikertaa joista yksi treenarin kanssa. Ja niin taas nostettiin suorituspainoja kaikille lihasryhmille. Jalkapäivä koutsin kera oli ihan tappava, hyydyin niin, että oli pakko raahautua pukkariin elpymään. Tänään kuittasin tappion komeasti, tein päivän treenin ja suoritin eilisen rästit. Ähelsin porraskoneessa täydet 10 minuuttia, tein selänojennukset 12 kg:n kuugeli sylissä ja pari muuta torstailta jäänyttä hommaa.

Tuli hyvä mieli. Ja tuli varmaan betoninkovat kintut huomiseksi. Onneksi on palauttavaa jumppaa luvassa. Nimittäin lauantaille on luvassa normaaleiden hommien lisäksi heinänhakukeikka. Mitä pidemmälle kevät etenee, sitä kauemmaksi joutuu hyvän heinän perässä ajelemaan.

Sunnuntaina polkaistaan kiesi tulille aikaisin aamulla, sillä Peetu tekee (toivottavasti) näyttävän paluun kehiin. Trimmausta on viimeistelty pitkään ja hartaasti, viimeksi tänään Kasvistäti tupsutteli turkkia. Jotenkin Peetu onnistuu seisomaan trimmauspöydällä siistinä ja suittuna ja heti kun tassut maata koskettavat, karvat pössähtävät sojottamaan jokainen omaan suuntaansa. Pitää jollain tärkillä vetäistä karvat kuosiin.

Jännää riitti siihen saakka, että pääsin kotiin ja sain tarkistettua rokotusten voimassaolon. Viimeksi on rokotettu marraskuussa ja rokotteet voimassa kolme vuotta. Phuuuh… kytevä epätietoisuus on viheliäinen paikka tämmöiselle varman päälle pelaajalle.

Keväällä hevoset, syksyllä pikkueläimet. Näin se vaan on. Ja pysyy. Ensi viikolla madotetaan koko lössi. Paitsi hevoset, niiltä otan näytteet ensin ja madotan jos tarvis.

Tähän loppuun vielä kyseenalainen löytö paikalliselta kirpparilta. On suorastaan edesvastuutonta tuoda tuommoinen kapistus myyntiin ja tällätä hinnaksi 15 €. Oikea osoite tuollaiselle on vain ja ainoastaan roskis.

PeeÄääs: Ei tämä viikko olisi hyvä ilman pientä takaiskuakin. Tunnustan viikon takaiskun. Harmittaa vieläkin. Päästin nimittäin laiskuuttani karkuun yhden hienon Arabian vanhan tarjoiluvadin. Hintaa oli kymppi (!!!) ja minä laiskalahna en lähtenyt hakemaan autosta lompakkoa. Tietenkään sitä ei enää ollut seuraavana päivänä. Stanakele!!

Parasta juuri nyt:

Aurora: Eilisen aurinko

Palataanpa eiliseen

Kappas nulikkaa… pyttyjä pukkaa

Aprillipäivästä on selvitty. Melko tuhnuja olivat mediaan ujutetut aprillipilat, jokunen vähän hymyilytti mutta enimmäkseen haukotti. Omat koirat sen sijaan purivat (ei onneksi kirjaimellisesti), Nuorimmainen huijasi aika näppärästi. Täytyykin tehdä ryhtiliike, Teinien ei sovi olla turhan nokkelia.

Koska pyhäilta venähti puolille öin kuvakavalkadin parissa, maanantaiaamuna leukoja revitytti niin maan perusteellisesti. Niinpä palasin aamulla kaupungilta kiireellä kotiin ja rojahdin ihan toviksi vaan soffaan. Sehän on yleensä niin, että kun minä saan perperin penkkiin ja ruodon vaakaan, alkaa jumalaton puhelinralli, koirat haukkuvat, ovissa rampataan ja muutenkin häiriötä riittää. Nuku siinä sitten.

Tämän perusteella en laittanut herätystä, oletin sen tulevan ihan pyytämättä. Ja toistuvasti.
Siinä kävi niin, että havahduin unesta 'johonkin'. Vilkaisin olkani yli seinäkelloa, kahtatoista se suunnilleen näytti. Kömmin ylös ja löntystin viemään hevosten päiväheiniä, onnitellen itseäni täydellisestä ajoituksesta nukkumisen suhteen.

Tupaan palattuani vilkaisin kelloa uudelleen ja kas, näytti kymmentä yli kahtatoista. Eikun… tasan KAHTA! Se olikin pitkä viisari keskellä ja lyhyt kahden kohdalla.

Nukuin kuin possu NELJÄ tuntia yhtä soittoa. Eikä tuottanut minkäänlaista ongelmaa. Eikä huonoa omatuntoa.

Sunnuntain aktiviteetit, paperihommat ja niiden myötä tullut 'nyt on kaikki ajan tasalla' -tunne antoi luvan rentoutua. Todellakin rentoutua.

Sehän nyt on sanomattakin selvää, että koko loppupäivä meni pienessä tokkurassa. Kahden aikaan juodut 'aamukahvit' yleensä vaativat veronsa, viimeistään illalla kun pitäisi asetella ahterinsa petiin yöunia varten. Eipä tällä kertaa. Uni tuli kuin nuijalla kalauttamalla. Hyvää, elvyttävää unta aamuherätykseen asti. Tänään onkin ollut ihan eri fiilis heti aamusta.

Näkyvät vaihtaneen nopeusrajoitukset kesälukemille. Hyvä niin, hyvää tietä on helppo huristella. Toki siellä oli taas joku kaalinpää puskurissa roikkumassa. Johtotähti näkyi se kiesi olevan ja pelkät sumuvalot päällä. Ja ihan kohtissa kiinni. Pari kertaa väläytin jarruvaloja ja älysi ottaa pikkuisen väliä. Eikä sitten kuitenkaan ohittanut kun nelikaistainen alkoi. Kaikkia se leipä elättääkin.

Poliisipojat ovat olleet ilahduttavan näkyvästi esillä liikenteessä, mutta ilmeisesti priorisointi on jättänyt nuo turvavälinpitämättömät ja valottomat kuskit pois nuhdeltavien listasta.

02.04.2013

Tälle päivälle ei vielä mainetekoja ole kertynyt, eipä tosin oma vaatimustasokaan ole tänään kovin korkealla. Nyt on kuitattu niin paperityöt kuin univelatkin joten tästähän on hyvä jatkaa.

Sää on pilvinen ja melko kalsea, ei sentään luminen niinkuin muualla maassa kuuluu olevan. Ei kuraa, ei rapaa, ei sohjoa, eikä loskaa. Oikein mukava kevät tämmöinen kuiva ja viileä. Tästä kun lähtisi hissukseen lämpiämään niin hyvä olisi.

Sitä sopii toivoa, pyytää ja odotella.
Mukavaa päivänjatkoa, missä lienetkin! Älä roiku puskurissa.

02.04.2012

Paperinmakuinen päivä

Å

Kiva lasku, just miun maun mukkaan! 

Viikonloppu mennä huiskahti ja samassa hötäkässä Iso-J luiskahti kakkukahvien jälkeen reissuun. 

Sunnuntaina käytin Esikoisen koirayhdistyksen kokouksessa ja hän pokkasi Peetun voittaman Vuoden 2013 Nouseva Tähti -kiertopalkinnon ynnä muistopalkinnon, kunniakirjan ja keväänkeltaisen ruusun.

Iltapäivällä uudelleen koira-areenalle. Peetu sai vähän treenata agilityä, Esikoinen kokeili koipensa kestävyyttä ja minä otin yli 600 ruutua kuvia. 

Meillä oli kuvaustalkoot, pikkukoira toisensa jälkeen kipaisi pöydälle Pönötyskuviin. 

Ja olen ennenkin todennut, helpompi kuvata kopallinen kirppuja kuin muutama russeli. Onneksi lähes jokaisesta saatiin jonkinlainen kuva.

Toivottavasti saadaan lähiviikkoina lisää koiria kameran eteen. Hauskaa puuhaa se on mutta pari tuntia kuvaamista tietää vähintään samaa aikaa kuvien perkaamisessa. 

Eilen illalla olin ihan dööd koska tyhmä kellojen siirtely näpisti päivästä tunnin. Ihan kuin niitä ennenkään olisi tarpeeksi ollut.

Tänään onkin ollut sekä kahden kaupunkikäynnin päivä, että paperityöilta. Valitettavasti en saa paperiliiton palkkaa vaikka sormet karrella pläräsin mappeja, poimin laskutuksen kannalta oleellisia lukuja, laskin ja tein yhteenvetoja.

Kävi mielessä, että ehkä nekin kaikki tiedot olisi syytä taltioida jollain systeemillä koneelle. Toisaalta, niin on usein nähty koneiden hajoaminen ja koottu tiedot uudestaan. Ei ole mieltä ylentävää hommaa sekään.

No nyt on kuitenkin tilastot päiväntasalle saatettu ja kuukauden tienestit laskutusta vaille kuitattu. 

Esikoinen kipaisi tänään Töttiksen selkään ja hyvin näytti lonkka kestävän. Poni S. terrorisoi ratsastusta kaiken nokkeluutensa tarmolla. Töttis oli kuitenkin niin työteliäs, ettei piitannut nuorisorikollisen häiriköinnistä. 

Sydäntä lämmitti nähdä Esikoinen ja Töttis yhdessä. 

Päivän urheilusuoritus omalta osaltani oli tunnin selkäsauna kuntosalin malliin. 

Ja ahkeruus palkittiin hyvällä ruualla. Ja ihanihan pikkuisella purkillisella pashaa. 

Mukavaa viikon jatkoa, missä kuljetkin!