tiistai 4. kesäkuuta 2019

Hetkiä elämässä



Tuulinen ja pilvinen tiistai kääntyi iltaan ja katso, hyttyset kaikkosivat, aurinko alkoi lämmittää ja ilmaan hiipi lämpimän kesäpäivän pehmeys. Lupailee lämmintä yötä. Seksihelteitä. Käristekupolia. Kesää.

Kannoin Takapihan Tavernaan pöydän (ei se ennen noin painava ole ollut) ja totesin kaipaavani herrasmiesseuraa (Iso-J on tällä momentumilla ZZ-Topin konsertissa). Niinpä kipaisin hakemaan Oton ja Kasperin (harjoitteleva herrasmies) seurakseni.

Otollakin on näköjään hieman tavat talven jäljiltä hakusessa, poni nimittäin kippasi syliini lasillisen kylmää roseeta. Yritti vielä lipoa omiin suihinsa lasiin jääneet pisarat.  Kasperista ei ollut yllättäen vaivaa eikä riesaa laisinkaan, se tuhisi tyytyväisenä nokka apilamättäässä.

Napsautin hyttysten varalta Therma-cellin päälle ja viiniroiskeisissa housuissani istuksin sinnikkäästi ponien narujen jatkona. Totesin kuitenkin, etteivät herrasmiesseuralaiseni ole liukenemassa maisemaan eivätkä mihinkään ja annoin niiden edetä nurmikolla omaan tahtiinsa. Vain silloin kun Kasper lähestyi pionin nuppuja, nappasin narusta kiinni ja kiskoin ponin turvarajoille.




Laitumia ei ole vielä aidattu, loppuviikon hommissa on se. Torpan tuore ylioppilas on juuri nyt Tampereella, huomenna on yliopistolla pääsykokeet. Torstaina olisi toistaiseksi ainoa hyvä sauma aitaushommiin. Yksin en niihin enää ryhdy, Seniorikansalaista en aputytöksi enää huoli,  aika aikansa kutakin.

Soittelen huomenna heinämiehelle, pyydän tuomaan vielä kaksi paalia kuivaheinää ja katsotaan sitä laidunelämää myöhemmin. Jotenkin minusta tuntuu, etten Ottoa jätä yksin laitumelle 24/7 koko kesänä, Kasperia en uskalla pitää laitumessa kuin satunnaisia tunteja. Pikkuponien kanssa kun laiduntaminen ei aina ole järkevä vaihtoehto. Pitää vähän konsultoida osaavampia.

Jos löytyisi jostain Otolle laidunkaveri, saisi olla päivät ympäriinsä vihreällä, toisaalta vasta tänään ehdin ensimmäistä kertaa miettiä koko asiaa. Ennenhän oli helppoa kun oli Ponimies.



Maanantaina oli hieman haikeakin päivä, todettiin vähän hämmentyneubä, että Torpalla ei ole enää alaikäisiä. Perikunnan nuorinkin kuittasi raittiusrahastosta omansa -ja liotti kieltään skumppalasissa. On kuulema alkoholi ylimainostettua ja ihan vanhanaikaista kamaa nyt kun sitä sai luvan kanssa litkiä.

Noh, vanha tässä toteaa, että pari penskaa täysi-ikäiseksi vaaliessa on matkan varrella jokunen lasillinen tuntunut ihan ansaitulta. Loput kuitataan viihdekäytöksi.

Hienoja ovat nuoret nykyään. Elämän hohtohetket löytyvät ilahduttavan monelle jostain muualta kuin pullonpohjilta tai kierrekorkin avausnarahduksista.

Tälle viikolle on luvassa hyviä hetkiä lisää.
Perjantaina pakkaan autoon pari kananeitiä ja suuntaan nokan kohti Majakaria ja Toveri Titan tontilla heiluu päivän ruutulippu. Onpa mukava tietää, että luvassa on leppoisaa puutarhatepastelua helteisen päivän iltana. Onkin tässä likimain vuodenkierron verran kuulumisia vaihdettavana.

Lauantaina lunastan tilaukseni Särkän Perennataimistolta (ja arvattavasti muutaman heräteostoksen), siitä ajelen kaikessa rauhassa kohti kainuun vaaramaisemia ja päädyn iki-ihanan Nuasjärven rantaan. Siellä on yksi upeimmista latautumispaikoistani ja äärimmäisen tärkeitä ihmisiä.

Sunnuntaina sitten ajelen kotiin. Ehkä siinä matkalla treffaan Iso-J:n joka matkallaan pohjoiseen heittää fistpumpit jollain huoltiksella.

Juuri nyt taidan napata koirapojat mukaan ja piipahtaa pihalla vielä kerran, siellä alkaa lämmöt nousta ja kesä tuntua kesältä. Huomenna meinasin sitoa tomaateille tukinarut ja istuttaa viimeiset orvokit.  Hienoja hetkiä elämässä.

Parhaita hetkiä ovat myös yön unettomat tunnit, silloin kun uni ei tule -tai pysy. Äänimaailma on aivan huikea. Sepelkyyhky puuhkuu metsästä, laulurastaat lurittelevat ja joku pokemonilta kuulostava teknotirppakin sirisee kevätkiireitään yötä myöten. Taustalla liki tauoton käen kukunta ja satunnnaisesti parkaisevan merikotkan (ihan oikeasti täällä asuu bongattu merikotka) huuto. Vaikka en tunnista pikkulinnuista kuin muutaman, odotan silti vielä satakieltä ja ruisrääkkää. Hienoja hetkiä kesäyössä nekin valvotut tunnit. Taustamusat kohdillaan.

Vuokkopioni aloitti



8 kommenttia:

  1. Sinulla on aivan ihana kirjoitustyyli. Huomaan kuinka hymynhäive meinaa väkisinkin nostattaa huulta lukiessani tekstiäsi - sinne kun mahtuu monien tuntemuksien sekaan ihanan oivaltavia lausahduksia :)

    Meillä päin on ilmeisen paljon sepelkyyhkyjä, sillä ne huhuilevat metsässä jokaisessa ilmansuunnassa. On hauska istua pihalla ja kuunnella kuinka ne huhuilevat vuorotellen toinen toisilleen eri puolilta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mieltä lämmittävästä kommentistasi, mukava kuulla, että tykkäät. Itse en kovinkaan paljoa tekstejä saati kuvia hio tai stailaa, menisi turhan siloitelluksi silloin. Eihän tämä elämäkään aina niin sileää polkua kuljeta.

      Tänään kun tomaatteja (niitä ihan itse kasvatettuja taimia) virittelin tukinarujen varaan, avasin kasvihuoneen ovet sääskien hyökkäyksen uhallakin, ihan vaan kuullakseni linnut paremmin. Huikea sinfonia. Pitäisi joskus joku lintutietäjä saada tulkiksi, kertoisi mikä lintu milloinkin sooloaariaansa lurittelee.

      Meillä on Espanjan talolla aika vahva kyyhkyjen populaatio, siellä ne hönkyvät aamusta iltaan ja illasta aamuun, ihan kuin kummitusten kuoroharkkoja kuuntelisi. No, Espanjassa senkin sietää.

      Poista
  2. Mielenkiintoista elämää vietät! Itsekin Espoosta muuttanut pikkukaupungin laidalle. Espoossa tuli asuttua nelisenkymmentä vuotta. Takaisin en muuttaisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ainakin hyvin paljon kokonaisvaltaisempaa elämää tämä nykyinen on. Ei se minun henkinen kotini Espoon tuuliselta rannalta löytynyt, nyt en ole mistään poissa, olen kotona.

      Kiva on silti käydä rantakävelyllä entisillä kotirannoilla, niin monta vuotta niitä kuitenkin tallasin. Mukana oli välillä lastenvaunut, välillä koira. Tuli tutuksi vuodenkierto. Paljon muistoja.

      Poista
  3. Kiitos taas Vuosivisiitistä! Olipa erinomaisen ihana ilta ja päivä! Nopea syöksy areenalle, pieni pitstop - ja taas kohti seuraavaa etappia. Mutta niin paljon mahtui noihin tunteihin <3

    Kananuorikkopari on niin kauniita ja ujoja. Istuvat vieläkin ulkoilmaorsilla, mutta ovat käyneet tankkaamassa tarjontaa. Sievästi parveen sulautuminen sujui. Vanha Rouva on vähän ojentanut nuorisoa, mutta tosi sulavasti kaikki on sujunut.

    Tunnelmallisia hetkiä Nuasjärven rannoille!

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com