Aina sattuu kun tapahtuu

Täten virallisesti perutaan kaikki mitä aiemmin tänään kirjoitin lambien tyynnyttävästä seurasta! Ikiajoiksi.

Tässä sitä vielä iloisena hengataan aidalla ja kerjätään rinkeliä... ja noin tunnin kuluttua viisi rinkelinhimoista lammasta oli luiskahtanut aidan ali. Helppohan se oli noita pieniä nostella aidan yli niskapersus -otteella ja isommat menivät sievästi siitä mistä tulivatkin. Paitsi Liehu... h-tin-prke-leen-samp-rin Liehu!

Yhtään en lyö lapinlisää jos kerron, että kaksi tuntia arvokasta ilta-aikaa meni yhden hemmetin rosvopaistin perässä juostessa. Sitä maaniteltiin, rauhoiteltiin, sumputettiin... jopa polviluisulla surffasin vauhkon lampaan persvilloissa roikkuen -kunnes kynsi katkesi ja ote lipesi. Hirveä sarvi kasvaa nyt vasempaan kinttuun... Niin monta kertaa se hönö lammas juoksi avointa porttia kohti, kunnes teki uukkarin ja pakeni paikalta.

Vihdoin sitten saatiin se osumaan portista paremmalle puolelle. Yläfemman paikka!! Lampaitten omistajakin kaahasi paikalle ja hänkin lipesi papanakasaan ja dyykkasi pari melko tyylikästä sukellusta lambin perään.

Nyt on aitaa vahvistettu ja huomenna tehdään kolmoslohko. Yöksi saivat kottarikuormallisen kitkoksia ja puoli paalia heinää. Laitumen lisäksi.

Aika epeleitä. Eivät yhtään tyynnyttävää seuraa. Perilliset pinkoivat hiki päässä Liehun perässä ja jallittivat sitä toivottuun suuntaan. Äitikultakin temmelsi nokkospuskassa suorastaan kiukulla.

Tätä riesaa se tiesi kun leipomon poistorinkelit lampaille päättivät antaa, miehet tekevät harvoin viisaita päätöksiä... etenkin lampaiden suhteen ;-)

Rouvat sentään pysyvät siellä missä pitääkin, päivästä toiseen ahkerina ja toimeliaina. Kullervolla on pienimuotoinen sulkavaje pyrstössä, kaksi komeaa vihreänmustaa sulkaa on nyt päätynyt koristamaan jotain ihan muuta paikkaa. Sporttikukko, lyhyt perä.

Nämä kaksi pupunaamaa seikkailivat tänään kanatarhan aidan takana. Ei niitä kanat kiinnosta, enemmänkin keltasirkut jotka hengaavat kanalaumassa, Kullervon bändäreinä ;-)

Välillä Pupunaamoillakin ote lipsuu, kesken tiiviin tuijotuksen päätyvät jahtaamaan toistensa häntiä. Ja kiireesti juoksevat kotiin syömään ja toilettiin, eihän sitä nyt ulkoruokintaan voi kissaa laittaa.

Mutta missä Nasse?
No hyvin todennäköisesti koira on mummolassa hakemassa herkkuja tai seurustelu-upseerin roolissa milloin kenenkin luona. Kiitettävän ahkerasti Nasse jaksaa paimentaa pikkupoikia vaikka kyllä se ote lipsuu välillä koiraltakin.

Joo, vallan vilkasta aktiviteettia tälle illalle. Huomisessa jännittää lähinnä se, pääsenkö koipeni kanssa mitenkään liikkeelle. Vai jumittiko selkä lopullisesti. Sen verran ilkeästi vasen puoli nitkahti kun ote lipesi ja lammas rimpuili itsensä vapaaksi.

Tämä on sitten vissiin sitä kamaa joka oikeasti tyynnyttäisi mielen... unikon -sen yhden tietyn- siemenkodat!
Kukinta pääsi karkuun mutta nuo hillittömät mollukat jäivät huojumaan. Aika julppeita. Luonto on lystikäs, energinen kukinta ja sitten pieni taideteos siemenkotana. En tiedä kummasta tykkään enemmän, kukasta vai kodasta. Huolestuneita tahoja tyynnytän kertomalla, että minussa ei ole kotikemistin vikaa joten en lähde uutteita liottelemaan saati mitään huimausaineita tuottamaan. Tykkään vain katsella kukkasia.

Tämä pinkki roihu taas on silkkikukan show. Toivottavasti muistan hommata siemeniä ensi keväänäkin, on kyllä kaiken vaivan arvoinen kukkija.Silkkikukka on ihan hauska lisä yrttimaan koristeeksi, tässä alempana ryytimaan välikäytävää. Yrtit on siellä välissä :-)

Viime vuonna tuossa kasvoi metrinen tura ohdaketta ja sen ärsyttäviä kavereita. Ainoa hyötykasvialueeksi tunnistettava paikka oli vadelmarivistö ja Saskatoonit. Seasta löytyi umpeenkasvanut hernepenkki... vähän töitä ja tulos on tässä:

Jotain mainittavaa mulla oli päivän muista ansioistakin mutta jääköön, lambit varastivat primetimen ja se meni sitten siihen. Nyt otan ansaitun lasillisen tyynnyttävää punaista rypälejuomaa ja asettelen varovaisesti runnellun ruhoni patjan myötäisesti.

Pupunaamat makaavat päivän seikkailuista voipuneina tuvan sohvan uumenissa ja koirakin lataa jo unta huomisen aktiviteetteja varten. Minä en tohdi moisia ajatella, en nyt. Minä elvytän itseäni.

Ennen nukkumaan menoa on kyllä pakko kurkata salaa lambiosastolle. Mutta hyvin hiljaa. Ne rinkelinhimoiset penteleet kuulevat nykyisin kaiken.

Määmää-kuoro muuttuu nopeasti buu-buu- kuoroksi mikäli rinkelipussi ei rapise.

Että tämmöistä idylliä tänne tänään. Kinttu sinisenä ja hervoton paise jatkaa nousuaan. Mutta jostain syystä suupieltä vetää hymyyn... on tämä kyllä aikamoista elämää. Elämää!

Pelkkää hyvää

-ja joskus yhtä kiviaitaa... tämä elämä meinaan. Kuten jo tuolla edellisessä merkinnässä kerroin, tutustuin ihan perskohtaisesti paikalliseen terveydenhoitoon. Onneksi mitään isompaa vikaa ei löytynyt ja pääsin kirran polilta yön yli tarkkailun jälkeen kotiin. Vanha kehno sappihan se vieläkin tekee kiusaa. Kivut olivat niin infernaaliset, että katsoin paremmaksi käydä kertomassa niistä päivystyksessä.

Toivottavasti jatkotutkimuksissakaan ei löydy mitään mullistavaa ja että saisi kutakuinkin terveenä kitua jatkossakin.

Ihanaksi elämän teki (eilisen sairaalasta terveenä kotiutumiseni lisäksi) se, että veljenpoika tuli visiitille. Mokoma iso roikale <3

Eilisen bonuksiin mainittakoon myös pieni tuikkiva hevoslapsen alku tammamamman syövereissä. Tuiki tuiki tähtönen, ihan niinkuin Nitakin jo nokkelana toivotteli.

Eräältä toiselta kanavalta luin, että joitakuita ihmisiä ärsyttää blogeissa yltiöpositiivisuus ja elämän kaikkinainen ihanuus. Kertookohan ärsyyntyminen enemmän mainitsijasta kuin ärsytyksen kohteesta? Tätä blogia ei sentään malliesimerkkinä mainittu. Mutta kyllä ne pisteliäät kommentit saivat miettimään. Hetkeksi.

Se, että kertoilen täällä yleensä elämääni ilahduttaneista asioista on ihan tietoinen linjanveto blogini sisällöstä. Ei ketään kiinnosta tietää perheriidoista (juuu-u, myös meillä osataan puhua isoilla kirjaimilla), nuhakuumeista tai rahahuolista. Eikä ne kenellekään kuulu, perheasiat.

Voin toki joskus luoda inhorealistisen päiväkuvauksen Paluumuuttajan ankeammasta viikosta ja laittaa kuvitukseksi lampaanpaskaa ja vaikka tiliotteeni ;-)

Tietynlaista julkista itsensäpaljasteluahan tämä bloggailu on, sitä en kiellä. Onneksi kukaan ei odota minulta syvän henkevää yhteiskuntakriittistä pohdintaa, suuria filosofisia mietteitä tai hurmahenkisiä Elä näin ja olet riittävän hyvä ihminen -saarnoja.

Tämä on toiminut mainiona yhteydenpitovälineenä ystäviin, muistilappuna ja dokumenttiarkistona monelle arjen sattumalle ja noh, nettipäiväkirjana ja valokuva-albumina. Ja semmoisena jatkakoon.

Ne on ihan muut ihmiset jotka tuottavat syvällistä sisältöä ja antavat ajattelemisen aihetta. Hirnakan torpalla ollaan jatkossakin pääasiassa hyvällä tuulella ja liehutetaan lippua antoisan arjen kunniaksi.

Takaisin tähän päivään... täällä alkoivat koulut ja ensimmäinen koulupäivä on aina jännittävä, vanhemmille ainakin. Varsamaisen hontelo esikoinen veivasi fillarillaan, ilmeisen ylpeänä uudesta itsenäisyydestään. Mukavuudenhaluinen nuorimmainen matkusti mukavasti koulubussilla. Enkä voi peitellä iloani siitä, että perilliset saavat käydä maalaiskoulua.

Maalaiskoulu voi olla hirvittävä kiusaamisen ja ahdashenkisen prässäämisen pesäke jossa muualtatullutta tai erilaista katsotaan vinosti tai peräti kieroon. Mutta meilläpä ei näin ole. Oikeesti. Salaa olen äärimmäisen iloinen, että tänne muuton myötä perillisten lapsuus jatkuu muutamalla vuodella. Espoolaisessa lähiökoulussa penskoilla on pikkuisen erilaiset pärjäämisen ja näyttämisen paineet kuin täällä pussinperällä.

Seuraavaksi ohjelmassa on kaupunkireissu. Äitikulta piipahtaa terveydenhoidon ammattilaisen luona ja me hankitaan sitä paholaisen keksintöä, kontaktimuovia. Jokavuotuinen maanpäällinen kiirastuli on taas ajankohtainen. Mutta kirjat on päällystettävä. Mitäpä sitä ei tekisi perillisten huolellisuusnumeron eteen ... huoh. Tästä(kin) syystä jatkossakin vastaanotan täysin ansaittuina lahjoina käsilaukut sun muut ihanuudet joita syliini kannetaan Äitienpäivän aamuna!

Kuvituksena on kaikenlaista kortille tallentunutta, Kiteen hautausmaan kiviaitaa, nauhuksia samalta paikalta, Jedi the Heartbreaker, hevosenpoikasia, pervoja pieneläimiä ja kukkasia meiltä ja Majakarilta. Osa lienee jo ennenjulkaistuja, osa uusia. Tuo asettelullisesti ala-arvoinen kuva kissojen ulosjuoksusta on oikeasti hyvin kuvaava. Toinen katti jallittaa muurina seisovaa koiraa ja samalla toinen painaa längistä läpi. Ilmeisen tehokas taktiikka.

Nyt on aika luovuttaa kone nuorimmaisen käyttöön ja kyhätä jonkinlaista ostoslistaa. Sen kontaktihirvityksen lisäksi! Jatketaan hyvillä mielin jatkossakin, hakusanoilla ahistus, vtutus, epätoivo ei ainakaan Hirnakan torpan blogiin eksy ;-)

Pusihalinaminami!

Alive and kicking -no kidding

Kyllä se vaan on niin, ettei tätä elämää ole tosikoille tarkoitettu.
Mieti nyt omalle kohdalle kun olet menossa pihalle ja tuommoinen tilataideteos on iloksesi sommiteltu. Ihan vaan synttäripukettina mammalle ;-)

Ja jos se oikeesti on niin, että nauru ikää pidentää, sitä eletään satavuotiaaksi. Isävainaa tosin aina mainitsi tupakan kiroista valistaville, että sieltähän se huonommasta päästä lyhenee.

Niin että nyt kun tässä eletään taas monen monta vuotta lisää kaiken ilon ja naurun säilömänä, meinaako se lisää vaippavuosia? Voe tokkiisa, toivottavasti järkikulta sumenee armollisesti aiemmin jottei niitä tarvi miettiä ;-)

Pitkä kuuma kesäpäivä tänäänkin.
Yli kolmenkympin asteet hidastavat askeleen letkeäksi, hawaianakset läpsyvät aina vaan verkkaisemmin. Mihinkäs tässä sunnuntaiksi sattuvana synttärinä olisikaan kiire?

Mutta koska ei jaksa jouten olla, rymyttiin pusikoissa pari hikistä tuntia. Saaliina kolme litraa Saskatoonia ja sama satsi vadelmia. Kuivuus syö satoa ja hyvä kun saadaan edes maistiaiset, nekin esikuivattuna suoraan puskaan. Mutta juuri äsken kiikutin kellariin jemmaan kolme litraa makoisaa hilloa. Talven pannarihillot on nyt hommattu.

Nassekin liputti, mahtaa olla kieli kipeänä moisesta löyhytyksestä.

Niin, en edes yritä muistella kaikkia viikonlopun sattumuksia. Mutta täysin muista syistä kuin silloin joskus nuorempana...

Menköön jauhamisen puolelle (me vanhat saadaan jo horista samoja juttuja uudelleen) mutta on kieltämättä ollut yksi parhammista vuosistani. Mainio suorastaan.

Harmi, että mm. muuan Peter Mayle on ryöstöviljellyt Provencen, eikä samalla idealla oikein voi ryövätä Karjalaa takaisin. Korkeintaan tölkki kerrallaan ;-) -enkä edes juo olutta.

Tänään yllätin itseni pohtimasta sipulikasvien hankintaa, jokohan ne kohta ilmestyvät kauppoihin? Sitä ennen on kuitenkin monenmonta multakuormaa ajettavana.

Kuvassa Neville Noutajaa leikkivä Winston lepotauolla pallorallin tiimellyksessä.

Hyvillä mielin lähden uutta vuodenkiertoa päin. Minulla on oikeastaan kaikki. Perhe, koti, elämä juuri sellaisena kuin niiden pitääkin olla. Ihania ystäviä ja niin... kaikkea mitä ihminen tarvitsee ollakseen elävä.

Eletään tänään kun huomisesta ei tiedä. Vuoden aikana on nähnyt jo niin paljon elämän oikkuja ettei oikeastaan osaa enää pelätäkään mitään.

En osaa enempää pyytää. Enkä kehtaa. Näin on hyvä -ja huomisella on kuitenkin jotain uutta mukanaan.

Uteliaana uutta päin. Nuorempi perillinen näyttää oikean asenteen!

Uuden vuoden aatto

Kyllä vaan! Nyt pitäisi ilotulittaa, valaa tinaa ja pippaloida. Meillä on Torpan ajanlaskun mukaan Uuden vuoden aatto.

Tasan vuosi sitten (silloin oli 7.8.) perjantaina tähän aikaan purettiin rekasta kamaa ulos. Meitä oli reilut 10 henkeä purkuhommissa ja kahdessa tunnissa oli jättimäinen muuttorekka tyhjä. Pakkaamiseen meni Espoon päässä täysi työpäivä. Mutta toisaalta, väkeäkin oli vähemmän apuna.

Ei sitä vieläkään oikein käsitä. Vuosi on mennyt kuin siivillä. Mutta niinhän se on, aika rientää kun on mukavaa, kivaa ja hyvä olo. Hyvä elämä.

Kulunutta sanontaa käyttäen, juhlimme työn merkeissä. Illalla grillattiin ja nautittiin tavernassa helleillan lempeästä lämmöstä. Hieman jäätää uutiset joiden mukaan itänaapurilla on yllättäen ja ilmeisen pyytämättä luiskahtanut radioaktiivisiakin aineksia ilmaan tulipalojen myötä. Onneksi osaavat varoa suomalaisia meijerituotteita :-/ Pingviinijätskissä piilee paha elämä :-/

Eikä me ilman kahviseuraa tänäänkään jääty. Kisareissulle saapuivat porvoolaiset ystävämme Jokke ja Arja. Kunnioitusta herättävä yhdistelmä kun pannaan yhteen farkkumersu ja piiiiiitkänpitkä vaunu. Lisäksi saatiin pakastimenhakureissulta lainalapsi. Jonka ansiota on nyt sitten se, että soittoäänessäni lauletaan: murut hei, takki auki, täältä tulee hauki...

Niin tai näin, elämä jatkuu ja uusi vuosi torpalla alkaa tänään. Toivottavasti tänäkin alkavana vuotena saamme nauttia ystävien ja sukulaisten visiiteistä. Tulkaa, olette tervetulleita! En minä erikseen jaksa ketään kutsua, tulette kun pääsette.

Nähdään -ja halataan kun tavataan!!

Sekalaista / Diverse

Olipa haasteellinen kuvattava tuo unikko. Ei asettunut nätisti mihinkään kuvakulmaan. Onneksi kukinta on vasta alussa joten ehdin ehkä saamaan yhden hyvänkin.

Perhe on koolla taas. Ja se on hyvä. Oikein hyvä. Iso-J tosin vaappuu raihnaisena, uusi nimi lienee kohta aktuelli, Pappa-J ;-) Onneksi sukunimi ei ole Tunturi *kierii naurusta*

Päivälle ei voi kirjata mainetekoja. Makaronilaatikko laskettakoon minulle ansioksi -ja se riittää.

Äitikullan kanssa ihmeteltiin sääilmiöitä. Tänäänkin saatiin monenlaista pilveä (taivaalla) mutta vetisiä niistä oli vain yksi pikavauhtia ylipyyhältänyt tupsaus. Ei vissiin maahan saakka yltänyt sekään sade.

Huomenna ei tarvitse haeskella villasukkia, idästä vyöryy jo nyt lämmintä hönkää. Pitääkin kalastaa jostain villasukkien kokoontumisajoihin koko orkesteri ja pyykätä kaikki ennen syyskylmiä. Harvinainen kesä, olisinko joskus kesäkuussa pitänyt villasukkia yömyöhällä jalassa?

Tässäpä vielä nykytrendin mukainen pinkki kokoomuskukka ;-) Sopii jotenkin ko. puolueen ajamaan työväen aatteeseen tuommoinen rouvanpinkki.

Illan ohjelmistossa on Pappa-J:n bjuudaama leffailta, katsotaan Jens Lapiduksen kirjaan perustuva leffa Snabba cash eli Rahalla saa. Kirja oli vähän puuduttava mutta kieltämättä oikeinkin uskottava.

On Tukkiluodon kaupunki muuttunut paljon sinä aikana kun siellä olen rampannut. Viimeksi... mmmmm.... jokunen vuosi sitten Stockholm Horse shown aikaan (kiitos Nempalle tasokkaasta reissuseurasta) oli jokaisella taksikuskilla turbaani. Ja suu täynnä kultahampaita.

Pikantti ruotsalainen yksityiskohta joka jäi mieleen, demokraattisesti kaikille yhtä lämpimän valkoviinin lisäksi. Kaikille tuli yhtä paha mieli siitä viinistä ;-)

Ei tarvitse matkustaa Delhiin jännittävien pirssikyytien perässä, Tukholma riittää mainiosti *vieläkin puistattaa se gangstericruisailu*

Noh, taas lähti juttu lapasesta mutta mullahan on kaikki valta hillua tällä palstalla ihan miten lystään. Tältä illalta digiboksin jemmaan jää ihana komisario Montalbano. Mulla on jo kaksi jaksoa jemmassa sadepäivien varalle. Ihanan siististi puhuttua italian kieltä (vertaa Napolin murre), upeita maisemia ja tuo sisilialainen vastine komisario Beckille ;-)

Ja kyllä mä taas mieleni niin pahoitin kun vanhalla hevosaiheisella foorumilla tietystä syystä piipahdin. Mikä ihmeen kollektiivinen viha oikeuttaa ihmiset sättimään, haukkumaan ja ties miksi analysoimaan pelkän nettikirjoittelun perusteella? Siis siellä hevosaiheisella foorumilla. Hyvät muistot eivät itsellekään jääneet ajasta, jolloin siellä aktiivisesti vapaa-aikaani tuhlasin. Mutta sain muutaman ihanan ystävän *hali*

Nämä taivaskuvat asettavatkin pienen ihmisen ja nöyrän paluumuuttajan taas takaisin ruotuun. Pieni on ihminen tuon näytelmän edessä. Kuvat eiliseltä, myrskyn jälkeiseltä taivaalta. Ekat idästä ja nämä toiset pohjoisesta.

Jahka rikastun (ja lakkaan köyhtymästä), hommaan salettiin pari idioottivarmaa objektiivia. Ja tuuuuuhdin salaman. Hieman kateellisena katselin Nitan kameralaukun antia, oli kaikenlaista luuppia. Oi, meitsin karkkikauppa on paikallinen kamerakauppa.

Tasan vuosi (torstai-iltana, päivä ei ihan täsmää) sitten Espoon koti oli punaisten muuttolaatikkotornien Manhattan. Aivan käsittämätön määrä tavaraa ahdettiin perjantaiaamuna rekkaan, mersupakuun, kuomulliseen peräkärryyn ja Ääsmaxiin. Ja kuinka monta mersupakun keikkaa oli viety jo aiemmin? Monta. Ja montako keikkaa Ääsmaxi toi jälkeenpäin. Monta. About älyttömästi.

Huomenna aamulla vietän oman hiljaisen kiitollisuuden hetkeni paluumuuton vuosipäivälle. Maksan kiinteistöveroni naukumatta, rajoitan edelleen henkilökohtaisen materialismini minimiin. Ja jumaliste, nautin nykyisestä elämästäni.

Kerran täällä vain eletään, eikä mukaan saa muuta kuin muistot. Miksi ei siis nauttisi siitä mitä arki antaa. 

Kylläpä taas tänään rönsysi ja ryöppysi, niin kuvien kuin ajatustenkin osalta. Elämä on.
Huomenna ehkä hiljaisempaa, helle rauhoittaa.

Moido, tää hyppää nyt Stockholm Noir -tunnelmiin. Välj språk, tack.

Suihkuvirtauksia ja hellelukemia

Ei tämmöisenä päivänä voi tehdä mitään muuta kuin läähättää hiljaa jossain varjon paikassa.
Tuulikaan ei auta, se vain vatkaa lämmintä ilmaa eestaas. Lämpötila on varjon puolella +32, auringon puolen mittarihan on yli ennätyslukemien ollut jo aamusta alkaen.

Nakkaan penskat uimarannalle ja haen itse viilennystä vaikka kepulaisten tyyliin perunakellarista ;-)
En ole ihan varma tarkoittaako päivän virallinen puheenaihe Suihkuvirtaus suihkuna virtaavaa hikeä vai äkillisiä myrskyjä ja mylväyksiä. Riippuu vissiin keskustelijan sijainnista Suomen kartalla..

Koska olen tunnetusti avarakatseinen mitä musiikkiin tulee, tämä clippi on kutakuinkin pakko laittaa jakeluun. Joku vois vaikka tykätäkin

http://www.youtube.com/watch?v=5HNipcRkFuw

Ja jotenkin näissä helteissä myös tämä jaksaa vetää naamaa hymyyn, kerta toisensa jälkeen

http://www.youtube.com/watch?v=ZCJ4eRezULE

Osanottoni teille, jotka kahlaatte raekuurojen sotkuissa, sahaatte kaatuneita puita ja kalastatte (kirjaimellisesti) hevosia, karjaa tai jotain muuta rankkasateista.

Soleil soleil...
*poistuu vihellellen vääntämään ilmastointiin lisää tehoja*

Sokerina pohjalla:
http://www.youtube.com/watch?v=YKSgbkeRjUw

Pikkunen mivvi

Juu ei ole enää ihan pikkuinen. Mutta mivvi kummiskin. Ja näitä näkyy täällä tuplana.

Kyllä luonto kissanpojan puuhun ajaa eikä Winston ole pätkän vertaa huolissaan vaikka alla oleva oksa notkuu, heiluu ja melkein taittuu hyvinsyöneen löytöretkeilijän painosta. Pihahommat ovat saaneet aivan uuden jännitysmomentin, koskaan ei voi tietää mistä silkkitassuinen kotitiikeri hyökkii kinttuihin tai hiuksiin.

Sen verran ovat pikkukilehvit mameroita, etteivät vielä(kään) seikkaile ulkona öisin. Ovat hämärähommiin aivan liian pieniä vielä. Eli siis minä olen aivan liian mamero pitämään kissuja öisin ulkona. Enkä sitäpaitsi ole edelleenkään sitä mieltä, että kissa Suomen luontoon kuuluisi. Piha-aluelle kuitenkin hiirenkarkottimeksi ovat just passeleita vempeleitä.

Missä kissa, siellä Nasse. Kuvassa Nasse-Setä iloitsee kun sai elävän vaahtokarkin seurakseen -iänikuisen kissapaimennuksen vastapainoksi. Tuo kuva on muuten siivoimmasta päästä näiden kahden kaverin touhukuvista. Enimmäkseen esittivät suorasukaista lantioliikehdintää. Pojat on poikia ;-)

Lottaneiti lähti tänään linjuribiilillä Taka-Savoon ja täällä opetellaan elämään ydinperhearkea. Iso-J vietti hotelliyön sijasta autonpesuillan kotosalla ja lähtee baanalle vasta aamulla. Ennen Kullervon kiekaisua.

Lieneekö lähtö yhtä lentävä kuin Nassen rusakkona puskasta -tyylin spurtti?

Eniweis, kiva kun jäi kotiin. Nyt Lepakkoluolassa on kaksi sädehtivän puhdasta kulkuneuvoa ja huolella pesty betonilattia. Ei pölyä enää. Täyden palvelun autohuoltoon kuuluu näemmä myös tankkaus. Kyllä nyt kelpaa.

Perilliset virittelevät jo upouusia reppujaan lähtövalmiiksi, eka kouluaamu on tasan viikon kuluttua. Mutta eipähän edes tuo homma jää viimetippaan.

Ja ettei sisäisten kellojen virityskään kävisi ylivoimaiseksi, on aika patistaa ainakin alaikäiset petiin. Aamulla ylös ns. säälliseen aikaan. Siitä se sitten lähtee, arkeen laskeutuminen.

Pikkupahiksetkin uinailevat viattomina, päivän leikit aika lopettaa on...

Huomisen hellelukemia odotellessa taidan itsekin rojauttaa ruotoni soffan myötäisesti ja ihmetellä tv:n antia. Toivottavasti aktuelli myrsky ei tärvele paikkoja pahemmalti, vielähän sitä viimeviikkoistakin tuhoa parsitaan monella suunnalla.

Näillä mennään tänään, katsotaan huomisen antia tuonnempana.

Kärpänketterää keskiviikkoa itse kullekin. Muista taputtaa itseäsi, koska olet sen arvoinen ;-)

Adios amigos!

peeääs: eräs tähtipyrstöinen pikkutamma on omaksunut uudet, hyvin rouvamaiset elkeet ja äidillisen asenteen. Onhan se kiva kurkata 35 pv:n ultralla joko siellä tuikkii jotain... pikkutähtiä vaikka!

Pihakierros Elokuun kunniaksi

Aurinkoa riittää ja sitä rakastava auringonkukkakin kipusi jo huimiin korkeuksiin. Hauskaa sinänsä, tuokin luojanluoma sai alkunsa lintulaudalta tipahtaneesta siemenestä. Se ja monta vapaana syntynyttä kaveriaan rehottavat Äitikullan kukkapenkissä. Ne yksilöt, jotka itse kylvin tarkasti määritellylle asuinsijalleen, eivät mainittavammin kuki eivätkä rehota.

Ovathan ne toki eri lajikkeitakin mutta silti myönnän olevani avoimesti kateellinen.

Tästä voisi ehkä ottaa jotain opiksi?
Luonto kyllä itse tietää missä on hyvä kasvaa, ei siihen pidä mennä ihmisen liikaa kulmia hiomaan.

Noh, eipä synkistellä. Katsotaan kuun lopussa kuinka tuokin riihen seinusta rehottaa räikeän keltaisena, näkyy tielle asti :-D

Tänään on ollut vallan mainio kesäpäivä. Lämpöasteita somat +25, kiva vieno tuuli. Ei sääskiä, ei paarmoja. Keikuin korkeuksissa, en huiman pituuteni ansiosta vaan ihan karusti jakkaralla, metsästin nähkääs julman pulleita Saskatoonin marjoja.

Ne ovat kuin viinirypäleitä tertuissaan! Ja aromikkaita. Mainio marja.

Ihan reteästi viskasin neljä ensimmäistä marjalitraa kattilaan ja hillosokerit perään. Hillo on ihan pahuksen hyvää... toivottavasti tein kaikki tölkkikuumennukset sun muut oikeaoppisesti ettei hieno hilloni ole viikon päästä homeesta harmaana.

Tämä viereinen (?) kuva on muuten yksi torpalla tapahtuneiden muodonmuutosten tuloksista. Vielä keväällä tuossa kasvoi hemmetinmoinen rytö jotain sinnikästä angervoa. Minä revin julmalla kiukulla joka ikisen verson ylös ja aikani telkuttuani aikaansain useamman neliön kasvualueen jollekin muulle kuin angervolle.

Tänä kesänä siinä on vielä sekalaisia kesäkukkia, katsotaan sitten ensi keväänä mitä tuohon istuttaa. Yhtään ideaa ei ole valmiina. Taustalla on hieno vanha harmaa riihi joten mitään kökköä ruusutarhaa siihen ei voi kuvitella. Ehkä??

Pitkä liljapenkki on viittä vaille kukkinut. Meillä on sitten toistaiseksi tontin näyttävin kukkapenkki jemmassa takapihalla :-D Tielle näkyy vain sekalaisia vihreänkirjavia kasviturilaita.

Sekin penkki, jossa viimekesänä rehotti ihanasti punavalkea kukkameri, on tänä kesänä muuttunut siniliilaksi, OMG! Johonkin siitä on talven aikana haihtunut niin palavat rakkaudet kuin monet muutkin. Ja minttu sekä tädyke ovat ilmiintyneet harjaneilikoiden kaveriksi.

Kuten tuolla alussa totesin, luonto taitaa hoitaa homman ihan issekseen.

Täytyy nyt ottaa kierros jos toinenkin pihalla muistikirjan kanssa ja merkata muistiin täydennysistutusten tarpeet ja väripuutteet.

Huomenna palautan lainalapsen ja lähetän Iso-J:n työreissulle. Arki alkaa palailla vähitellen tällekin mäelle. En minä kyllä vielä kesästä luovu vaikka illat pimenevätkin. Innolla odotan elokuun lämpimiä kuutamoiltoja jolloin on ihana istuksia pihalla.

Toivottavasti kukaan ei vielä ala puhua glögeistä ja joulutortuista... saati odottaa kieli pitkällä ensilunta.

Näillä mennään ja kohta vietetään torpalla vuosijuhlia! Elämäni ensimmäiset salkoruusutkin availevat nuppujaan. Tietysti niistä tuli pinkkejä, tummanpuhuvia luulin saavani. Luonto tiesi taas paremmin.

Life is good!

Tämmöistä tänään, huomenna uudet hatarat höpinät ja kenties uusia kuvia Pupunaamojen pihaseikkailuista. Laajentavat reviiriään päivä päivältä isommaksi. Tänään mellastivat ruttojuuren kasvustossa.

Moikka, tää menee nyt takaisin pihalle miettimään yhden valkean mummolan syreenin uutta istumispaikkaa. Sama syreeni saa juurelleen pinkkiä akileijaa.

Elokuun eka

Ihan aluksi meidän täytyy Hejata Heikki-muulille, huippuratsu omassa luokassaan!!! Heja! Heja! Heja!

Ja mikä kuvassa opiksi otettavaa, koutsi eli valkku on teljetty pyöröaitaukseen ;-)

No niin, torpan juhlakuukauden eka päivä alkaa kääntyä viimeisille hetkilleen. Asiaankuuluvan aurinkoinen ja melkein lämmin (+24) päivä tänäänkin saatiin. Bäbättimet ilmoittivat kakkoslaitsan kalutuksi ja himoavat ilmeisen tarmolla kolmoslohkoa. Joka on vielä aitaamatta.... sporttia ja äkkilähtöjä luvassa ensiviikoksi kun jaagataan horsmanhimoisia lambeja isolta pellolta...

Tämäkin pikkuneiti kävi koeponnistamassa trampan, ihana ipana!

Muutoin tälle päivälle ei suurempia ansioita voidakaan lukea. Ihan löysä sunnuntai. Ja tuikitarpeellinen sellainen kaiken reissaamisen päälle. Joskus sitä vain kaipaa laiskuutta ja lupaa vetelehtiä. En sentään pyjamassa hengannut koko päivää.

Nyt olisi luvassa Iso-J:n serveeraama iltapala ja upouusi Wallander-leffa. Iltapalasta en kyllä niinkään välitä mutta leffa kiinnostaa enemmän.

Huomisesta alkaakin loiva lasku karuun arkeen, viimeinen lomaviikko. Koulu täällä alkaa jo 11.8. Mutta sitä ennen vietämme Paluumuuttajien Comebackin vuosijuhlaa, ekaa sellaista. Ja ihan ällistyttävästi siinä onkin perässä Torpan Wanhan Kurpan synttärit.

Nassekin sai tänään kesäkamun, Romeo kävi pikakäynnillä ja ilo oli ylimmillään. Katsokaa  nyt tuon puolipjervon koiran ilmettä ;-) Ja minä sitä jaksan (ja kehtaan) olla ylpeä koirastani.
Torpan tenavien nuppiluku lisääntyi yhdellä, Lottakin ehti Karjalan kiertueellaan kyläilemään.

Niin, saatiinhan me kissat hushatuksi puuhun, päivän paras ansio.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, huomenna lisää!
Adios amigos! Mukavaa maanantaita ja tomeraa työviikkoa. Olen hengessä mukana *joo-o, oikeesti olen*