Laidun

Siinähän sitä, keltaista

Radiossa kehuttiin tulevan kuuma päivä. Niinpä ajattelin (!) olla itseäni fiksumpi ja hoitaa laitumen aitaamisen hyvissä ajoin ennen päivän kuumimpia tunteja.  En sitten tullut ajatelleeksi, että kuumalla päivällä on lämmin aamu. Ennenkuin ensimmäiset vajaa sata keppiä oli maastossa, oli paita märkä ja niskatukkaa sai kohotella viilennyksen toivossa usein. Juuri kun jaksaminen oli äärirajoilla, loppuivat kepitkin vähän kesken. Puuttumaan jäi hätäisen arvion mukaan 25 kpl. 23 niitä sitten lopulta sinne meni.

Tuo peltoalue on Torpasta etelään, meidän tilusten raja on tuossa missä on leikattu ruoho ja laidunkeppi merkkinä. Oikein nätti kumpu jossa on varjoa laidoilla noiden kuvassakin näkyvien puiden ansiosta. Keskipäivän kuumin aurinko ei paista ihan tuohon metsän rajaan ja sinne hevosetkin varmaan maastoutuvat. Oikealla on pikkuinen suojametsän riekale ennen maantietä. Ja mikä parasta, laidun näkyy koko laajuudessaan meidän makuuhuoneen ikkunaan. Kun on vielä ikkunakin auki öisin, on helppo kurkata oudot äänet ja vilkaista nuppiluvun tarkistuslaskenta.

Eihän tuo ole ravitsemuksellisesti optimaalisinta ravintoa kun on apilaa, voikukkaa ja jotain heinää, ei ole vuosikausiin hoidettu sen ihmeemmin, niitetty vain. Omille olen syöttänyt joka kesä, hyvin on maistunut.

Ensimmäisenä saapuvat Töttis ja Vallu-Pappa. Meinaan pari päivää niitä puljata tarhan ja laitumen väliä, ovat sekä aamuun että iltaan pellolla jokusen tunnin ja sitten taas yöksi tarhaan. Talliin en näillä keleillä hevosia meinannut viedä. Sitä paitsi, Töttiksen karsinassa asuu juuri nyt kolme kanaa ja kukko. Toki ne voi vyörätä lammaskarsinaan jos tarvis sisämajoitukselle tulee.

Katsotaan nyt miten homma lähtee rullaamaan. Ensi viikolla pitäisi tulla vielä pari hevosta lisää, katsotaan keihin Heidin valintasormi osoittaa. Usva kyllä aiheuttaa vähän kylmiä väreitä, se ketkale keksii taatusti kaikenlaista jäynää vaivaista tätiä juoksuttaakseen. Ehkä sieltä löytyy joku vähän iisimpi polle?

Se tuli hulluksi

Muuta tähän hellepäivään ei juuri maininnan arvoista kuulukaan. Kanalan rauha on palannut, nyt ei ole turhaa metakkaa ja hulinaa. Sussexit pylleröivät tarhassa Kukkeuksen johdolla ja tänään löysin jo kolme munukkaa. Niitä on nyt pantu visusti talteen, hautomakone on jo matkahuollossa ja ensimmäiset tilaustipuset lähtevät haudontaan heti koneen saavuttua.

Muutenkin munakauppa käy kiivaana. Kerään kaikki kääpiökochien munat talteen, ensimmäiset 20 toimitin viime lauantaina Lahdessa, seuraavat postitin eilen ja uutta satsia kerään parhaillaan. Ovat sen verran harvinaisia kanasia, että harrastajat haudottavat sitten ostomunista itselleen tipuja. Meillä on vielä valttina hihassa se höntti Pölypallo joka on erinomaisen harvinainen suliltaan, friseerattu. Ei friteerattu.  

Ja kanasta toiseen, nyt oli niin veret seisauttava seiskan kansi, etten oikein pystynyt sanomaan yhtään mitään. Voi jestas tuota rakkauden määrää... tai sen katoavaisuuden raadollisuutta. Vastahan tuokin pari kuumotteli onneaan hääpäivänään ja nyt ollaan jo tässä. Oi aikoja...

Minä lähden nyt saunaan. Sääskenpuremat vaativat tehohoitoa.

Ehkä vähän tyly?

Aamusta iltaan

Kukkeus jumpalla

Turha kai arvuutellakaan, mihin suuntaan tämän päivän kulku kävi useimmiten? No Kanaliaan tietysti.

Heti kun kotiuduin aamulla kaupungilta takaisin, kipaisin kiireesti grahamleipäpussin kanssa kanalaan. Isojen puolella oli tarha tyhjänä ja Kääpiökochin kukko seistä tönötti mökkinsä katolla odottelemassa turhaan kilvanlaulajia aamumittelöön. Niillä oli maatiaiskukkojen kanssa raivoisa suohonlaulanta joka ikinen aamu, alkaen kolmen jälkeen. Nyt oli hiljaista ja kukonpätkä hyvin hämmentynyt.

Kävin yksi kerrallaan nostelemassa sussexrouvat ulos, kyllä ne luukusta mahtuivat mutta eivät heti älynneet. Pikkuisen piti persauksesta pukata ja sitten ne jo pomppasivat maahan. Kukko on niin kunnioitustaherättävää kokoluokkaa, että pitkään arvailin mistä suunnasta mokomaan pitää tarrata kiinni. Päädyin vanhaan taktiikaan ottaa siipien ympäriltä kiinni ja painaa lintu rintaa vasten. Niin se meni nytkin. Vähän piti tunkea ja survoa, että kukko putkahti luukusta ulos. Kyllä se mahtuu, mutta eka kerta oli opettelua hänellekin. Ja nimi on sitten Kukkeus, ihan koska on niin mahdottoman kukkea ja komea.

Samalla nostettiin pienet silkkitipuset, ne uudet hopeiset, ulos ja valkea 'hautova' kana sekä vanha Gaddafi. Nyt on koko lössi ulkona. Koko kesän.

Monta tovia sitä hengailtiin kanatarhan aidalla ja ihmeteltiin uutuuksien upeutta.
Kaksi munaakin löysin jo isojen puolelta kanalasta, siitä se ränni aukenee.

Tänään oli hyvä päivä hyökätä etupihan ruusurydön kimppuun. Aloitin nostamalla ylös pelastettavat kasvit, niitä oli talven tuhojen jäljiltä vähän, yksi päivänliljan sintti, mantsuriankärhö, ternivuokko, joku jonka nimeä en muista ja kottikärryllinen akileijaa. Ja sitten ruusun kimppuun.

Onneksi Esikoinen tuli hätiin ja käytti äärimmäisen paljon sinnikkyyttään repiessään ruusunjuuria irti maasta. Sitkeässä istui vaan Teini oli sitkeämpi ja niin saimme kärrätä ison rytökärryllisen tallinpäätyyn, sinne A-katsomon takarinteeseen ne ruusut dumpataan, kasvavat minkä kasvavat. Ja kyllähän ne kasvavat.

Sitten riivittiin rautaharalla ja kuokalla multapenkki puhtaaksi niin ruusunjuurista kuin rönsyleinikistä. Lopuksi levittelin parisataa litraa uutta pussimultaa pinnalle ja voilá, pari neliötä uutta kuohkeaa istutuspintaa oli valmiina palvelukseen. Polkaisin multiin säälittävän näköiset taimenruippanat jotka Viherpeukalot toimitti teemalla 'Purppurapenkki' (tai joku semmoinen). Siinä on periaatteessa täysi istutussetti kasveja jotka ehkä kukkivat keväästä kesään, sammalleimusta ajuruohoon ja pikkuliljasta syysleimuun. Well, nähtäväksi jää mihin peukalo pannaan muutaman viikon päästä kun jotain pitäisi penkissä vihertää.

Pitää kuitenkin ensi lauantaina napata Särkältä mukaan riittävä arsenaali syysleimuja, talven tuska tuhosi nekin lähes täysin.

Sitten vielä piti pyörähtää parin istutusalueen äärellä kitkemässä, vuohenputkea ja rönsyleinikkiä ei kyllä mikään routa tai jääpolte tuhoa. Ne talvehtivat aina. Jotain pieniä lentäviä öppiäisiä oli jo niin paljon, että ne ampuivat hikisen nihkeään ihoon kiinni kuin pedot ja oli pakko poistua sisätiloihin. Korvassakin rahisi multa ja kädet ovat kipeänä ruusunpiikeistä (oli hanskat kädessä).

Onpahan nyt sekin savotta tehty, vasta sitä on sen kuusi vuotta suunniteltu.

Ansaittuun lepoon!

Superviikonloppu

Kutsutuille

Hengennostatusta

Yömyssyt ja hopiatossut

Samaan aikaan Osama...

Super-Sussexit

Aivan mahtavaa! Niin mukava viikonloppu takana ja lätkäfinaali meneillään.
Töölön sairaalan potilas voi päivä päivältä paremmin ja tuli hyvä mieli kun Iso-J pääsi itse toteamaan potilaan voinnin. Toivoa on paremmasta.

Super-Sussexit laskeutuivat Torpanmäelle ja kaikki viisi kanaa ja jättiläismäinen mahtikukko ovat upeuksia.  Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia seikkailuja.

Palataan taas,

anna sen soida!

Keekki!

Palleroiset

Iltarauhan aika

Aurinkoinen viikko on jo perjantaissa, uskomaton ajanjuoksu!
Tässä loppuvat viikonloput kesken, on nimittäin enää 40 herätystä Hipsaaniaan. Sitten se onkin lepo muutamaksi viikoksi. Enkä kyllä valita, onhan tässä kaikkea kivaa luvassa kotimaassakin, lakkiaisia, rippijuhlia, ystävien tapaamisia ja paljon ajettavia kilometrejä. Ei haittaa, ajetaan kun vielä jaksetaan.

Huomenna startataan het aamusta Iso-J:n kanssa etelän suuntaan, illalla minä tamppaan Nemppakuoman avecina lattiaa Hartwall Arenalla Elastisen tahtiin (paitsi J.Kurkelan kohdalla poistun baariin peltorit korvilla) ja sunnuntaina palataan kanalastin kanssa kotiin.

Kolmessa ensimmäisessä kuvassa rakkaat armaat kanaset, Kääpiökochit kukkoineen. Kukko onkin satumaisen komea pussihousuineen, kanat tuommoisia palleroita. Tulevat jätti kochit ovat muuten samanlaisia, mutta noh... jättejä. Toki pieniä vielä mutta kesän mittaan muhkeutuvat semmoisiin mittoihin, että onkin työ ja tuska survoa niitä kanalan luukusta sisään. Pitää varmaan tehdä maantasalle käyntiaukko, nehän putoilevat nousurampilta ja katkovat koipensa. Semmoisen jötkäleet kun eivät oikein sulavasti lentele. Toista se on nuo maatiaiset, lentelevät kulkuaukosta kuin pääskyset.

Tänään maatiaisparvemme kutistuu entisestään, neljä kanaa ja kaksi kukkoa poistuvat uuteen kotiinsa. Jäljelle jää muutama kana ja jokunen kukko, toivottavasti nekin saavat kotinsa äkkiä. En ole vielä Tori.fi -palstalle niitä laittanut, en nimittäin ehkä jaksa sitä tauotonta puhelimen rallatusta, ihmisillä ON kanakuume. Puskaradion kautta muut ovat kotinsa löytäneet, toivottavasti nuo jämätkin. Eivätkä muuten ole mitään jämiä, hienoja munivia kanoja ovat.

Nyt kaupunkiin, moro!

Pomppufiilis

PeeÄäs: jos on Peetulla pomppufiilis supersoakerin ansiosta, Ponimiehellä oli eilen pomppufiilis estetunnilla. Nuorimmainen suistui kerran satulastakin kun tykinkuula suuntasi vähän laajemmalle kaarelle yläpystyyn. Aamulla sain ihanat varsakuvat, tallin ainoa varsa näki täysikuun ja on pahuksen nätti tamman alku. Jos tilanne olisi toinen, olisin hyvin houkuteltu esittämään omistajalle tarjouksen. Onneksi päässä on vielä hitunen järkeä, aneurysman lisäksi.

Keskiviikko

Jälleen yksi kaunis, keväinen aurinkopäivä. On kyllä harvinaisen mukavat säät ja toukokuu tarjoaa parastaan. Lämmöt olivat tänäänkin +20°, sopivasti tuulta ja riittävästi aurinkoa.

Aamulla totesin olevani aivan puhkiväsynyt ja pikkuisen oikaisin selkääni tuvan soffalle. Heräsin 10.20 puhelimen sointiin. Puhelun jälkeen olin laittanut silmät kiinni, heräsin 11.53 ja puolilta päivin piti jo olla tallilla kengittäjää vartomassa. No en minä montaa minuuttia myöhästynyt, sain Ponimiehen talliin ja silti jäi luppoaikaa odotella.

Kerkesin jo kiroamaan kengittäjää, että näinkö tämänkin pitää asiakasta kouluttaa. Joillakin kun on viheliäinen tapa skipata joku käynti ihan tuosta vaan eikä varsinkaan soittaa ja kertoa aikataulumuutoksista. No, tämä mies tuli kuitenkin ja teki hyvin hommansa. Ponimies sai sopivat kengät jalkoihinsa ja nyt kelpaa taas humpata.

Ponimiehestä riittää puhetta. Kuulin tänään tallinpihalla Ponimiehen edesottamuksista ja olin jokseenkin tyrmistynyt, meille asti tietoa ei kiirinyt yöllisestä karkuretkestä, rikotuista heinäpaaleista ja porteista. Kysyin tallin vastuulliselta ja selvisihän se sitten, huomattavasti vähemmän oli vaurioita kuin mitä minun annettiin ymmärtää. Mieliharmia sen kerran tallivuorolaiselle oli ilmeisesti tullut ylimääräisestä työstä. 

Olen joltisenkin nollatoleranssilla mitä tulee eläinteni edesottamuksiin, jos jotain sattuu, se pitää heti kertoa, jälkeenpäin on turha huudella.

Enkä oikein ymmärrä saati hyväksy sitäkään, että jotain omia antipatioita puretaan eläimen kautta. Jos ihmistä toinen ihminen tai jokin muu korpeaa, sitä ei pidä kanavoida eläimeen. Niin mielelläni minä omat hevoseni hoitaisin täällä kotona, mutta kun asiat meni niinkuin meni... Onneksi tallin vastuullinen on rauhallinen ja vähemmän dramaattinen ihminen. Ja joka ymmärtää vuonohevosen maailmankatsomusta, näkee myös ne harmaan sävyt.

Huoh. 

Peetu sen sijaan rakastaa vesipyssyä ja kaikkea vesiurheilua. Kuvissa pompitaan vappuna ja kuten näkyy, hieno sää oli silloinkin. Melkein tekisi mieli sanoa, että pikkuisen liian kuivaa on nytkin, kasvit kaipaisivat jo vähän vettä. Mutta enpäs sano, sataa vielä monta viikkoa maahan asti. Kostoksi kiittämättömälle.

Tämän viikon hommiin pitäisi sisällyttää yhden kukkapenkin ylöskaivuu, muutama pelastettava kasvi pääsee ruukkuihin epämääräiseksi ajaksi. Koko penkki myllätään multia myöten nurinniskoin. Ja paikalle polkaistaan tarkka lajitelma kasveja. Saas nähdä mitä siitä tulee.  Pikkuisen huvittaa uskollisen Mantsuriankärhöni alituinen muuttoliike, taas tuli lähtö. Mutta sitkeä se on, pinnistää aina vaan yhä korkeammalle.

Nyt minä pinnistän yläkertaan yöpuulle.

Se on sitten jo torstai käsillä, kiivas on viikolla tahti.

Koira-kato-kana-kontrolli

Tämmöinen virkeä viisikko piipahti meillä sunnuntaina kääntymässä kameran edessä kukin vuorollaan ja yhdessä.

Kirkas valo, valkeat tassut ja vaihtuvat varjot tekivät kuvauksesta haastavaa. Mutta aina se on yhtä hauskaa yrittää olla vikkelämpi kuin russelinpentu.

Joskus onni on kohdallaan ja penska saadaan hämättyä sen sekunnin kahdeksasosaksi jonka sarjatulella räiskimiseen tarvitaan per yksi kuva.
Saldo oli taas noin 600 kuvaa, raakkauksen jälkeen jäljellä oli noin 60 kuvaa eli noin 10 kuvaa per piski ja ryhmäkuvat päälle. Mutta suloisia ovat, vaarallisen suloisia. Onneksi meidän koirakiintiö on nyt hyvin täysi.

Kuvien jälkeen Leffe ja Nasse saivat juoksuttaa kaupunkilaisneiti Beaa, takapellolla oli hyvä humpata ja Leffe etenkin suorastaan leiskui villiä rakkautta maailmaa ja Beaa kohtaan. Onnellinen spanieli.

Me mennään...

Peetupoloinen pääsi Kasvistädin sipisteltäväksi ja eroon karvoistaan. Nyt se on taas sileä sukkula.
Toivottavati ankara bepanthenilla rasvaaminen ja rasvakapseleiden syöttö auttaa ja Peetua vaivannut paikoittainen karvanlähtö saadaan kuriin ennen loppukuun näyttelyitä. Mikälie talvikapi tullut koiraankin.

Talvikapi... perhana kun uusia talvituhoja vain paljastuu päivittäin. Rakas riuska Taalainmaankoivuni on pystyynkuollut ranka. Ei yhtään elollista silmua. Pionipenkki on synkeän tyhjä, mutta en tiedä uskallanko nykäistä raadot ylös, entäs jos siellä onkin jossain mukulansyrjässä vielä vähän henkeä?
Onneksi muutama harvinaisempi peijooni jaksaa sinnitellä. Jopa viimekesän pitkään harkittu hankinta, kallis Kartanonpioni työntää ilmoille yhtä vihreää sutia. Vuokkopioni rehottaa onneksi upeana ja enin osa vanhimmista.

Kultapallon kuolemakin kirjataan katotalven tihulistalle, samoin kylmänkukat ja ties mitä muita, en edes muista kaikkia multaan kadonneita. Tulee tarpeeseen visiitti pohojammaan rannikolle, Särkällä nähdään paljonko Renkun konttiin mahtuu kasveja. Kanojahan siellä on kyydissä mennen tullen, perinteet velvoittavat nääs.

... ja me tullaan...

Nykyisin Torpan päiväkirja on autuas sekoitus eläinosastoa ja epikriisiä, niin tänäänkin. Tänään ensimmäiset kolme maatiaista muuttivat uuteen kotiinsa. Ympyrä tavallaan sulkeutui kun Tuulikummun tilalta tullut alholainen lähti samoille kylille takaisin ja sai kuulema nimekseen Heidi. Herttainen Heidikananen :D

Kävin myös valkkaamassa Iso-J:n toivomia jättikanoja, meille tulee sussexien lisäksi samaan porukkaan pari jättikochkanaa ja kukko. Ovat ne kyllä aika jötkäleitä, ihan hupaisaa, että on sekä jättejä että kääpiöitä Kocheina. Niistä kuvia tuonnempana, on kiva seurata niiden kehitystä dinosaurusten näköisistä rumiluksista isoiksi ja muhkeiksi kanapalleroiksi. Mietitään niitä Light brahmoja sitten joskus muulloin, ne vaativat kuitenkin tilaa eikä tälle kesälle ole vielä budjetoitu ajallisesti kanalaremppaa.

Kiva kun tässä ihan lähellä asuu intohimoisesti kanojen kasvatukseen suhtautuva naisihminen. Hänellä on paljon lintuja ja hautomakone pöhisee harva se viikko. Suloisia pikkuisia silkkitipuja piipersi akvaariossa ja isommat jo lattiahäkissä. Pitäisi joskus ottaa kamera mukaan ja räpsiä kuvia monensortin tirpoista, valkohunnut ja paduaanit ovat varsinaisia moppitukkia, kunnon pallopäähippejä. Enpä olisi koskaan uskonut, että löydän itseni laskemasta tipujen siipisulkia ja veikkaamassa sukupuolia. Kaikkea sitä.

Leffen Silvia -hymy

Kävin minä tänään kontrollissakin paikallisella sairaalanmäellä. Ensin juttelin kuntoutusohjaajan kanssa nykytilanteesta ja yksimielisesti todettiin, että hyvin on kuntoutuminen lähtenyt käyntiin. Vastahan tässä on kolme kuukautta keikauksesta. Ovatpa muuten elämäni pisimmät kolme kuukautta jos suoraan sanon.

Lääkäri ällisteli toipumisvauhtia myös ja myönsi ajoluvan, oi kiitos!
Puhuimme myös tulevaisuudesta, siitä mitä Savonmualla mahdollisesti vielä pitää tehdä. Ikävä juttu jos uusintakierrokselle mennään, mutta eivät nämä yleensä itsekseen korjaannu ja jos hallitsemattomasti puhkeaa vuotamaan, toipumisennuste on harvoin näin hyvä kuin nyt.

Onhan tässä sulattelemista. Siksi yritänkin kehitellä kaikkea muuta mieluisampaa ajateltavaa. Niinkuin nyt vaikka tuo kanahomma. Ja tulevat reissut, pidemmät ja lyhyemmät. Sääkin on hieno. Tänään tuli hätäinen, seitinohut sadekuuro, vähän rakeita ja se oli taas siinä. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämmöt tänään +17°. En valita.

Huomiselle luvassa Ponimiehen kengitys ja laidunkeppien maastoon asennus. Nauhat vedetään lähiaikoina ja sitten vain odotellaan vihreän venähtämistä.

Nyt vielä vähän lätkää, hyvältä vaikuttaa ja kiekko pomppii omilla juuri niin kuin pitikin! Kakkoserä on ollut kiekkojuhlaa, toivottavasti karkelot jatkuvat loppusummeriin saakka.

Hellurei, missä lienetkin!

Kevätmaanantai

Pysy skarppina, missä lienetkin!

Tallessa ollaan

Kopallinen kirppuja, siis russeleita

Niin se taas suhahti viikonloppu. Koko elämä tuntuu nyt huitelevan molemmilta puolin ohituskaistaa pitkin ohi niin, ettei liepeestä kiinni saa. Ainakin putosin kyydistä jo aikaa sitten.

Säät ovat mitä selkeimmät. Aurinko paistaa ja kevät etenee, tuomikin kiirehti kukkaan, leskenlehdet ja vuokot menivät jo kukkineen, nyt keltaisena killottava voikukka kisaa kukinnan voitosta narsissien kanssa. Puussa on jo iso lehti, lehtikuusikin värkkää tohkeissaan lilanvärisiä mollukoita, ehkä niistä tulee käpyjä.

Viikonlopun kohokohtiin luetaan ehdottomasti kiva lauantai-ilta kun saatiin S ja O visiitille. Syötiin ja saunottiin ja pari cavalasillistakin kumottiin. Sunnuntaina juhlittiin pitkäksi venähtänyttä rippilasta ja kuittasinpa kaksi hopeanväristä silkkikanatipuakin vastaanotetuksi.

Vettä satoi viimeksi alkuviikosta, pari pilveä on taivaalla näkynyt. Eikä kun nehän olivatkin ylilentäneiden suihkareiden viiruja *hehe*. Lämmöt pyörivät 15-22°C:ssa.

Savonmuan reissu jätti paljon avoimeksi, ehkä jo ensi viikolla pitävät kokouksessaan neuvonpitoa mitä Torpan Armon komentokeskukselle tehdään vai tointaako meisseleitä mokoman pääkopan parissa liata lainkaan.
Ei tämä typerä välitila siis loppunut vielä mihinkään, minä kun jo elättelin toivoa, että saan ns. terveen paperit handuun. Väärin.

Eikä siinä vielä kaikki...

Hevosilla on kaikki hyvin, molemmat mussuttavat välipalakseen tuoretta vihreää (kiitos Heidi narunjatkona seisomisesta) ja odottavat varmasti jo innolla laitumille siirtymistä. Minä yritän heti nousuviikolla hommata lisää laidunkeppejä jotta saadaan polkaistua kattaus valmiiksi.

Kanalian asukkaillakin on kaikki hienosti. Päädyimme tekemään radikaalin ratkaisun isojen kanssa. Koko maatiaissakki lähtee pois, toivottavasti puskaradion kautta löytyy hyvä koti kaikille kotkoille ja mahdollisimman monelle kukolle. Otamme vaihteeksi erilaisia, Sussex -kanoja ja vain yhden kukon niille. Lisäksi Iso-J saa toivomansa jättikanat, taisi olla Brahma se rotu. Isoja valkoisia möllyköitä kuitenkin, sopivat hienosti valkomustien sussexien sekaan. Lisäksi toki pidetään ilolinnut eli silkit ja kääpiökochinit.

Koirapojilla on riittänyt lystiä myös. Leffe riekkuu päivät Nassen kaverina pihanvahtina ja Peetu hoitelee iltavuoron, Nassen jo poistuttua huilaamaan. Tänään pojilla kävi kaupunkilaisfröökynä visiitillä, Peetun kasvistäti toi kopallisen russelikirppuja kuvattavaksi ja samalla nyppi Peetun frisyyrin sileään kuosiin. Samalla neiti ja maalaistollot pääsivät riehumaan hevosten hehtaarille, hauskaa näytti piisaavan.

Kissanroikaleet saavat edelleen tyytyä pyydystämään lasin takaa, västäräkki keikuttelee pihanurmella ja etenin Felixiä harmittaa hirveästi kun ei pääse jahtiin.

Kuviakin minulla on satamäärin, harmi vain, ettei kuvansiirtopiuha enää suostu toimimaan eikä kortinlukijaa löydy. Tai se risa, joka piti heittää pois jo aikaa sitten, toki on tallessa, toimiva kappale piileskelee jossain.  Herra Murphy on voimissaan.

Alkava viikko tuo eteen kaikenlaista juostavaa ja muistettavaa. Kunhan vain olisin suunnilleen oikeissa paikoissa oikeisiin aikoihin. Ja ensi lauantaina toivoakseni isolla kirkolla.

Nyt ei muuta, adios, missä lienetkin!

Dr. Green

Reunalla

Käytiin kurkkaamassa Seinävuoren rotkolaakson reunalla. Pudotusta oli paljon, hrrrr.

Nyt olen sairaalan viidennessä kerroksessa ja melkein huippaa. Ei tämä ole kivaa joutenoloa ensinkään.

Aamulla sitten tutkitaan.

Olen varautunut kassillisella kirjoja koska nukku-Matti ei työskentele täällä.

Herran haltuun, missä lienetkin!

Ponimies tässä terve!

Anna pullaa!

Terkkuja Ponimieheltä!

Maanantai-illan liikunta oli letkeää juoksentelua narun jatkona, viikonlopun ratsastelut painoivat vähän jaloissa joten rentoa koipien oikomishölkkää oli työlistalla tänään.

Tallilla eletään jänniä aikoja, yksi tamma posahtaa varsoiksi ihan koska tahansa. Vatsa roikkuu jo synkeän syvällä. 

Ponimies ja kaverit ovat nyt olleet viikon ajan ulkoruokinnassa, myös öisin. Eivät toki vielä laitumella, omissa tarhoissaan kuitenkin. Ponimies saa laidunkaverikseen uusia ruunatuttavuuksia, muuan suomenhevoslapsonen tuntuu olevan uusi bestis. Kun se aiempien kesien tyttöystävä on nykyisin niin snobi uraohjus, nämä maanläheiset maalaisponit pojat eivät enää seuraksi kelpaa.

Tämä uusi ruunaystävä on liinaharjainen hippi ja varmasti epelit kehittelevät aikansa kuluksi kaikenlaista metkua. Toki syövät ensimmäiset viikot hitaasti ja huolella.

Tuulikummun Heidi kävi tänään katsomassa yhtä laidunalaa, pikkuinen eteläpellon nyppylä saa toimia totuttelulaitsana heti touko-kesäkuun vaihteen tienoilta aina kesäkuun loppuun. Eikä siinä pidemmäksi aikaa olisi syömistäkään, ainakaan isolle porukalle. Töttis nyt ainakin tulee ja tumma Valtte, kenties pari muutakin ruunaherraa. Ihanaa saada taas hevoset Torpanmäelle. Eiväthän ne pitkää aikaa ole, lähtevät toisaalle loman ajaksi. Ja omat hobuset tulevat kokonaan kotiin elokuun alusta.

Jos.

Ilkee akka pihtaa herkkuja

Niin se JOS. Tämän viikon perjantai, 13. päivä on Suuri Tutkimuspäivä. Ja kieltämättä vie ajatukset varsin tehokkaasti. Sen päivän jälkeen olisi paljon suunniteltua tekemistä ja menemistä. JOS.

Aloitin tämän kituviikon salitreenillä. Ikinä ei ole ollut niin tympeää asetella ahteria soutulaitteeseen ja ryhtyä kitkuttamaan. Mutta reilun tunnin soutelun ja treenailun päästä olo oli jo paljon pirteämpi. Kurvasin kysymään kampaajalta huoltoaikaa ja kas, 40 minuutin päästä semmoinen olisi. Pikainen lounas aurinkoisella terassilla oli juuri sopivaa ajantappoaktiviteettia ja sitä seuraavan parituntisen vietin väriä vaihtaen ja kuulumisia vaihtaen. Kyllä, olo parani taas.

Illan hevosterapia kruunasi päivän ja tästä tuli loppujen lopuksi ihan kelpo maanantai.

Huomiselle on omat ohjelmansa, niistä sitten enemmän mikäli mainetekoihin yllän.

Töölössä tilanne on käsittääkseni vakaa, useita leikkauksia tarvitaan kuitenkin. Peukkuja saa pidellä ja parasta toivoa. 

Ja toivonpa myös, että vähitellen tämä meno rauhoittuu monellakin suunnalla. Sitä tasaisempaa jaksoa odotellessa.

Mukavaa viikonalkua, missä lienetkin!

Ponny Hoikkimus

PeeÄääs: kuka kehtaa väittää, että kaikki vuonohevoset ovat läskejä talipalloja? Ponimies on sporttimies.  Joka tosin seisoo kuin muuli. Se mököttää kun ei herkkuja heru. Nenänrapsutus ei suussa makialle maistu. Pitää ensi kerralla viedä edes omena.

Onnea äideille!

Atsalean uudet värit

Kevätilta Torpanmäellä

Kaunis ja lämmin Äitienpäivä, taatusti lämpöennätykset menivät uusiksi useammallakin kulmalla, meillä ainakin alkoi jo olla aivan hiottavaa. Lammasaidan jämät on nyt kiepitetty rullalle ja rullat taltioitu heinävaraston peränurkkaan. Heinävarastosta kiikutin kateheinät valkosipuleille ja tallipihakin on haravoitu. Kukkapenkit ovat saaneet niskaansa roimat kerrokset uutta multaa ja vuohenputkea on revitty irti monta metriä. Miksei meillä käy ketään silloin kun kukkapenkit ovat näin tipstillilleen?

Äitienpäivää on juhlistettu aamuisella yhteiskahvilla Äitikullan kanssa ja vohvelinpaistokesteillä iltapäivällä. Äitikulta iloitsee ketterästä padistaan, ilmeisesti älylaite on myös ilolaite.

Kevään viikonloput näyttävät täyttyvän yksi toisensa jälkeen, uusimpana aktiviteettina näyttäisi tulevan reissu Raahen suuntaan, se on ilmeisesti uusi kevätperinteeni. Ja koska perinteet velvoittavat, kyydissä on mennen tullen kanoja ja oletettavasti kasvejakin.

Tulevalla viikolla ajatus keskittyy torstaihin, silloin kirjaudun sisään savolaesten saeraalaan. Meinaavat varjoainekuvata komentokeskuksen uudelleen. Olenko luottavainen? En.

Huolta ja hätää tuli uutisten myötä Espoosta, vakava putoamisonnettomuus ja seurauksena appi makaa Töölön sairaalassa monta luuta särkyneenä. Onneksi tila on suhteellisen vakaa nyt. Sydän jätti monta lyöntiä väliin eikä hommista meinannut tulla mitään uutisia odotellessa. Nyt uskaltaa jo puhaltaa.

Kaikkea sitä ihmisen elämään.

Valoa viikkoosi, missä lienetkin!

Samaan aikaan toisaalla

Tuli on hyvä renki

Samaan aikaan kun Torpalla on vietetty kevään ihanan lämmön viikkoa ja visusti varottu tulien tekoa, Kirkkonummella tapahtui -ja luvan kanssa. Niin ainutlaatuiset kuvat on tässä ja ne omin luvin julkaisen, kuvaajasta tosin en ole ihan varma, minä se en ainakaan ollut.

Iso-J:n velipoika ryhtyy rakentamaan tontille isompaa taloa ja vanha tölli oli tullut tiensä päähän. Paikallinen palokunta tuikkasi melkoisen luparuljanssin jälkeen tulet nurkkapieleen ja sittenpä se olikin ollut menoa.

Saivat töllipunkit ja muut tupajumit äkkilähdön, eihän tuossa vanhassa rötöpesässä mitään kunnostettavaakaan ollut. Mutta nätisti on palanut ja tuulettomana päivänä ei edes naapureita yskittänyt. Paljon oli mökkialueella ollut porukkaa paikalla, minä olisin ehkä myynyt vähän kabanossia katsojille.

Hyvää työtä ja huolellisia esivalmisteluja olivat Kirkkonummen brankkarit tehneet, nätisti roihahti ja paloi, ainakin kuvien ja kuulopuheiden perusteella. Jännityksellä jäämme odottamaan uuden uljaan talon nousua.

Paikallisen palomiehen mukaan täällä on huomattavasti lievempi byrokratia, soittaa vaan palokunnalle ja hyö tulee paikalle tuikkaamaan murjut tuleen. Hoitavat ilmoitusasiat kaupungin suuntaan ja kertovat milloin passaa puskutraktorit tilata paikalle kuormaa tekemään.

Tässä vielä pari kuvaa, nätisti meni. Kuulema. Harjakaiskeitolle kutsua odotellessa.

Kevättä on helppo rakastaa

Herrasmieskavaljeeri

Ei hienompaa kevätviikkoa ole nähty!

Tänään +23 ja sininen taivas! Allergia lyö putket umpeen ja naaman turvoksiin, mutta silti on jotain pihahommiakin turattu.

Kamera ei tykkää läppäristä vieläkään joten kuvia ei nyt ammenneta muualta kuin puhelimen kortilta. 

Minä niin tykkään näistä kevään risaisista viikoista, helatorstain ansiosta koululaisilla on ollut superpitkät vapaat ja koko kaupunki käy vähän puoliteholla.

Ja kun vielä lätkän herruudesta pelataan, ovat illatkin ohjelmaa täys.

Näin on hyvä.

Tässä alakuvassa Osaman tyylipuhdas selätys, kissakatsomon lattialta.

Kivaa iltaa, missä lienetkin!

Selätys, 6-0