sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Haastetta Palmusunnuntaille


Between Rikkaruohoelämää -blogista tyrkkäsi minulle Kymmenen kysymystä ja vastausta -haasteen. 
Pidemmittä puheitta:

1. Millainen oli lapsuuden kotisi?
Se oli keltainen yksikerroksinen omakotitalo, isäni pitkästä puusta rakentama. Eihän se mikään valtavan iso talo ollut mutta hyvin sinne mahduttiin, vanhemmat ja kolme lasta. Meillä oli aina koiria ja kissoja. 
Asuimme pari vuotta toisella paikkakunnalla mutta vanhempien erottua muutimme vanhaan kotitaloon takaisin. Samalla Käkimäen alueella oli paljon lapsia ja vanha kunnon koko kylä kasvattaa -meininki. Meillä oli mukavan kokoinen piha josta muistan erityisesti ihanat vaaleanpunaiset pionit, syysleimut, ison pihakoivun, valtavan kuusen ja tien reunassa kasvaneet viisi vaahteraa. Ikkunassa Marimekkoa ja kattauksessa Arabiaa. 
Äiti leipoi paljon ja ompeli melkein kaikki vaatteet. En kuitenkaan muista keltaisen talon lapsuuttani mitenkään erityisen onnellisena, vanhempien riidat, ero ja eroriidat hallitsivat elämää liian kauan. 
Sieltä varmaan kumpuaa ajatus, etten anna katkeruuden myrkyttää omaa elämääni. Lasteni oikeutta vakaaseen ja huolettomaan lapsuuteen olen pitänyt kunnia-asiana. Ei ole pienten lasten tehtävä terapoida vanhempiaan.

2. Mitä harrastit lapsena?
Olin melko paljon yksin eikä se ollut muistaakseni koskaan minulle ongelma.
Äiti teki kolmivuorotyötä sairaalassa ja vanhemmat sisarukseni olivat omissa menoissaan. 
Luin kaiken mahdollisen mitä löysin. Raahasin kirjastosta pulkalla tai fillarilla kassillisen kirjoja ja seuraavalla viikolla toisen.  Piirsin paljon ja kirjoitin pitkiä kirjeitä kirjeenvaihtokavereille.
Naapuruston lasten kanssa keksittiin tekemistä. Pelattiin, leikittiin, rakenneltiin lumilinnoja, majoja ja varmaan jotain kolttosiakin. Aina oli tekemistä. Naapurin kauppapuutarhalla oli aina hommaa ja omalla kasvimaalla kitkemistä.
Jossain vaiheessa innostuin hevosista ja pääsin muutamana kesänä ratsastusleirille. Kavereiden kanssa löydettiin aina jostain joku eläköitynyt työhevonen jota päästiin hoitamaan. Mikään fillarimatka ei ollut liian pitkä jos maalissa odotti hevonen. Ratsastustallia ei ollut lähimaillakaan eikä tunteihin olisi ollut varaa. Osasin suunnilleen ulkoa Kyra Kyrklundin Ratsastuksen taito -kirjan vaikken päässytkään ratsastamaan aktiivisesti ennen aikuisikää.


3. Kaunein kukka?
Ihan epäreilua, kaikkihan ne ovat kauniita. Jos nyt on ihan pakko yksi valita se on pioni.

4. Mikä elementti (maa, ilma, tuli, vesi) kuvastaa sinua eniten?
Ei ainakaan vesi. Rakastan merta mutta oloni on epävarma jos olen veden varassa. Kävin sukelluskurssinkin haastaakseni itseäni mutta ei siitä harrastusta tullut.
Horoskooppimerkkini on Leijona ja se on tietääkseni tulimerkki. Nuorempana olinkin enemmän liehuva liekinvarsi ja välillä poltin kynttilää molemmista päistä. Muutama siltakin taisi palaa niinä hulluina vuosina.
Nykyisin harrastukseni ovat varsin maanläheisiä joten maa saattaisi sopia. Vastaan kuitenkin ilma. 
Tunnen tukehtuvani liian ahtaassa tai painostavassa tilassa ja tilanteessa, ilman pitää kiertää. 
Silloin kiertää ajatuskin vapaammin.

5. Oletko optimisti vai pessimisti?
Vastaan c, realisti. 
Vanha totuushan on, ettei pessimisti pety. Toisaalta pessimisti lukitsee vastauksen etukäteen ennakkoasenteellaan ja näköalattomuudellaan, lahottaa haaveet. Optimisti minussa ryhtyy innosta puhkuen uuteen kasvukauteen ja siemenkylvöihin vaikka pessimisti sisälläni kertoo, että kompostilla tavataan. 
Optimismi on kuitenkin liikkeelle panevampi ja vapaampi voima kuin lannistava pessimismi. Pyrin optimismiin.

6. Oletko aamu- vai iltavirkku?
Päivääni on helpompi ja luontevampi pidentää illasta. Aamulla olen kuitenkin ensimmäisenä jalkeilla, hoidan hevosten aamuhommat, ruokin ja ulkoilutan koirat. Viikonloppuisin kapuan usein ihan surutta takaisin yläkertaan jatkamaan uniani. Iltaisin mieluiten luen, selaan somea tai kirjoitan blogia. Telkkaria katson harvoin.

7. Unelmamatkasi?
Melkein kaikki lomamatkat ovat omanlaisiaan unelmamatkoja. 
Huoleton joutilaisuus ja hetkellinen poistuminen kotiarjesta tuovat unelmat todeksi. En koe itseäni elämyksiä jahtaavaksi trevelleriksi enkä usko, että koskaan lähden reppureissaamaan kaukoitään tai etelä-Amerikkaan. 
Haluan lomaltani sekä helppoutta ja turvallisuutta että vapautta tehdä mitä kulloinkin huvittaa.
Ehkä vaikuttavin kokemus on ollut taannoinen Islannin reissu, se pieni kapinallinen laavakökkäre Atlantissa vei palan sydäntäni. Toisaalta välimeren alueen tummat ja lämpimät illat, maut ja tuoksut ovat aina olleet juuri sillä hetkellä todeksi tulleita unelmia. Hyvä seura on olennainen osa unelmamatkaa.
Unelmamatkalta kotiinpaluukin olisi täydellistä.  Kotona ei olisi odottamassa lomailun aikana rästiin kertyneitä hommia.

8. Milloin viimeksi ostit jotain itsellesi ja mitä se oli?
Useimmiten ostan kukkia tai lehtiä, ne tosin ilahduttavat muitakin. Ihan puhtaasti itselleni ostin reilu viikko sitten Marimekon pikku-unikko tennarit. Myymälä oli silloin auki viimeistä päivää eikä avaamisajankohdasta ole tietoa. Tennarit olivat julmetun kalliit mutta halusin näytää koronalle keskisormea.

9. Lempikaupunkisi kotimaassa?
Kotikaupunkini Joensuu on arjessa paras mutta Tampere on salarakas.

10. Kolme elämäsi kauneinta asiaa ?
Perhe, koti, vapaus.

Jätän tämän nyt vaan tähän, en haasta ketään mutta haasteen saa napata kuka tahtoo.












8 kommenttia:

  1. Oi, olipas hauska haaste ja yllättävän samanlaisia asioita löydän omasta lapsuudesta. Siksi elämä kohdisti meidät Ystäviksi isolla Y:llä. Kyllä Islanti vei palan sydäntä. Anyway, edessä uusi kotiviikko. Voimia ja valoa Torpalle Nemppalasta! Täällä tuijotellaan järven jäätä, nakutellaan Mr.Delliä ja toivotaan , että kaikki jaksaisivat pysyä kotona ja uskoa, että elämä kantaa. Hugs from Nemppa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokemukset yhdistävät, siellähän me lentokentällä samassa jonossa aikoinaan ensimmäisen kerran nähtiin. Sori siitä kiilaamisesta ;-)

      Elämme hulluja aikoja ja näemme jälleen joskus kun jokin muuttuu uudeksi normaaliksi. Nyt on hyvin aikaa valita sopivat koordinaatit jälleennäkemiselle. Ehdotan Joonianmeren saaristoa.

      Pysytään kotona, pysytään terveinä, pidetään läheiset terveinä.

      Poista
  2. Olipas jotenkin tosi kiva lukea sun lapsuudesta ja ehkä tällaisia vähän syväluotaavampia juttuja, vaikkakin tavallaan tavallisista asioista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan tavallisiahan meistä useimmat pohjimmiltaan ovat. Kivaa kevättä sinulle.

      Poista
  3. Kiva postaus! Minusta on mukava lukea tällaisia pieniä palasia ihmisistä blogin takana. Toivottavasti Lellun vointi on jo parempi ja olette saaneet ajan eläinlääkärille. Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna. Minäkin tykkään 'tutustua' ihmiseen blogin takaa.
      Lellu voi ihan hyvin ja iltapäivällä mennään lääkäriin.
      Mukavaa viikkoa sinullekin.

      Poista
  4. Kiitos, että selätit haasteen. Kirjoitit taas niin elävästi, että lukeminen oli silkkaa iloa. Hyvä, että mainitsit kirjeenvaihtokaverit, sillä omalta osaltani sen unohdin. Aloitin ahkeran kirjeiden kirjoittamisen jo kakarana ja vasta ihan viime vuosina se on hiipunut tai pikemminkin muuttunut sähköpostiviestittelyksi.
    Olen samaa mieltä, ettei lasten tehtävä ole terapoida vanhempiaan. Minun vanhempani eivät älynneet erota, vaikka se olisi ollut kaikille paras ratkaisu. Tässä vaiheessa sillä ei enää ole merkitystä, kun toinen on 92 v ja toinen piakkoin 87 v.
    Ystäväni kanssa olemme usein jutelleet, kuinka meidän lapsuudessamme ja pitkään sen jälkeenkin kodin esineet olivat valtaosin kotimaisia; huonekalut, tekstiilit, astiat, vaatteetkin. Nyt kotimaisuus on luxusta, johon kaikilla ei ole edes varaa.
    Mainio analyysi optimistista/pessimististä. Onneksi kompostitreffit eivät meitä lannista.
    Lähetän täältä annoksen auringon lämpöä, josta olemme tänään saaneet nauttia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between. Olihan tämä mukava haaste ja vähän erilaisia kysymyksiä. Sai ihan oikeasti miettiä vastauksiaan.
      Silloin tosiaan oli paljon tuotantoa kotimaassa, toisin on nyt kun lähes kaikki on ulkoistettu ja kotimainen tuote on harvinaisuus.

      Kovasti jo kaipaisin takaisin auringon sulatustehoa, lähetä tänne vaan!

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com