torstai 7. helmikuuta 2019

Ainahan saa yrittää

Ready, steady...
... Bloom !

Tuo mikälie orkideaporukoihin kuuluva kukka jaksaa uskollisesti kukkia joka helmikuu. Monet vuodet tuo tv-huoneen verhon taakse 'unohdettu' kasvi on jaksanut ilahduttaa näin talven keskellä. Muistaakseni se tapaa kukkia loppukesästä uudelleen. Väri ei varsinaisiin suosikkeihini kuulu, mutta tässä talven valkeudessa kaikki värit ovat enemmän kuin tervetulleita.

Keskiviikon lumipyryn jälkeen taivas selkeni ja aurinko paistoi jo ihan keväiseltä kantilta. Ero on ihan selkeä noin kuukauden takaisiin paisteisiin verrattuna. Ihan kohta se alkaa myös lämmittää.

Lupaus keväästä antaa luvan ryhtyä aina yhtä yltiöoptimistisiin kylvöpuuhiin. Chillä aloitin kopistelemalla kahdesta hyvästä kyökkichililajikkeesta siemenet multaan. Toiseen astiaan ropsautin keijunmekkoa, ihan pieniä mustia siemeniä. En sen kummemmin peitellyt, vähän vermikuliittia ripsautin pintaan ja virittelin elmukelmut mulloksen suojaksi.

Kovin lupaavalta kylvösten alkutaival ei näyttänyt. Asettelin astiat uuninpankolle, aivan hevosten leipienkuivauslaatikon kylkeen. Jostain syystä joku kissoista oli heti käpälöimässä ja elmukelmu painui komeasti multaan.

Nyt sitten vaan odotellaan ja toivotaan parasta. Optimistisesti nappasin kaupasta pari settiä koulimisruukkuja, meinaan ainakin chilit päästä ruukuttamaan omiin poteroihinsa, ihan oikeesti.

Kyllähän niitä ihmeitä aina joskus tapahtuu.


Muut kylvökset (iso nippu tomaatteja) saavat vielä odottaa ja ainakin jotain samettikukkakylvöjä ulkoistan Äitikullalle. Pitäähän hänellekin olla jotain värkättävää.

Värkkäämisestä puheen ollen, posti toi uunituoreen uusintapainoksen kirjasta Islantilaisia neuleita. Siinä on yhteensä 65 ohjetta, jopa koiralle on nuttu.

Muutama paitamalli puhutteli niin voimallisesti, että jahka saan nykyisen Riddarini puikoilta, alkaa uusien värien sommittelu. 

Toinen hiha on hyvällä alulla ja kohta sen saakin siirtää pyöröpuikoille jolloin homma etenee kuin lumivyöry.
Sitten alkaakin mielenkiintoisin osuus jossa hihat ja runko koplataan yhteen ja neulotaan kaarrokekuvio ja päätellään kaulukseen. Jännää. Ja sata kertaa kivempi neulomistapa verrattuna perinteiseen etukappale, takakappale, hihat, ompele yhteen -tekniikkaan.

Vielä kun joskus oppisin 'magical loop' -tekniikan, jossa yhdelle pitkälle pyöröpuikolle kyhätään kahta hihaa samanaikaisesti.

Tässä ollaankin jännän äärellä. Ensinnäkin jännään kasvaako kahdesta multalaatikosta muuta kuin hometta tai levää.
Toinen jännän paikka on kuvioneuleen kyhääminen ja se, onko paita passeli, nafti vai prinssinakinkuori hk:n blöön päällä.

Kolmas on se, paljonko lunta meinaa vielä tulla.
Täällä on nyt lunta suunnilleen sen verran mitä vuosi sitten maaliskuulla. Ja hädin tuskin ollaan saatu helmikuu käyntiin. Lunta on ennusteltu loppuviikoksi jopa 25-30 cm lisää.

Huoh, tiedänpä mitä teen viikonloppuna.

Nyt iltatalliin ja sitten hihan kimppuun.
Perjantaina kiikutan vanhojentanssiaispuvun ompelijalle lyhennettäväksi, muuten se onkin aivan kuin tanssijan päälle ommeltu, istuu kuin hanska.

Hiiohoi, viikonloppua näkyvissä !

Sanoiko joku 'viikonloppu'?



12 kommenttia:

  1. Ihana viikonlopun odottaja siellä! Itsellä ei riittäisi kärsivällisyys noin monimutkaisiin neuleisiin! Vai koirallekin siellä neuleohje! Meidän koiralla ihan vaan ostotakki talven kovimpiin pakkasiin. Hevosellekin voisit kutoa jotain!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On toki koirallekin ohje. Meillähän on Peetulle kudottuna hieno harmaa palmikoneule, mutta koira saa ns. russelihalvauksen heti kun se on puettu. Eli ei liiku eteen eikä taakse niin kauan kuin villapaita on päällä :D Pitääkin etsiä neule, se on hieno.

      Hevosille on onneksi kunnon goretexit tai mitä ne loimimateriaalit nyt ovatkaan, Otolle toki sopisi jonkinlainen pipo. Tuolle alakuvan poninretaleelle ei ole vaatetusta suunnitteilla. Paitsi kuolaimet suuhun.

      Poista
  2. Onhan jännät paikat! Vanhojentanssitkin. Kunnioitettavaa tuollainen neulominen, en jaksais. Sais nyt yhet lapasetkin tehtyä.
    Mutta osaa olla hieno kukka!!! Ehkä se onkin eduksi kukinnalle kun unohtaa sen verhon taa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhojen päivä on aikataulutettu, klo 06 aloitamme kampaajalla ja siitä sitten suhaan kuskina ja kuvaajana koko päivän. Illalla vielä tanssivat kaikki kaupungin wanhat Areenalla, sinne otetaan Äitikultakin mukaan.

      Seuraavana päivänä penkkarit... saa Torpan Armo ajaa kaahottaa nilkka suorana silloinkin. Onneksi iltarientoihin ei tarvitse jäädä kuskiksi.

      Kukka on komia. Ihan hyvin viihtyy verhon katveessa 9 kk, kolme kuukautta se suunnilleen jaksaa kukkia. Seuraava kukkija lienee Kliivia, sekään ei hoidon hyvyydellä juhli, kukkii silti.

      Poista
  3. Mainio kuva viimeisenä.
    Joka vuosi kylvöjen suhteen on samat pelot ja toiveet: itääkö vai eikö. Hetki sitten tein kelloköynnösten uusintakylvön, sillä tammikuussa kylvetyistä vain yksi kurkistaa mullasta. Saapi nähdä, käykö kuten viime vuonna. Silloin itivät kaikki, myös ne uusintakylvöt.
    Nyt riittää lunta täälläkin. Lumitöitä on riittänyt joka ikiselle päivälle ja parhaille useampi kerta. Aamulla ei voi kuvitellakaan pääsevänsä pihasta pois ennen kolahommia. Ja todellakin, eletään vasta helmikuun alkua. Tänään täällä sataa vettä, mikä ei yhtään tunnu pahalta. Ei ainakaan tarvitse mennä lumihommiin. Tosin luvassa on luntakin. Mutta harvoin sentään kesä-heinäkuussa enää lunta on. Sillä ajatuksella mennään eteenpäin.
    Mukavia kutomishetkiä ja hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo poni on nyt niin rehvakkaana kun yltää leukaperätkin tarhan portille lepäämään. Sulan maan aikaan saa kurotella ihan kunnolla, että saa nököhampaansa yläpienaan. Tuo portti on kuitenkin mitoitettu 'isojen ponien' tarpeisiin. Nyt juhlii hukkapätkäkin.

      Siellä etelässäkin on ihan uskottavasti lunta. Appivanhemmat Espoon Mankkaalla ovat kohta ihan pulassa, lunta on kertakaikkiaan liikaa heidän pihatiensä sietokykyyn. Ja kun naapurin tontille ei saa kolata.

      Tänään oli lämmin, plussalla yhden asteen verran. Melkein oli raskasta lykätä kolaa eestaas. Juhannuksena onneksi vähemmän kolajumppaa :D

      Jatkan hihan parissa ihan kohta. Tilaamani puikot eivät tulleet tänään postissa joten viidellä tikulla pitää jatkaa :(

      Kivaa viikonloppua sinulle !

      Poista
  4. Voi olet taitava, jos osaat tuollaisia villapaitoja neuloa!! Siinä yksi asia, josta mihin ei missään nimessä olisi ja ihailen siksi kovasti muiden taitoja tässä suhteessa. No nyt taitaa lumen tulo rauhoittua - kai, tai ainakin täällä etelässä :). Kivaa viikonloppua sinne ja hepalle terkkuja! Meillä on myös jännät paikat vanhojen tanssien merkeissä ensi viikolla. Kivaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toistaiseksi neulominen on ollut aika helppoa ja sujuvaa, saas nähdä miten suu pannaan kun kaarrokkeen kirjoneule alkaa.

      Oi, sielläkin vanhoja tanssitaan. Nuoret ovat niin liikuttavan ihania, pojat pingviineissään ja tytöt kermakakkuhattaroina. Hauskaa vanhojen päivää sinne teillekin!

      Poista
  5. Lumen keskeltä heipat lumisen Karjalan suuntaan! Blogissani on iloisen keväinen haaste sulle! Lumisateet muuttui vedeksi pohjanmaalla, ja nyt kahlataas solseikoissa kumppareissa. Tulkoon kevät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiva haaste, minäpä kuittaan sen piakkoin!

      Täälläkin oli märempiä päiviä ja katoilta on rysähtänyt alas nuoskalunta, ei niitä enää lapioimalla siirrä, traktori on tulossa.

      Kevät saisi tulla kyllä jo ! Olen valmiustilassa ollut jo muutaman tovin.

      Poista
  6. Eipä onneks sähkökatkoja tullu viikonloppuna. Eikä luntakaan! Puikkokämmekkä (Dendrobium nobile) on tuo siun orkidea. Kyllä tulloo kommii villapaita, kuhan on valamis ja noppiisti oot sitä neulonu. Ihania on nuo islantilaisneuleet. Toivosin tuota neulomisen taituu ihelleni!
    Mie en vielä oo selevinny siemenien multaanlaittoon. Jospa tälläviikolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä oli aika navakka tuuli viikonloppuna, se ja plussakeli karistivat enimmät lumet pois langoilta ja sähköttömiltä kausilta selvittiin.

      Nythän lunta taas jo tulee, väliin aika sakeastikin. Niin valtavan ruman näköistä olikin kun lumi muuttui sohjoksi ja röpöksi.

      Nuo islantilaiset ovat kyllä aika joutuisia tehtäviä kun pötköön neulotaan. Minulla on ollut montakin semmoista iltaa, etten ole neulonut silmukkaakan, nyt on hiha loppusuoralla ja sitten se työläin osa alkaa. Eihän sitä enää tässä vaiheessa voi kesken hylätä, etenkin kun olen julkisesti hölöttänyt neulomisestani.

      Mitenköhän pitkään niitä keijunmekon itusia voi odotella? Chilissä jo on jotain tekeillä. Pitää nyt olla tarkkana, etten kuivata tai homehduta. Ja ettei kissa syö vihreän kaipuussaan.

      Iloisia kylvöhetkiä ja kivaa viikkoa!

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com