Hiihtolomaviikon hommeleita

Oikein ihastuttavaa, aurinkoista ja hyvää naistenpäivää !

Viikonlopun lumipyryt ovat toistaiseksi muisto vain, lumet on luotu jälleen kerran pois kulkuväyliltä ja hangen pinta rusakon papanoita lukuun ottamatta puhtaan valkoinen. Kieltämättä lauantain myrsky oli hurja ja huokaisin erittäin syvään kun sain perheeni tien päältä turvallisesti kotiin. Näkyvyyttä oli ollut hetkittäin maksimissaan pari metriä. Sumuvalotkin olivat muurautuneet umpeen niin, että niitä oli pitänyt putsata matkan varrella useampaan kertaan. Turha varmaan mainita, sähköiset varoitusjärjestelmät olivat huutaneet punaista hälytysvaloa koko pitkän matkan Espoon rannoilta Torpan mäelle saakka.

Jopa renkaitten kotelot (whatever) olivat pakkautuneet niin täyteen lunta, että niitä piti vielä eilen sulatella kuumalla vedellä ennen kuin kaikki toimi normaalisti.

Lumisen tien kulkijat toivat kohtuullisen setin kevätkukkijoita naistenpäivän ennakkona:

Hiihtolomaviikkoni alkoi huokailuttavan pitkän työlistan laatimisella. Sitten olikin jo välitunnin paikka ja koulin chilit omiin isompiin poteroihinsa. Minulla on tänä vuonna kolmea lajiketta joista Hot Lemon on uusin suosikkini. Vanha luottochilini, punainen 'jokinmikälie' ei enää jaksanut itää eikä taimettua. Vaihtelu virkistää ja nyt kokeiluun pääsivät Espelette ja Sarit Gat -nimiset lajikkeet.

Yhdeksi itämisen ja taimettumisen jarruksi veikkaan sen, että Elmo on mullan hajusta päätellen käynyt kusaisemassa  kylvoastioihin silloin kun ne ovat olleet pesuhuoneen lattialla ilman suojaavaa kantta. Happosade on pahasta, MOT. 

Munakoisokin paistattelee kasvilampun alla koulittuna, kaikki kahdeksan.

Chilinuoriso

Tulevien kylvöjen koulintoja varten minun piti ehdottomasti päästä aittaan hakemaan sinne varastoimani taimiruukut. En ihan oikeasti ymmärrä, mikä älynväläys oli ne sinne jemmata. Ihan kuin en tietäisi millainen umpihanki aitan eteen maaliskuuhun mennessä rakentuu.

Lyhytkin matka on uuvuttavan pitkä jos sen joutuu tarpomaan napaansa myöten lumessa. 

Aitan ovelle pääsin, laskettelemalla etuoven kinoksen harjalta pulkalla alas. 

Pakkasin tarvittavat ruukut ja alustat ikealaiseen kuljetusvälineeseen ja lähdin paluumatkalle. Tällä kertaa suunta oli aitanmyötäisesti ajotielle päin. Istuin jälleen pulkassa ja pitelin kiinni Iso-J:n minulle viskaamasta köydestä. Kyllä hätä keinot keksii ja pienin pannaan vaikka pulkan painoksi. Homma tuli kuitenkin hoidetuksi ja nyt olen valmiina tomaatin kylvöihin ja koulimisiin.

Olen pyhästi vannonut, että laitan vain kaksi siementä per lajike itämään - ja silti purkkeja on luvassa paljon. Minulle nimittäin on mahdotonta tyytyä vain yhteen lajikkeeseen. Entäs jos tuleekin joku tauti ja tuhoaa ne taimet jotka olen saanut pidettyä hengissä kasvihuoneeseen saakka? Pitää olla reserviä.

Kevään odotetuimmat pisarat

Ulkona olisi muutenkin tosi kiva nautiskella kevättalven hangista, mutta tänään napakka pakkanen ja pistävän kirpeä tuuli ajoivat vellihoususpanielit ja lämpöä rakastavan (laiskan) emäntänsä äkkiä takaisin tuvan lämpöön. Työlistalla on yhden luentosarjan kuuntelun aloittaminen ja paljon sitä sun tätä, mutta pakko hoitaa -luokiteltuja opiskeluhommia. 

Välillä on pakko nousta jaloittelemaan ja yhdellä sellaisella tauolla huomasin ilokseni kahden viime vuotisen amarylliksen sipulin puskeneen tomerat kukkanuput. Eipäs olekaan amaryllissesonki vielä ohi. 

Hiihtolomaviikolla ei siis tänä(kään) vuonna matkusteta lähiseutuja pidemmälle. 

Toivottavasti tämä vallitseva tilanne nyrjähtää takaisin normaalimmalle tasolle mahdollisimman pian ja tänään voimaan tulleita tiukempia rajoituksia päästään purkamaan kevään edetessä. On tosin hieman epäselvää mitkä rajoitukset meitä koskevat. Uutisointi on enemmän kuin epäselvää.

Selvää on kuitenkin se, että kevät etenee ja kohti lämpimämpiä aikoja mennään. Voi hyvin ja pysy terveenä, missä lienetkin !