keskiviikko 31. heinäkuuta 2019
Kuin viimeistä kesäpäivää
Jep, heinäkuu vm-2019 matelee eteenpäin viimeistä päiväänsä ja taitaa jäädä historiaan yhtenä kylmimmistä. Toki iso osa maata on saanut ihan kelvollista kesäsäätä, maamme on kuitenkin pitkä ja sääolot vaihtelevia.
Lämpömittari jökötti aamulla puoli seitsemän aikaan huimassa +7 asteen 'lämmöissä' eikä ainakaan mainittavaa lämpenemistä vaikuta tapahtuvan päivän aikana, edes ennusteiden tasolla. Tästä voisi nyt vähitellen myöntää karut faktat ja todeta kesän olevan ohi. Syksy iski itään jo heinäkuussa, kyseenalainen ennätys josta minä henkilökohtaisesti en osaa riemuita. Harmittaa toki myös heinäntekijöiden ja muiden maanviljelystä elantonsa nyhtävien puolesta.
Tämän päivän lehdessä oli artikkeli jossa kerrottiin uusista tutkimuksista UV-säteilyn vaikutuksesta ihmisen mielentilaan.
Noh, ihan voin itse allekirjoittaa asian. Minulle henk.koht. aurinko on nopein, tehokkain ja halvin mielialalääke. Silloin kun ollaan harmaan, paksun ja ainakin itä-Suomen muotoisen pilven alla, ei mieli mettä keitä. Kun siihen lisätään navakka, puista oksia repivä koillis- tai pohjoistuuli ja pari pisaraa sadetta, on ihan pahuksen vaikea vetää suuta hymyyn ja mieltä pirteäksi.
Tässä vaiheessa jossain päin heilutellaan kiitollisuuskorttia, tietenkin. Pitäisi olla iloinen ja kiitollinen, ettei ainakaan toistaiseksi ole saattohoidossa, kodittomana, sotivassa maassa tai koe jotain muuta äärimmäisen surullista asiaa. Eikä taivaalta vihmova vesi ole ainakaan toistaiseksi myrkyllistä happosadetta.
Kun avaan kotini oven, ilma on raikasta. Kaikilla ei ole kotia, ovea eikä raitista ilmaa, juu tiedetään. Maailman kurjuuksista ja epäoikeudenmukaisuuksista huolimatta kaipaan auringon valoa ja lämpöä, ainakin silloin kun ns. teoreettinen kesä.
Tohtiikohan tässä edes toivoa muutamaa aurinkoista päivää loppukesään ja syksyyn? Vai mennäänkö tällä harmaalla koleudella suoraan lokakuun kautta räntäsateen liukkaudessa naamalleen kuralätäkköön? Nähtäväksi jää ja kun ei hirveästi odota, ei pettymyskään tunnu niin pahalta.
Ankeaa? Niin minustakin.
Ei mulla muuta, paisteita odotellessa pirteyttä päivääsi !
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
On ollut hurja muutos säässä, kun helteistä tipahdettiin alle 10 asteen. Minä uskon, että elokuun puolella on vielä lämpimiä päiviä. Jotenkin tuntuu nyt kesä loppuvan kesken. Aina kesä on kyllä tuntunut pikkuisen liian lyhyeltä.
VastaaPoistaEi näistä vuodenajoista tolkkua ota, ihan kummallisia ilmavirtauksia ja outoja tuulia ihan väärinä vuodenaikoina.
PoistaAinahan sitä toivoa voi lämpimiä elokuun päiviä, kelpaisi kyllä.
Lehdestä luin, että heinäkuu ollut ennätyslämmin! Olihan nuo muutamat hellepäivät, mutta ennätyslämmin! Minulle käy kyllä sää kuin sää. Mukavampaa tietenkin on, jos aurinkokin paistaa. Parhaillaan on kyllä aika vilakkaa!
VastaaPoistaVarmaan joo on lämpöäkin jossain ollut, meillä on ollut tilastoniilojen mukaan kylmin heinäkuu kahteen vuosikymmeneen.
PoistaHallaa ja vesisadetta, ainakin tasaisen harmaa taivas. Siitä on tämä kesä tehty.
Ankeaa on. Meillä myös ihan halvatun kuivaa kylmä lisäksi. Kaikki on pölyistä ja nuupallaan. Lehdet kellastuvat. Varhennettu syksy. Nytkin on villasukat jalassa, ja eilen aamulla pidin puuhellassa tulet. Pirtissä oli jäätävät +17 astetta aamulla.
VastaaPoistaSilti - mukavaa viikonloppua!
Hallaöitä, harva se yö. Tää on niin tätä, eikä mieli mettä keitä.
PoistaAamulla kuuden pintaan lämpötila oli +2,9. Pottumaalla ylimmät lehdet oli kylmän merkkaamia. Hitto - elokuun alussa!!!
PoistaTässä on nyt joku virhe!
PoistaKesä on ollut kyllä kummallinen, ainoastaan yksi ainoa lämmin viikko loman aikana ja nyt jo täällä Mr. Delliä nakutellaan, loma on siis ohitse. Toinen kysymys, miksi aika kiitää niin vimmattua vauhtia. Kerrohan se Kuomaseni! Terkkusia Torpalle Nemppalasta
VastaaPoistaYleensä aika kiitää kun on kivaa.... tässä on nyt jokin mitä en ymmärrä. Elämme outoja aikoja, kuomaseni.
Poista