Helle vai halla?

Viimeisetkin pionit alkavat ränsistyä. Kukintakausi oli ennätyksellisen pitkä ja hieno,  kiitän tästä erittäin ailahtelevia sääolosuhteita. Etenkin suoraan siperian takalaidalta hönkinyt hyinen puhuri viilensi ilmaa tehokkaasti ja säännöllisesti (lähes päivittäin) saadut sadekuurot olivat kuitenkin maltillisia eivätkä kaataneet raskaassa kukkalastissa hoippuneita pioneja nurin. Keväällä virittelin innoissani pionitukia, ei mennyt hukkaan se homma.

En ole pitänyt sääpäiväkirjaa, mutta enpä muista tämmöistä heinäkuuta ihan lähivuosilta. Lupaavasti se alkoi, sitten tuli kylmä hönkä idästä. Eurooppaa käristäneet hirmunhelteet eivät meille yltäneet, vasta perjantaina lämpeni kunnolla ja lauantaina olikin todella kuuma päivä. Ulkona tarkeni iltaan asti ja pitkästä aikaa syötiinkin ulkona, harvinaista herkkua tälle kesälle.

Tänään olikin heti aamusta jo noin 20 astetta viileämpää -ja aina vain viilenee. Hallaöitä ja hyytävän kylmiä päiviä luvassa, joku tykkää, minä en.

Huomiseksi onkin syytä kaivella kaapista pitkää hihaa ja pidempää lahjetta, shortsit ja topit voi haikein mielin tunkea takaisin kaapin takaosiin.

Kieltämättä elokuun halvat lentohinnat Hipsaaniaan houkuttaisivat paljonkin,  eikä viikko joutilasta yksinoloa kirjapinon kanssa olisi yhtään huono vaihtoehto. Voisihan siinä pientä vuosihuoltosiivousta ja ikkunanpesuhommaakin vaikka värkkäillä. Niin ja pihahommia sitten auringon laskettua.

Pihahommissa kotona taitaa eniten olla käyttöä neulomalleni islantilaispaidalle.

Tässä vihreässä koleudessa eniten ilahduttavat ruusut, niille voisi povata vähintään yhtä pitkää kukintakautta kuin pioneille.

Jostain syystä jätin keväällä leikkaamatta muutamia pitkiä raippaoksia ja ilmeisesti se rokottaa kukintaa, onneksi vain kahdella yksilöllä. Pienet ja sitkeät kanadanruusuni jaksavat kukkia ja jatkavat varmasti syksyyn saakka.

Ruusuista on kyllä ihan hurjasti iloa, ihan ensimmäisistä juhannusruusuista alkaen. Lajikkeita on niin valtavasti, että valinnanvaikeus on totinen ongelma.

Kasvihuoneessa alkaa olla runsain mitoin raakileita, niin chileissä kuin tomaateissakin. Väriäkin jotkut jo ottavat. Ihmetystä herättää muutama lehtiään kellastuttava tomaatti, kasvuolothan niillä on samat. Suippopaprikan yli saa vetää henkselit, se kyhäsi yhden surkean raakileen josta ei tule kyllä suippoa eikä muutenkaan valmista, taidan kantaa koko pytyn kompostiin. Saan sitten pikkuisen lisää tilaa, alkaa olla ahdasta kasvihuoneen katon alla.

Maissisadosta en ihmeitä odota, eivät ne millään ehdi tähkää tehdä näin kylmässä. Minullahan ne ovat avomaalla eli se arpa taitaa olla tyhjä tältä kaudelta.

Lauantaina oli juhlan paikka kun kaivelin voitonriemuisena omasta maasta tämän kesän ensimmäiset uudet perunat. Miten voikin olla peruna hyvää? Lajike on 'Afra', todellinen herkkuperuna joka säilyy siloposkisena talvivarastossakin, väkevä ja voimallinen suositus !

Alkavalla viikolla vaihtuu kuukausi, asia joka näin kesällä yllättää joka kerta. Kesäkuukaudet kuluvat aivan liian nopeaan, ainakin verrattuna talvisiin. Onneksi niihin on vielä aikaa.

Tämmöistä tänään, ilta hämärtyy ja mittarissa on nyt huimat +9°. Tästä ankeudesta on vaikea löytää jotain mielekästä positiivista sanottavaa. Jätän tämän nyt vaan tähän, +9°....