Katse kevääseen, kesäaika toi lumipyryn

Tulin vain maaliskuun hyväksi lopuksi sanomaan, että tälläkin Suomen kulmalla kevät kurkkii vielä olkansa yli takaisin talveen.

Julmettu puhuri jostain häijyn tuulen puolelta ja ilma sakeana hiutaleita. En nauti. 

Portaille pyttyyn istutetut narsissit jäätyivät pystyyn viime yön pakkasessa. Pari päivää sitten palanneet mustarastaat nakuttivat jäistä ruohoa ja yrittivät lämmitellä pakkasaamun auringossa. Eivät ne vielä vislailleet, kieli jäätyisi nokkaan kiinni jos tuolla pakkasessa joku onneton serenadia virittelisi.

Kevät oli jo niin mahdottoman mukavalla mallilla. Melkein koko piha on haravoitu talven roskista, melkein kaikki lumi ja jää ovat sulaneet. 

Seuraava pihahomma olisikin sitten viimeisten talventörröttäjien siivoaminen uuden kasvuston tieltä. Ihan tarkoituksella niitä jätän syksyllä arimpien kasvien talvensuojaksi. Eiväthän ne mitään pihan kauneuspilkkuja ole mutta ehdottomasti hyödyllisiä.

Nyt on taas aika keskittyä sisähommiin, rakas Remppa järjestää meille kyllä puuhaa ja askaretta joutohetkiin. Seuraavaksi narahtaa seinämaalipänikän kansi auki, katto onkin jo maalattu kahteen kertaan. Iso-J meni ja venäytti selkänsä ja sitä pitää nyt vähän himmailla joten maalipensseli löytyy mitä ilmeisimmin minun käpälästäni. Heti kun saan inspiraation helmasta kiinni. Meinasi mokoma karata ihan kokonaan.

Siemenkylvösten kanssa on vielä toistaiseksi ollut maltti ja holtti mukana. 

Samettiruusut, kaikki kolme kokoa ja korkeutta itivät hienosti, kiitos Impectan laatusiementen. 

Nyt ne saavat kasvatella pikkuisen juuria ja toiset lehtiparit. Heti kun pakkaset tästä rauhoittuvat, kiikutan niitä levy kerrallaan kasvihuoneeseen koulittavaksi. Sitten alkaakin purkkitetris täällä sisätiloissa.

Tuoksuherneet, kaikki kuusi lajiketta on nyt kylvetty ja purkit tönöttävät ohjeiden mukaan ikkunalaudalla itämässä.

Tomaateista Brandywine ja Oxheart aiheuttavat päänkivistystä, niillä on jo kolmas kylvös meneillään ja samaa surkeutta tarjolla. Onneksi Naranja ja pari muuta kasvavat nätisti, ihan aikataulussa.

Chilien suhteen homma on edelleen ihmeen hyvästi hanskassa, kasvu on tasaista ja taimet kauniita.

Tämän päivän ansioihin lukuisten hoidettujen asioiden lisäksi kuuluu ehdottomasti gmail-osoitteen auki keplottelu. 

Olihan siellä yli vuoden vanhat postit luettavana. Suurin osa jotain Amnestyn mainospostia ja jotain muuta 'einiintärkeää'. 

Valitettavasti siellä oli roikkunut myös muutama ihan tärkeä meili. Nyt on vastattu ja pahoittelen vielä kerran sangen hidasta vastaamistahtia.

Sain myös avattua toisen gmailini niin, että pystyn vastaamaan kommentteihin ilman kommervenkkejä ja koneenvaihtoa.

Mikäli kevät nyt jää jumittamaan johonkin välitilaan, saatan ehkä innostua fiksaamaan blogin rujoa ulkoasua uudelleen. Mitään en lupaa, katellaan.

Pysytään kotona, pysytään kunnossa !

Joutavalla jotain

Ehkä vähän väsynyt toteamus tähän alkuun, koko maailma on odottavalla kannalla.
Odotetaan tartuntaa, parantumista, rokotetta, läpimurtoa, valtaapitävien päätöksiä, karanteenin loppumista.

Jokaisella jotakin. Tuska ja epätietoisuus on yhteinen.
Eipä ole virallista viisastenkiveä minullakaan, odotellaan ja pysytään omissa oloissamme.

Olen jo moneen kertaan todennut olevani ihan valtavan onnekas tässä kummallisessa maailman ajassa. Torpalla ei tekeminen lopu pitkän karanteenin tai kotikomennuksen aikana.

On oma piha jossa tepastella ihan turvallisesti, tietä riittää molempiin suuntiin ja metsääkin on, naapurilla.

25.3.2019

Aina löytyy pierunhajuinen koirapoika lenkkikaveriksi ja poneja kaksin kappalein.
Felix lähtee oikein mielellään mukaan peltokävelyille, tosin se kommentoi kaikkea näkemäänsä ja haistamaansa äänekkäällä ja pitkittyessään ärsyttävällä naukumisella.

Pihalla on hommaa vaikka kuinka.
Voisi vaikka jatkaa haravointia ja hiekoitussepelin keräämistä. Kukkapenkkejä voi siivota ihan koska vaan ja oksasaksia saa louskuttaa sydämen kyllyydestä, mieluummin niitä kuin leukoja turhan päiten.

Heti kun maa sulaa, saa poistaa varjostushuput ja rusakkosuojat, kyntää, kylvää ja kitkeä.
Kasvihuone on syksyn huoltopesun jäljiltä valmis uuteen kasvukauteen, sinne vaan hommiin.

Multaa toki pitää tilata ainakin yksi lavallinen näin alkuun ja toinen sitten kun saan kaivettua pari perennapenkkiä auki. Pussimulta on ainoa jota enää suostun käyttämään, vuohenputkea on jo omiksi tarpeiksi saatu ostomullan mukana.

Loistava Johtaja tarkistaa valkosipulilavan.

Rakennuksissakin riittää huoltohommaa, en jaksa edes luetella mitä kaikkea on työlistoille talven tunteina ja pimeinä iltoina tuumailtu. Tietäjät tietää mitä vanhan maatilan rakennusten keskellä eläessään pääsee puuhastelemaan.

Nyt on ihan loistavaa aikaa neuloa loppuun talvella aloitetut projektit, pestä pipot ja lapaset säilytystä varten. Kokeilla käytännössä kaikki taltioidut uudet reseptit.

Ja onhan meillä Remppa. Rakas alivuokralaisemme joka ei lähde mutta kuluu. Kuluessaan se vain vahvistuu ja vaatii uutta huomiota.

Se muuttaa muotoaan ja sijaintiaan. Remppa on pesiytynyt yläkertaan, nyt on vuorossa huoneiden yhdyskäytävä/aula.

Sieltä se valuu portaita myöten alakerran eteisaulaan ja vääjäämättä kohti tupaa.
Sokerina pohjalla on keittiökalusteiden päivitys tälle vuosituhannelle.

Ennen tupaa se voisi majoittua hetkeksi vessatiloihin. Siellä olevat 80-luvun retrokaakelit alkavat ihan oikeasti jyrsimään hermoja, etenkin kun uudet kalusteet ovat varastossa odottamassa.
Olleet jo vuoden.

Tänään minulla olisi vuorossa suuresti inhoamani homma, listojen ja karmien suojausteippaus maalarinteipillä.

Sen jälkeinen työ, maalaus on ihan mukavaa ja meditatiivista hommaa. Vähän jännittää miltä valittu värimaailma ja sävyt näyttävät luonnossa, onneksi ei nyt ole mistään kamalan kalliista hutivalinnoista kyse, aina voi maalata päälle.

Uskoisin kuitenkin, että ihan oikein on valittu. 'Herkkusieni' ja 'laama ' ovat aika sympaattisia nimiä myös maalien sävyille, mukaan pääsi litran purkki 'kardinaalia'.

Kevään työlistalla keikkuu myös ikkunoiden pesu, semmoiset parisataa lasipintaa kun kaikki ruudut lasketaan.

Iso-J hommasi jonkun keltaisen pikkukoneen siihen(kin) hommaan, mutta minä luotan fairyyn, etikkaan ja kiukkuun. Niillä tulee kirkasta ja puhdasta.

Kaikenlaista hommaa siis riittää, ei käy aika pitkäksi vaikka karanteeni venyisi ja liikkumisrajoitukset kiristyisivät. On aikaa suunnitella Sisilian matkaa, opetella neulomaan kantapää ja kerrata vaikka espanjan fraasisanastoa.

Tarkoituksella jätin somen, Netflixin ja Hbo:n tältä listalta pois.

Tämän päivän bonus on ulkona tuulessa ja auringossa kuivuva lakanapyykki.
Kohta alkaa kuukalenterin mukaan hyvä kylvöaika, siemeniä on vaikka miten paljon odottamassa.

Ei tekeminen lopu - jos kuntoa ja terveyttä riittää !

Hyvää vointia, missä lienetkin.

Loistava Johtaja odottaa innoissaan portaiden maalauspäivää.

Kevättä päivää !

Kevätpäiväntasaus vuonna 2020 näyttää olosuhteista huolimatta mainiolta. 

Meillä on sen verran pakkasasteita, ettei pihalla lillu rapa eikä loska.  Yli puolen välin ennättänyt maaliskuu on todellakin maata näyttänyt ja haravoitukin jo on. 

Lumensiirtovälineille ei ole ollut mainittavampaa käyttöä, ne onkin saanut viedä varaston puolelle säilytykseen ihmeen hyvissä ajoin, tämmöinen talvi tällä kertaa.

Kevätmaiseman värikartta on varsin pliisu ja vaisu, ensikatsomalta.
Pikkuisen kun katsetta kääntää, väriä kyllä löytyy jo.  Pienet ihanat penkkipunnertajat puskevat pystyssä päin kohti valoa. Ilmeisesti myyrät ja mönkiäiset ovat talvehtineet jossain muualla, meillä ei ole kekoja missään, vasiten olen kierrellyt lähipelloilla yytsimässä. Ihmeen vähän on merkkejä hiiristäkään, aivan varmasti niitä jonkinlainen populaatio täällä kuitenkin on.

Lumeen jälkensä säännöllisesti jättänyt pienpeto, lumikko uskoakseni, on ahertanut talven ja pitänyt jyrsijäkannan kurissa, luomumenetelmin.

Olen omasta ja istuttamieni tulppaaninsipulien puolesta ihan valtavan iloinen siitä, että lumikko viihtyy täällä vuodesta toiseen. Ikävä on myrkkysyöttejä laitella.

Ylemmässä kuvassa on vielä keskeneräinen viimekesän kaivos takapihalla, siellä on talvensuojaturpeiden seassa ruusuja, hortensioita ja iiriksiä. Viimeinen, vielä ruohon peitossa oleva sektori oli tarkoitus varata aurinkotuoleille. Siihen tulee kuitenkin muutama pioni, yllätyitkö ?
Minä en. Pioneita ei voi olla ihmisellä tarpeeksi tai liikaa.

Lumipalloheiden ympärille istutettujen kasvien lisäksi siellä on kiloittain kukkasipuleita ja odotan likimain hengittämättä ja hievahtamatta niiden kukintaa. Tulppaaneita, alliumeja, helmihyasintteja,
en edes muista mitä kaikkea. Varmaan laitoin valkoisia narsissejakin.
Reunakasviksi ruusujen ja hortensioiden eteen tulee aikanaan loistosalviaa, laventeli kun ei meillä menesty.

Minähän laitoin loistosalviakylvökset tammikuussa.  Muutama niistä vain iti ja kuihtuivat omaan ankeuteensa suunnilleen viikossa. Niinpä tilasin tuttavalta ammattipuutarhurilta tukkulavan verran sinistä loistosalviaa, varmaa kukintaa luvassa heti ensi kesäksi. Muutama viikko sitten ripottelin multaan loput salvian siemenet ja vein kylvökset pihasaunan taakse kasvilavaan, miettikööt siellä mitä tekevät.

Jään määrää minä en voi millään ymmärtää. Jää väärässä paikassa ärsyttää ja tekee kipeää.
Eilen tasapainoa tavoitellessani laskeuduin jäätikköön koko painollani oikealle polvelle ja nyt on vaivaa sekä hankaluutta monen ärräpään verran kaikessa liikkumisessa.

Sitäkin minä jaksan taivastella miten täällä mäellä laineet lyö koivujen runkoon.
Joku kuri tähän maailmanmenoon pitäisi saada, eihän kohta missään ole mitään järkeä.

Felix on osoittautunut kissaksi joka kulkee seinien läpi. 

Se juoksenteli tallihommissa aamulla ihan omaan tuttuun tapaansa, loikki siellä ja sätki täällä, touhusi omia aamujuttujaan koirapoikien jengissä. Ja ihan varmasti jäi ulos kun minä ja koirat tulimme tupaan.

Muutamaa hetkeä myöhemmin se istui ihan tyytyväisenä tuvan lattialla. 

Minä en häntä päästänyt sisään, mikäli mummokaan ei ole osallisena asiaan, Felixillä todella on pelottavia kykyjä. 

Tähän saakka se on kurajäljistä päätellen käpälöinyt ulko-ovea, mutta ei tietääkseni osaa vielä avata sitä, sulkemisesta puhumattakaan.

Kunnioitukseni tuota keltaista otusta kohtaan ponkaisi uusiin korkeuksiin.

Elmo seuraa Loistavaa Johtajaa.

Viikonlopuksi on luvassa lisää aurinkoista keliä ja pakkanen lauhtuu lauantaista lähtien. 

Ihan mukavia keväisiä plussa-asteita näyttävät ennusteet. Se toki tietää lätisevän märkää pihaa,

mutta myös haravoitavan alan nopeaa laajentumista ja kevään etenemistä.

Kanat viihtyisivät pihalla mutta koska nyt on siipikarjan sisälläpitoaika, ne joutuvat malttamaan kuopsuttelun kaipuunsa kanssa ja peuhaamaan sisätiloissa, voi sitä pölyn määrää.

Tänään pitäisi muutaman työjutun jälkeen syventyä värikarttojen kiehtovaan maailmaan ja valita yläkerran portaikon seinien väri, portaiden väri ja yksi iso senkkikin kaipaa maalia.

Että kyllä sitä tekemistä kummasti löytyy, ei tarvitse lähteä elämysten perässä kovin kauaksi kotoa.

Mukavaa viikonloppua, kaikesta huolimatta !

Koventuneet katseet

Asetelmia Tammerista.

Lopettelin tänään työni lounasaikaan, töihin tullut kollega tarvitsi työpöytäänsä ja minä hyyryläisenä sen isännälle tietenkin luovutin. Toimituksessa oli muutenkin heti aamusta niin erityisen keskittynyt tunnelma, ettei varsinaiseen työhönohjaukseen riittänyt rahkeita.

Niinpä painoin pisteen kirjoittamalleni tilannekatsaukselle verotoimiston ilmaisista parkkipaikoista ja poistuin aurinkoiseen aamupäivään.

Viimeiset juttuni voin naputella etänä, ilmeisesti tähän päädytään viimeistään loppuviikosta kun muutkin siirtyvät etäyhteyksien päähän.

Piipahdin marketissa hakemassa abiturientin pyytämiä eväitä.
Siellä oli ihan erilainen tunnelma kuin viime perjantaina.

Ensinnäkin parkkipaikka -joka on valtavan iso, oli tavalliseen tiistaihin verrattuna harvinaisen täynnä.
Kauppakäytävältä ulos kärrättiin tasaiseen tahtiin serlaa ja lambia ja mitä nyt mammuttimarkkinoiden paperitarjouksessa onkaan.

Siellä oli hiljaista.
Yleensä meitä karjalaisia mainitaan puheliaiksi, itse en ole enää aikoihin asiaan kiinnittänyt huomiota.

Ihmiset, pariskunnat ja yksinäiset kulkijat olivat kaikki kummallisen vakavia. Joillakin näkyi pitkiä listoja, jotkut etsivät oikeita osastoja, selkeästi olivat vieraassa kaupassa.

Mutta ne ilmeet, katseet, olemukset. Nyt ei rupateltu mukavia, nyt kerättiin tavaraa, totisina ja vakavissaan.

Normaalisti ihanan siistissä ja jämptissä kaupassa oli kuormalavoja ja rullakoita pitkinä jonoina ja henkilökunta paiski hommia täyttääkseen tyhjiä hyllyjä. Joku mamma nyhti pakastepizzoja suoraan kuormasta omaan kärryynsä. Sanaakaan sanomatta.

Kun löntystelin kauppakäytävää ulko-ovien suuntaan, tajusin ihmeen monen kaartavan sisään alkon ovista. Viinaa ja vessapaperia tartuntatautiin? No, jokainen on uskossaan autuas, silti minun on vaikea ymmärtää ihmisten käyttäytymistä.

Se tässä on kuitenkin selvää, että elämme keskellä muutosta ja useimmille meistä täysin ennenkokemattomia aikoja. Tulee uusia sääntöjä, määräyksiä ja rajoituksia.

Minä niin kovasti toivon, että myös ne kaikkein äänekkäimmät omien yksilönvapauksiensa perään huutajat ymmärtävät, että nämä nyt väistämättä eteen tulevat asiat koskevat meitä kaikkia, ihan jokaista. Ei kenellekään ole ohituskaistaa jolla surffailla jonojen ja rajoitusten ohi.

Ymmärtääkseni meidän kaikkien pitää nyt venyä, joustaa ja tinkiäkin omasta mukavuudestamme,  että tämä hyvinvointiyhteiskunta toimisi edes jotenkin.

Oma lukunsa on se, miten kauan yhteiskunnalta kestää toipua, sitten kun tilanne jollekin tasolle vakiintuu. Sitähän kukaan ei voi tietää.
Yritysmaailman kohtaamia haasteita ei minun älyni oikein riitä ymmärtämään, pahaltahan tämä nyt näyttää, etenkin pienyrittäjien kohdalla.

Voi vain toivoa, että ihmisillä on poikkeustilanteessakin jonkinlainen oikeustaju ja moraali, ettei tätä tilannetta ja kaikkein heikompia käytettäisi millään tavalla hyväksi omaa etua kahmittaessa.
Ja että jätettäisiin kauppaan saippuaa, vessapaperia ja leipää muillekin.

Tässä me Lellun kanssa sohvalla köllötellään ja koetetaan ymmärtää mitä juuri nyt tapahtuu.
Itse olen hieman alilämpöinen ja flunssainen, tarkassa harkinnassa on nyt missä ja miten liikun.

Äitikulta on eristetty omaan residenssiinsä eikä osallistu kirkonmenoihin tai kinkereihin,
niin kuin nyt on ohjeistettu eikä sinne mene kukaan nenäänsä niiskuttava. Kissoja ei rajoitukset koske, ne käyvät mummolassa entiseen malliin. Nehän tekevät valtavan tärkeää vanhustyötä.

Aion myös pitää somepaastoa, ainakin facebookin kannet pistän kiinni vähäksi aikaa, suosittelen muillekin. En kertakaikkiaan kestä sitä öyhötyksen, vouhotuksen ja väärän tiedon määrää joka on vallannut ihan järkevätkin harrastusryhmät.

Blogiin varmaan jotain kuitenkin edelleen kirjailen, ilmeisesti joutoaikaa tulee nyt lähiviikkohin reilummin. Ties vaikka kevään edetessä innostuisin taas kuljeskelemaan pihalla kevään merkkejä etsimässä ja kamerakin tarttuisi joskus mukaan. Ainakin Kasperin takkuiset villahousut pitää muistaa ikuistaa jälkipolville, hän on hyvin hupaisan näköinen poni massiivisessa karvanlähdössään.

Kun ei tulevasta tiedä, on parasta uskoa, että elämä jatkuu.
Lehdet tulee puihin ja ruoho kasvaa, ihan niinkuin joka kevät.
Pidetään toisistamme huolta.

Elämme outoja aikoja, ystävä hyvä

Takana on enemmän kuin kummallinen viikko ja epäilemättä vain hullummaksi menee kunhan uusi viikko pääsee alkuun.

En ole juuri koskaan aikaisemmin priorisoinut uutisotsikoiden selaamista aamun ensimmäiseksi hommaksi. Yleensä niiden aika on aamukahvien aikaan kun hevoset on viety ulos ja koirat päässeet lenkille. Nyt silmäilen otsikot saman tien kun olen saanut herätyksen vaimennettua.

Lukemat tartunnan saaneista - maailmalta ja kotimaasta käyvät yhä hurjemmiksi.
Vielä tätä kirjoittaessani toivon vanhan kunnon Gaussin käyrän pätevän tässäkin tapauksessa ja jossain vaiheessa käyrän noususuuntauksen kääntyvän alamäkeen ja palaavan vähitellen normaaliksi.

Eniten toivon kuitenkin, etteivät ihmiset sortuisi ylilyönteihin.
Minulla on edelleen muistissa hyvin se,  kuinka täälläkin uutisoitiin nyrkkitappeluista sikainfluenssan aikaan rokotusjonoissa.
Myötähäpeää tunsin joidenkin ihmisten erittäin epäasiallisesta käytöksestä terveydenhuollon henkilöstöä kohtaan. Toivottavasti tämä homma ei nyt lähde käsistä keneltäkään.

On nurinkurista, että toisaalla ihmiset hamstraavat kaurahiutaleita ja tonnikalaa ja vessapaperia, toisaalla on kamala parku kun lätkäliiga loppui ennen pudotuspelejä tai koiranäyttelyt on peruttu.

Sitten on tietysti niitä jotka eivät 'nuhakuumetta' säiky ja joita ei minkäälaiset varotoimet koske. Pitäisi koskea tai kohta koskee.

Meillä ei ole sen kummemmin hamstrattu tarvikkeita, eihän tässä ainakaan vielä mitään yleislakkoon verrattavaa yhteiskunnan lamaantumista ole tiedossa.

Maalla kun asuu, on ihan itsestään selvää pitää kotivaraa, autot tankattuna ja flunssalääkkeitä kaapissa. Mummoa ei nyt viedä kauppareissuille vaan hoidetaan asiat hänen puolestaan.

Jos kevään ylioppilaskirjoitukset siirtyvät, siihen on pätevä syy ja siirto koskee kaikkia.
Muilta osin elellään ainakin täällä meillä ihan normaalia arkea.

Kukat piristävät ankeinakin aikoina.
Helmihyasintit riemastuivat kukkimaan ja ovat juuri nyt suloisimmillaan. Perjantain kukkakimppua hakiessani ihastuin punavalkokirjavaan leinikkiin ja se olikin pakko saada omalle pöydälle.

Taimikasvatusosastolla on kummallista niskurointia.
Tomaateista 'Naranja' rehottaa hurjasti, 'Oxheart' ja 'Brandywine' näyttävät kituliailta.
Niitä ei näytä huvittavan yhtään eikä mitään kasvuhakuisuutta ole näkyvissä.

Tyrkkäsinkin muutaman lisäsiemenen itämään, tällä kertaa kokeilen kasvualustana kookoskuitua. Turvepurkit nakkelen kompostiin ja muistan vastedes jättää ne kauppaan niiden saataville jotka niissä saavat jotain kasvatettua.

Koska jouduin heittämään loistosalviakylvökset itämättöminä tai kurjuuteensa kuihtuneina pois, kopistelin viimeiset siemenet uuteen kylvökseen ja vein koko höskän ulos, aurinkoisen seinustan taimilavaan. Kapriskin pääsi ulos, sekin vaati toisen yrityksen. Kovasti monet vannovat hankikylvöjen nimeen.

Henkeäni pidätellen en kummoista kasvua odota toisen kierroksen kylvöiltä, semmoista se nyt vaan joskus on. Kapriksia saa kaupan hyllyltä valmiiksi säilöttyinäkin.

Loistosalviat taatakseni tilasin tutulta puutarhurilta pari tukkupakkausta valmiita taimia, käyhän se niinkin jos ei omat taidot riitä.

Tallilla talvehtimassa olevat pioniaarteet nostelin jo vähän lähemmäs ikkunaa, ei tässä enää kauaa tarvitse talvilevossa niidenkään olla. Sama juttu kanalassa majailevilla sinisarjoilla, valoa kohti vaan.

Ja valoa kohtihan tässä mennäänkin, maaliskuu on puolivälissä. Tänään on ollut hieno aurinkoinen päivä, pari astetta pakkasta ja pohjoisesta puhaltanut tuuli kääntyi lauhemmalle suunnalle. Ihan on kevät, linnuilla on paljon asiaa.

Lauantai-illan tupapuuhiin sisältyi hyvin hyvin pitkästä aikaa ompelutöitä.  Enpä olisi tähän hommaan ryhtyväni, tähän saakka Äitikulta on hoitanut kaikki ompeluhommat.
No nyt on toisenlaiset ajat ja makuuhuoneen verhot ovatkin loppusilausta vaille valmiit.

Mikäli viranomaiset määräävät Suomeenkin jotain liikkumisen rajoituksia, aika kuluu kotonakin. Ompeluhommia olisi rästissä, on se terapianeule kesken ja remontti, silläkin osastolla hommaa riittää. Tänään päästään tapetoimaan vierashuonetta.

Pidetään järki päässä ja toisistamme huolta !

Oi ihana Tammerkoski

Taas pyörähdettiin Tampereella, heittämällä Suomen mukavimmassa isossa kaupungissa.
Lauantaiaamuna lähdettiin Perikunnan Nuoremman kanssa taipaleelle ja aivan aikataulun mukaisesti iltapäivällä kurvattiin Nekalassa kohteeseen, Bullfarmin salin pihaan.

Oli hieno päivä ajella, aurinko paistoi ja puhdas lumi koristi maisemaa, siellä missä lunta sattui olemaan. Muisteltiin vuoden takaista maaliskuista reissua, silloin puut nuokkuivat paikoitellen valtavan lumitaakan alla.

Jyväskylässä oli pakko stopata, keväinen kirkas auringonvalo härnäsi migreenihermoa varsin tehokkaasti ja kaipasin kunnollisia aurinkolaseja silmieni suojaksi, semmoiset löytyikin ja matka jatkui ilman migreenin kolkuttelua.

Ekstrabonuksena saatiin Nemppakuoma makutuomariksi ja kahvitteluseuraksi.

Majataloksi valikoitui tällä kertaa legendaarinen Grand Hotel Tammer jolla on loistava sijainti.
Eipä kyllä ole majatalon laadussakaan valittamista. Hienosti on ylläpidetty hotellin 1930-lukulaista arkkitehtuuria ja ilmettä. Puhelimella räpsityt kuvat eivät todellakaan tee oikeutta hotellikaunottarelle, tästä linkistä ehkä enemmän, klik.

Huoneemme oli ihan vintillä, seitsemännessä kerroksessa. Iso-J oli vähän häärännyt varauksen takapiruna ja järjestänyt koskimaiseman ja ihanan naistenpäivän aattoillan tervehdyksen meitä odottamaan.

Voi että, tuli semmoinen kiitollinen-siunattu-onnellinen -fiilis.
Kellahdin skumppalasillisen kanssa huoneen sohvalle henkäisemään ja mussuttamaan macaronseja. Kylläpä oli ihmisellä jälleen kerran hyvä olla.

Leffaa ennen syötiin hotellin alakerran Trattoriassa. Suunnitelmat ruokapaikan suhteen muuttuivat lennossa kun selvisi, että pöytävaraus Guru's kitcheniin ei onnistuisi tavoiteaikataulun mukaisesti ennen leffaa. Seuraavalla reissulla sitten sinne.

Hyvät eväät saatiin Trattoriassakin, minulle tryffelirisotto, Naperolle pizzaa.
Hieman kummaksuin risoton kanssa samalla lautasella pötköttelevää ragú -kastiketta, mutta koska ragú oli asianmukaisesti suussasulavaksi haudutettua, hyväksyin tämän tyylivirheen.
Tai mistä minä tiedän oliko se tyylivirhe, en vain itse ole koskaan ennen yhdistänyt risottoon mitään kastikkeita.

Iltaohjelmassa meillä oli leffa The Gentlemen, vallan viekas ja mainio tekele olikin.
Finnkinon teatterikompleksi Plevna on rakennettu vanhan Finlaysonin alueen tehdashallien uumeniin.

Leffan jälkeen oli kiva käppäillä kohisevan kosken yli takaisin hotellille ja yömyssyn jälkeen ansaituille unille. Päivä oli jälleen kerran pitkä mutta antoisa.

Sunnuntaina meillä oli vapaata aina iltapäivään asti joten nautimme herraskaisen aamiaisen pitkän kaavan mukaan suuressa salissa. Ei taaskaan mitään moittimista, kaikkea oli tarjolla yllin kyllin, väkeä sopivasti ja kahvi hyvää.

Olin ottanut myöhäisemmän huoneen luovutuksen joten ehdimme mainiosti päiväkävelylle.
Suuntasimme Finlaysonin alueen läpi Tallipihalle ja sieltä kiipesimme Milavidan museon mäelle.

Tallipiha oli vähän kevätkohmeessa, Suklaapuodissa sentään piipahdimme tuliaisostosten verran. Olisin toki voinut ostaa koko vitriinillisen herkkuja mutta kovetin mieleni, toistaiseksi.
Museokin jäi seuraavien kertojen kohteeksi, nyt on ainakin sijainti selkeästi tiedossa.

Iltapäivän vapaat tunnit luuhasin arkisesti Bauhausin hyllyjen välissä, enimmäkseen kasviosastolla.

Mukaan tarttui Äitikullalle pari pussukkaa dahlioita. Unohdin autuaasti, että Eurobulbin lähetys on varmaankin jo matkalla ja minulle on tulossa enemmän kuin riittävästi jorriinin juurakoita sieltäkin.

No, ei vara venettä ja niin eespäin, Äitikulta ilahtui dahlioistaan.
Jälleen kerran tapahtui merkillisesti yleistynyt ilmiö, ostoskoriini pomppasi Lady Liberty ja Buckeye Belle -pionit. Varmaan jotenkin tipahtivat korini uumeniin, kumma juttu !

Sehän on ihan tuurissa mikä lajike penkistä aikanaan päätään nostaa, olkoot oletettuja LL ja BB -pioneita siihen saakka.

Kotimatkalle päästiin vähän viiden jälkeen ja Naperon kaupunkikodin portille kurvattiin reilut viisi tuntia myöhemmin.

Pitkiä ja raskaitahan nuo reissut aina ovat, mutta tarpeellisia pieniä irtiottoja ja ajamisen vaivan arvoisia.

Kiitos Tampere, olit meille hyvä. Nähdään taas, moro !

Pieni ihana suklaapuoti.