Joko nyt kääntyy kevääksi?

Kuluneen viikon ja viikonlopun aikana uskoni kevään saapumiseen suunnilleen totutussa aikataulussa on vahvistunut. Tunnustan, että monena aamuna mulkoilin synkkänä lämpömittariin ja aloitin päiväni pakkasia manaten. Aurinko kyllä paistoi siniseltä taivaalta useampana päivänä, ne olivat niitä kireän pakkasen päiviä.

Heti kun pakkaset lauhtuivat, linnut lisäsivät kierroksia ja äänenvoimakkuutta. Räystäät valuvat nyt ihan norona ja viimeiset lumet rysähtelevät katolta. Hanki vajuu ihan silmin nähden ja illat ovat yhä pidempään valoisia. Alkaa vaikuttaa ihan keväältä.

Lumen keskellä pientä piristystä ovat tuoneet vimmatusti kukkivat narsissit. Olen ripotellut niitä useampaan paikkaan, ensimmäiset tervehtivät sisääntulijaa eteisessä. Viileässä eteisessä ne eivät rehahda liian nopeasti ylikukkineiksi vaan jaksavat ilahduttaa pitempään.

Meneehän tässä vielä useampi viikko ennen kuin narsisseja kannattaa alkaa kukkapenkeistä haeskelemaan, joten ilo irti näistä ensimmäisistä.

Herttaisia hyasintteja jaksan katsella joulun lisäksi muulloinkin ja ilahduinkin  kovasti kun sain pienet lohenväriset tinttiäiset viime viikonlopun tuliaisena, hempeän keltaisia tulee pääsiäisen alla ainakin Lidliin. Muistin, että viime syksynä jemmasin muutaman varta vasten hankkimani keväthyasintin sipulin etuportaan eduspenkkiin, toivottavasti viihtyvät ja ilahduttavat kukinnallaan -sitten joskus. Joulukukkienkin sipulit säästän ja jemmaan kukkapenkkiin. Kyllä niistä joku aina nousee uudelleen, mutta aina yhtä hassun harittavina ja harvakukkaisina versioina. 

Tänään alkoi kuukalenterin mukaan otolliset kylvöpäivät ja sain ripotella multaa ja siemeniä pitkästä aikaa. En tiedä onko kuun vaiheilla loppuviimeksi minkään sortin merkitystä siementen itämiselle eikä oikeastaan kiinnostakaan. Kylvän kasvavalla kuulla koska voin niin tehdä.

Tänään multiin pääsi kaksi eri sorttia basilikaa, salvia ja isosamettikukka. Tomaateista eka setti on suurin toivein kylvetty ja yksi isohko kennosto kesäpäivänhattua ja juudaksen hopeakolikoita (kesäkuuruohoa). Alkuviikosta postin pitäisi tuoda vielä pari sorttia tomaatinsiemeniä erään harrastajan kokoelmista. 

Tomaattien kanssa pysyin lujana ja laitoin vain kaksi siementä per lajike. 

Perikuntaa jaksaa naurattaa jokakeväinen puuhasteluni siemenpussukoiden ja kylvöhommien kanssa. Olen kuulema kuin Roope Ankka lajitellessani siemenarkistoani ja pelatessani niillä pasianssia yrittäessäni muodostaa järkevää kylvöaikataulua. Saan myös kuunnella aika väsähtänyttä huumoria 'mamman epäilyttävistä kasvivaloista' ja ulkomailta tilatuista 'hyötykasvien' siemenistä.

Kun naperot muuttivat kumpainenkin omiin koteihinsa, hyödynsin oitis huoneet omiin tarkoituksiini. Nyt minulla on runsain mitoin tilaa levitellä taimipurkkeja. Viikonloppuisin saavat tänne tullessaan hyväksyä huoneidensa uudet asukkaat.

Kaikesta lempeästä naureskelusta ja silmien pyörittelystä huolimatta auttavat tarvittessa nostamaan kylvökennostoja uunin pankolle tai tulevat imurin kanssa hätiin jos multaa tupsahtaa väärään paikkaan. Kiltisti nuorempikin väistelee huoneeseensa ilmestyneitä taimipurkkeja ja sytyttää kasvilamput aamuisin.

Munakoisonuorisoa

Chiliteinit

Talvilomaviikko oli onneksi muutakin kuin rästijuttujen purkamista ja luentotallenteiden kuuntelua.

Aloitin Seitsemän sisarta -kirjasarjan lukemisen jo vähän aikaa sitten. Ensimmäinen osa roikkui milloin yöpöydälläni, milloin missäkin ja eteni hitaasti, vain muutama sivu kerrallaan.

Lomaviikon työlistaan merkkasin myös lue hömppää -tehtävän ja tartuin paksuun pokkariin yhä useammin. Sitten se mokoma kirja vei mukanaan ja huomasin lukeneeni jo toisenkin osan. Eikähän se edes ole mitään aivotonta hömppää vaan ihan kunnon tarina jossa kulkee ainakin kolme rinnakkaistarinaa. 

Huomasin googlettavani milloin Rion Kristuspatsaasta, milloin Ibsenin tuotannosta ja välillä kuuntelin youtubesta Griegin Aamutunnelmia ja Solveigin laulua. Välillä kurkkasin karttasovelluksesta tapahtumapaikkoja ja tutkin satelliittikuvia.

Tänään aloitin kolmannen osan ja poden jo pientä eroahdistusta koska en voi enää uppoutua tarinaan niin usein kuin tahtoisin nyt kun talvilomaviikko alkaa olla lopuillaan.

Pitääkin tutkia päivitetty versio lukujärjestyksestä, sillä vallitsevan tilanteen takia lukujärjestys muuntuu ameeban lailla. Valitettavasti lähes poikkeuksetta kaikki lähiluennoiksi merkatut muuttuvat jossain vaiheessa hybridin kautta etäluennoiksi. 

Kyllähän sitä sujuvasti kuuntelee etäluentojakin, mutta huomiota hajottaa kyllä tehokkaasti kaikki kotiympäristön tekijät, koirat ja kissat etunenässä. Lisäksi kynnys spontaanille kommunikaatiolle luennoitsevan henkilön kanssa on huisan paljon korkeampi etänä.

Alkava viikko on kalenterin mukaan lähiviikko, saas nähdä minkä verran siitä tällä kertaa lähiopetuksena toteutuu. Kaikkein mukavinta on aina nähdä opiskelukavereita ihan nokakkain. Vaikka meillä on varsin vilkas whatsapp-ryhmä, ei se tietenkään korvaa livekontakteja. Meidät on jaettu pienryhmiin ja jos tapaamme samassa luokkatilassa, meitä on paikalla opettajan lisäksi vain muutama.

Näillä meidän selkosilla se penteleen virus on nyt pysynyt hyvin kurissa, ollaan kuulema perustasolla tartuntojen suhteen. Tämä tarkoittaa ihan ykköstartuntoja viikossa. Mutta kuten on nähty, eihän sitä tarvita kuin hitunen huonoa tuuria (ja pari vastuutonta tyyppiä) kun tilanne on kokonaan toinen.

Tästäkin syystä olen ihan hirmuisen iloinen, että omat perilliset ovat samasta muotista itseni kanssa ja heille riittää aktiviteeteiksi kotona hengailu ja pienet piirit. 

Mukavaa maaliskuista viikkoa, missä lienetkin. Pysytään pienissä porukoissa ja terveinä, joohan!