Sitä minä vaan tulin sanomaan

 

... että nyt on ihan selvästi siirrytty kevääseen !

Lähes koko alkuvuosi saatiin elää oikeaa pakkastalvea. Helmikuun lopulla puhalteli meilläkin semmoiset föönit, että meilläkin mentiin parissa vuorokaudessa napakasta pakkasesta nollan kautta plussakeleille. Koko talven paksuuntuneet lumihanget humpsahtivat silmin nähden alemmas.

Maaliskuu on alkanut vaihtelevassa säässä, välillä paistaa oikein lämpimästi (toppatakin läpikin sen tuntee) ja nyt taas sataa jotain valkoista. Ulkolämpötila vaihtelee muutamasta plussasta muutamaan pakkasasteeseen ja hiekoitussepelit jäätyvät yön aikana sulamisvesien sisään. Kaikkein parasta on kuitenkin nopeasti lisääntyvä valon määrä. On niin mukavaa herätä valoisaan aamuun ja nähdä aamuaurinko jo sängystä. Keväisin minä olen iloinen ihan jokaisesta päivästä jolloin näen auringon, vanhan keltaisen energianlähteeni. Vielä iloisempi olen jokaisesta päivästä jolloin ei sada lunta. On sitä jo tänä talvena tarpeeeksi kolattu, lapioitu ja manattu.

Haravointikausikin aloitettiin kun ensimmäiset kevään kiivaat tuulet ravistivat salavista roskaa irti. Ja sitähän niissä riittää. Haravointi tosin tapahtui lumisella pihalla ja hangen päältä. Vanhan sanonnan mukaan maaliskuu maata näyttää ja niin se tosiaan yleensä tekee, myös täällä meidän korkeuksilla. Sitä odotellessa.

Linnut ovat selkeästi lisänneet uusia nuotteja ohjelmistoonsa ja mummo bongasi jo ensimmäiset pesänkatsojat nurin kellahtaneen linnunpöntön päältä. Heti kun hanki sallii, otetaan tikkaat völjyyn ja kipaistaan putsaamassa linnunpöntöt ja oikaistaan vinoon vinksahtaneet.

Minä odottelen kovasti, että jonain aamuna hanki kantaisi sen verran, että pääsen aittaan hakemaan taimiruukkuja. En oikein ymmärrä mikä ihmeen järki minun oli kantaa kaikki taimiruukut aittaan ja jättää isot altaat kasvihuoneeseen. Ensi syksynä kirjoitan ison kyltin kasvihuoneeseen jossa muistutan itseäni talvivarastoinnin järkeistämisestä.

Torpan rauhaan ei kummoisempia kuulu. Mummo sai ensimmäisen rokotteensa ja Perikunnan vanhempi muutti muutaman sadan metrin matkan, oikein näppärään pieneen pesään, tällä kertaa yksin.

Meillä on viikolla 10 hiihtoloma, mutta olen kalenteroinut sen viikon teho-opiskeluviikoksi. Alkuvuoden ryhmätöiden takia rästiin on jäänyt ihan järkyttävä määrä kaikkea muuta (lue: tärkeämpää) ja ne haluan selvitellä pois alta ennen seuraavaa lähijaksoa ja pian alkavia työharjoitteluviikkoja. 

Sen verran aion lomaa pitää, että iltaisin en koneella istu. Katson pari rästihommaa Netflixistä ja luen muutaman kevyemmän kirjan. Kertoo ehkä aika paljon minusta kun koen, että kevyemmän kirjallisuuden lukeminen ja suoratoistosarjojen katsomisenkin olen saanut miellettyä rästihommiksi. Oi aikoja, oi tapoja.

Se on kuitenkin selvä, että tällä hiihtolomalla ei matkusteta ruokakauppaa kauemmas. Aivan liian ikäviä tartuntalukuja päivittäiset uutiset kertovat. Sen enempää politiikkaa ja hallintohommeleita kommentoimatta on kuitenkin pakko sanoa, että hirvittävää seurattavaa tämä nykyinen jahkailu ja sählääminen, onneksi ei ole sotatilasta kyse.

Pysytään terveenä ja nautitaan maaliskuun auringosta !