Sykkyröitä

 

Kevät näyttäisi edistyvän, joskin kyllä sen näkeminen hitusen levottomampaa mielikuvitusta vaatii. Ikkunasta näkyy valkoisia kinoksia ja paljasta maisemaa. Purkua odottava leikkimökki irvistää kinosten keskeltä kuin ruma punainen torahammas. Viime vuonna istutetut 'uudet upeudet' sojottavat hangesta pitkinä piiskoina eikä edes vaahteran silmuissa ole vielä ensimmäistäkään elonmerkkiä.

Sydän kylmänä vaanin rusokirsikoita ja ruusuorapihlajaa sillä maaliskuisissa rusakkojen yöllisissä kinkereissä ne ovat enemmän kuin uhanalaisia. Tokihan niillä on runkosuojat, mutta lunta nyt sattuu olemaan niin paljon, että runkosuojat ovat lähinnä lumen alla. Kultasade sentään piileskelee verkkoineen lumen alla visusti piilossa, se ei päädy aivan heti rusakoiden hääateriaksi.

Koska ulkona on vielä varsin talvisen ja tylsän näköistä, pitää kauneutta tuoda edes sisätiloihin. 

Ostin viikonloppuna nipun hehkuvan oransseja leinikkejä (ei ollut muuta väriä tarjolla) ja nipun kirsikan oksia. Kukkakaupasta hain pari punaista leinikkiä ja röyhelöisiä neilikoita. Täysin kerettiläisesti purin auki kukkakauppiaan sitoman rakennelman ja yhdistin kaikki yhdeksi suureksi kimpuksi ja siitähän tulikin oikein keväinen ja kaunis. 

Ilahduin kovasti kun päivän lehdessäkin oli mieltä piristäviä oransseja sykkyröitä; 

Vaikuttaa siltä, että pitkä valkoinen kylmä kausi alkaa kääntyä historiaan ja kevät koittaa näillekin selkosille. Jo oli aikakin. Kovin montaa viikkoa ennen kevätpäivän tasausta täällä ei kannata kevättä odotella, ainakaan henkeään pidätellen.

Keskipäivällä oli jännät oltavat kun syksyn harjoittelupaikat avautuivat hakuun. Klikkaussormi oli valmiina ja sainkin naputeltua itselleni haluamani harjoittelupaikat sekä mielenterveys-päihdetyölle että ikäosaamisen harjoitteluun. Tiedossa on yhdeksän hyvin mielenkiintoista ja toivottavasti opettavaista harjoitteluviikkoa.

Tämmöinenkin sykkyrä löytyi

Mainiosti sujuneen varaussession jälkeen lähetin spanielit mummolaan vanhustyöhön ja kurvasin itse kaupunkiin. Oli nähkääs taimimulta ihan finaalissa ja perliittiä tarvittiin myös. Jotenkin mukaan tarttui myös parit pavun siemenet ja yksi daalian juurakko, että sattuikin! 

Usko omiin kykyihin oli huipussaan ja sydän täynnä toivoa kun jemmasin sinisateen hyvin liotetut siemenet multa-perliittiseokseen ja vein ne tallin viileyteen miettimään itämistä. Eihän sinisade näillä korkeuksilla menesty muuten kuin ruukkukasvina, mutta kiitollisena hyysään sellaistakin jos joku siemenistä meinaa sellaiseksi ryhtyä.

Muiden kylvöjen osalta yritän vielä pitää käsijarrua päällä,  huhtikuussa sitten seuraavat.

Tallissa käydessäni totesin, että aivan näinä päivinä pitää syynätä läpi sekä daalian juurakot että muut sinne talvehtimaan sijoitetut kasvit. Parasta varata iso jätesäkki mukaan, sillä pitkäksi venähtänyt pakkaskausi yllätti ja ilmeisesti kopaisi kylmällä kouralla ainakin osan talvehtijoista kompostikuntoon.

Ihan saan itseäni tästäkin kiitellä, olisi pitänyt pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja viedä edes sinisarjat kanalaan talven kylmimmiksi kuukausiksi. 

Mikäli sieltä nyt jotain elolliselta näyttävää löytyy, ne varmaan heräävät valon ja lämmön myötä melko nopeasti eloon. Jokaista elävää silmua tervehdin ilolla.

Näiden karvaisten sykkyröiden työpanos ei ole kovin kummoinen, mutta hyvää mieltä ja iloa ne kyllä tuovat näihin sisäjumipäiviin. Onhan se mukava kuunnella luentoja kun kissa hyrrittää sylissä ja spanieli tuhisee nojatuolin selkänojan tyynyllä tai sohvan mutkassa.

Luentojen välissä on kiva piipahtaa ulkona ja vaikka hanget ovat vielä korkeat, linnut ovat jo heränneet kevätkiireisiinsä, sirkutus on jo melkoinen. 

Oikein mukavaa ja keväistä viikkoa, maaliskuu alkaa olla ns. paremmalla puolella jo!

Talviunilla vielä