Ihan tavallista arkea

Kesäkuun juhlahulinoiden jälkeen tuntui suorastaan mukavalta kun tavallinen arkinen viikko alkoi. Tiedossa ei ole oikeastaan mitään tutusta arjesta poikkeavaa, toki iloinen ja yllättävä asia olisi kutsu erääseen työhaastatteluun. Henkeäni pidätellen en sitä kuitenkaan odota, realisti kun olen.

Arjesta saa kuitenkin juhlan ihan sillä samalla sekunnilla kun avaa jomman kumman Torpan ovista ja astuu pihalle, kaikkialla on jotain kaunista ja ihastuttavaa nähtävää.

Leikkokukilla ei koskaan saa aikaan sitä hehkua, mitä pionit ja muut kaunokaiset tarjoavat puutarhassa. Tai noh, ehkä minulla vaan on aika pieni budjetti varattu leikkokukkaostoksiin.

Edes muutama kohtuullisen rivakka sadekuuro ja ukkospuuska eivät ole latistaneet pioneiden hehkua, se vain jatkuu ja jatkuu.

Hivenen harmittaa, etten hataralla muistillani osaa enää yksilöidä kuka näistä kaunokaista on 'Bowl of Beauty', 'Sarah Bernhardt', 'Festiva Maxima' tai ihan vaan 'Alba'. Sen tiedän, ettei 'Eden's Perfume' kuki tänä kesänä, leikkasin sen nimittäin ihan itse ja omakätisesti ns. tapille, kaikki nuput olivat kuivaneet ja taittuneet. Kasvatelkoon juuriaan tämän kesää.

Hauskoja ovat myös pionin kukinoista löydettävät vaihtuvat hyönteisnäyttelyt.  Jos minä olisin koppakuoriainen, kipittäisin varmasti suorinta tietä kelliskelemään pehmeisiin ja tuoksuviin kukintoihin.

Vaikka kaikkialla kukoistaakin aivan pakahduttavan ihanasti, muutama vitkastelijakin löytyy. Portaille ruukkuihin istutut valkoiset orvokit kukkivat ilahduttavan runsaasti mutta varsinaiset päätähdet, sinisarjat, eivät kasvata muuta kuin lehtiään, kukkavanoista ei tietoakaan. Höh ja pyh.

Ehkäpä nekin kasvattelevat juurakkoaan kuntoon ja täräyttävät ensikesällä kukinnallaan epäilevän puutarhurin nurin ja kumoon?

Ylioppilaan omenapuu vm-2019

Minua niin ilahduttaa omenatarhan näkymä, siellä on uusi ja tuore yrittäjä pyrkimässä satavuotiaiden klaaniin. Pitkää ikää ja leppoisia kasvuvuosia uutukaiselle toivoisin, sotavuosia ei ensimmäistäkään.

Kasvihuoneessa on aika sakea tunnelma nykyisin. Tomaatit, ne omakasvattamat ruipelot ovat nykyisin ihan hulluruohojen sukua. Kukkia on, raakileita on ja jännää on.  Koska olen tomaattikasvatuksessa ihan nöösi, en ole lannoitusta ja kastelua radikaalimpia toimenpiteitä juurikaan tehnyt.

Jossain vaiheessa nostelin taimet tukinarujen varaan, laitoin muutaman liima-ansan lentävien örkkien varalta ja kastelun yhteydessä poistelen varkaita. Eilen poistin muutamista altaista mielestäni liian alhaalla lötköttäviä lehtiä, etteivät homehtuisi ja mädättäisi koko kasvia. Muistan jostain lukeneeni, että latva pitäisi katkaista jossain välissä, en vain oikein osaa päättää milloin semmoinen hetki olisi jotta voisi pistää päitä poikki. Pitää varmaan googletella netistä, varmasti siellä on jokin Tommies for dummies -opastusvideo.

Osa lajikkeista on jotain ihan kamalia jättiläisiä, onneksi en niitä änkenyt amppeleihin. Ja Kanadaan tiedoksi, komiasti kasvaa ja kukkii sekä keltaisten, että punaisten laatikko, raakileitakin on jo.

Ihmeiden aikaa tämä tomaattien kasvu. Hyvässä kasvussa ovat myös chilit ja basilikat, melkein maistan jo itse tehdyn peston maun... kanadan reseptillä tietenkin.

Nyt olisi jo korkea aika kerätä yrteistä satoa. Pitää miettiä jokin järkevä kuivatusysteemi ainakin oreganolle ja lipstikalle, molempia on taas kerran hirmuisesti yli oman tarpeen.

Onhan se melkoista luksusta hakea pihalta tuoreet yrtit ruuanlaittoon, mansikatkin alkavat olla makeimmillaan, ensimmäiset litrat ovat jo pakastimessa. Toki nahkasäkkiin säilöttyinä eli tuoreeltaan ne ovat aivan omaa luokkaansa.

Syksyllä pistämme vadelmarivistöt nurin ja kutsumme traktorimiehen mylläämään rivistön. On nimittäin niin heinittynyt, ettei kauriiden viimetalvisten ruokapitojen jälkeen montaa oksaa jaksa heinikosta esiin nousta. Parasta uusia koko höskä, samalla on hyvä hetki miettiä kuinka paljon vadelmaa edes tarvitaan ja voisiko osan alueesta korvata jollain muulla marjalla. Pensasmustikoita meillä jo on ja lisää on syksyllä tulossa.

Nyt ei kuitenkaan tarvitse vielä miettiä syksyn töitä, nyt on aika iloita kesästä.

Tässä vielä ensimmäistä kesäänsä kukkivat iki-ihanat itoh -pionini. Viimeisenä kukkiaan panttaa Bartzella -niminen lajike. Muistaakseni se on keltainen, saa nähdä mitä sieltä tulee, taas pidetään höpelöä jännässä.

Kivaa viikon jatkoa sinulle, missä lienetkin !

Itoh -pioni 'Cora Louise'

Itoh -pioni 'Scarlet Heaven'