Kesäaamut

Koko Blogistania kukkii. Ja se jos mikä ihmistä ilahduttaa. On niin ihana selailla omaakin blogiarkistoa marraskuun mustuudessa, nyt on muutama uusikin räpsy taltioitu talven varalle.

Eikä siinä vielä kaikki, lisää huimaa kukintaa on luvassa. Näissä kuvissa muutama räiskäys tältä aamulta, valo oli jo ankara ja pohdin kovasti kierränkö myötä- vai vastapäivään. Päädyin toikkaroimaan pihalla vähän siellä sun täällä.

Kelvottomana puutarhurina hukkaan aina kasvien nimisäleet, yleensä hautaan ne jonnekin kasvin juuristoon istutusvaiheessa. Siinäpä on tuhannen vuoden päästä maantonkijoille ihmettelemistä, viestejä menneisyydestä.

'Ilo', nimensä veroinen upeus kukkii täällä ensimmäistä kesäänsä 

'Alba' -tai joku muu ihana valkoinen upeus kasvihuoneella

Pioneja olen ripotellut ympäri pihaa, vähän jokaisessa perennapenkissä niitä on. Alussa istutin niitä aivan liian tiuhaan ja osa on kadonnut talvien myötä. Onneksi muutama on osunut kerrasta oikeaan paikkaan ja ilahduttaa kukinnallaan juuri kun sitä vähiten muistaa odotella.

Perennapenkkeihin ilmestyviä aukkopaikkoja olen paikannut lähes poikkeuksetta pioneilla, se kun on ällistyttävän sopeutuvainen kasvi. Viihtyy paahteessa ja katveessa. Ainoa pioni joka meillä toistaiseksi enimmäkseen mököttää on Kartanonpioni. Tasan yhden kukan se tänäkin keväänä teki, enkä sitten muistanut sitäkään vähää kuvata. Onneksi vieressä kasvaa neljä muuta pionilajiketta.

Tämä kasvihuoneen sivun perennapenkistä ponnistava valkoinen lajike on pakahduttavan ihana. Kukinto on valtava ja ihmeen pystypäin tämä roteva pioni siltikin kruununsa kantaa. Niin ja se tuoksu, aivan omaa luokkaansa mitä tulee tyylikkyyteen.

Heucera 'joku iso punainen ihanuus'

Suviruusu 'Poppius' 

Suviruusuja olen istuttanut useampia, tietysti vähän eri puolille puutarhaa, samalla taktiikalla kuin pioneitakin. Aina joku kukkii jollain kulmalla. Pihasaunan kulman hanhikkipuskarivistön päätyihin olen istuttanut kaksi suviruusua, Poppiuksen ja Morsionruusun. Jälkimmäinen on istutettu tänä keväänä ja päättää silti kukkia, muutama nuppu löytyy kun pysähtyy katsomaan.

Torpan nurkalla on ruukuissaan pyörinyt kaksi köynnösruusua, 'John Davis' taitaa nimilapussa lukea. Nämä nappasin mukaani keväällä kun pyörähdettiin Mualimannavassa. Siellä on tosi kiva puutarhakeskus, Focus. Valikoima on ilahduttavan runsas, kannattaa hankkiutua erityisesti ruusu- ja pionivalikoiman äärelle. Ruusut ovat pikkuisen jemmassa, mutta etsimisen arvoisia.

Juhannuksen tiimellyksessä ehdin jo kaivaa istutuskuopan näille köynnösruusuille, siihen se sitten unohtui kun tuli muuta ohjelmaa. Tänään kävin katsomassa kuopan kuulumisia ja kas, kukkaa pukkaa. Uskoakseni paikka on suotuisa, saavat lämpimän seinustan, enimmäkseen valoa josta osa tulee omenapuiden ansiosta siimeksessä. Ilta-aurinkokin paistaa aikansa. Hyvästi vaan hevosenlantaa kuopan pohjalle ja pitkää ikää !

Toinen köynnösruusuistutus minulla on tallipihalla. Polkaisin sähkötolpan juureen muutaman rautakaupan kukkapihan poistotaimen ja jo viime kesänä Flammentanz kukki tuskanpunaisin kukin, tänä vuonna kasvu on rotevaa ja nuppuja on ilahduttavan paljon.

Köynnösruusu 'John Davis'

Hosta 'Blue mouse ears' 

Kuunliljat ovat ihania ja lajikkeita löytyy jättimäisistä viidakkoversioista pikkuruisiin hiirenkorviin. Tosin tänä kesänä jopa pienimmät hostat näyttävät tulleen suuruudenhulluiksi. Ilta-auringon penkissä viihtyy supersuloinen 'Blue mouse ears' ja aamukastepisarat sen lehdillä ovat kuin helmiä.

Tämä on joku ihan yleinen peruspioni jonka nimeä en tätä kirjoittaessa saa millään päähäni. Ei ole Sarah Bernhard vaan "se toinen hyvin yleinen", huutakoon hep ken nimen muistaa minua nopeammin.

Kohta on liljojen aika. Tämä varjolilja istuu todellakin varjossa ja näyttää viihtyvän. En minä tiedä olisiko se onnellisempi valoisammassa. Keväällä kävin raivoisasti ja armotta liljakukkojen kimppuun ja liiskasin niitä valehtelematta parin rykmentin verran. Kovaa peliähän se oli, ne yrittivät pudottautua ja maastoutua, minä kyyläsin pienintäkin vilahdusta ja opin aika näppäräksi teloittajaksi. Asia, josta sinänsä en ole kovinkaan ylpeä, liljojen kukinnasta sen sijaan olen.

Onneksi päivänliljojen aika on pian, eikä niiden vitsauksena ole ainakaan ennen punaisia tihulaisia näkynyt. 

(Blogger muuten elää taas kerran ihan omaa elämäänsä, eikä suostu keskittämään kahta edellistä kuvaa, sori siitä.)

Aamun kukkakävelyn päätin, kuinka ollakaan pionien ja ruusujen äärelle. Itoh -pioneita hankin sysisurkeana vesikesänä 2017 jolloin omin pikku kätösin kuokin niille aurinkoisen rinnepenkin pihakuusen eteen. Viime kesänä kukkivat ruusut, pionit mököttivät. Tänä keväänä odotus on palkittu. Tämä hullunsuureksi pörhistynyt tummanpunainen on aivan huikea. Nuput ovat hyvin tummia, syvän häränverenpunaisia. Ja vaikka kukinto ei olekaan kauhean kruusattu, se on silti hyvin vaikuttava.

Samassa penkissä on kaksi muutakin itoh -lajiketta, ilmeisesti molemmat meinaavat kukkia ainakin muutaman nupun verran. Kaikkia kiitollisuudella tervehdin ja sielu heittää volttia sekä kärrinpyörää ilosta !

Itoh -pionilajike 

Uusia ruusuja vm. 2019

Erittäin ylpeä ja iloinen olen näistä omakasvatusorvokeista. Lajike on 'Rococo' ja röyhelöinen kukka onkin aivan supersöpö. Olin jo nakata taimenruippanat kompostiin, mutta istutin niitä kuitenkin muutamaan ruukkuun ja maljaan. Nämä yksilöt reunustavat valkoista tupakkaa. Pitää ehdottomasti muistaa kerätä siemeniä talteen !

Tämmöinen anti tämän aamun kukkakävelyltä. Saa nähdä minkälainen iltapäivälehtien lanseeraama 'lipaisu' Eurohelteiltä tänne saakka yltää. Saisi kyllä sataa, edes öisin.

Kaunista kesäviikkoa, missä lienetkin !

Eikä siinä vielä kaikki! t. pioni