maanantai 10. heinäkuuta 2017

Así es la vida

Napero

Kiirettähän se pitää, lomallakin. Onneksi on ns. positiivista kiirettä. Hirveesti kivaa tekemistä ja käyntikohdetta. Tavallaan aikaa on paljon ja tavallaan tosi vähän. Etenkin kun kummipojan reissu tänne kääntyi jo loppusuoralle ja heille tahtoisi näyttää vähän kaikkea. Edes ne valikoidut helmet yltäkylläisestä Andalusian nähtävyyksien aarrearkusta.

Mietin hiljaa mielessäni, että hevospainotteiset jutut säästämme kevääseen, siihen jaksoon kun Perikunnan vanhempi on täällä opiskelijavaihdossa. Sitten käydään Jerezissä katsomassa ratsastustaidetta ja syyntätään Sunshine Tour alusta loppuun, ihan kotikulmilla kun sekin on. Meillä on täällä silloin aivan superhyvä opas AAA-passeineen joten päästään varmasti ottipaikoille katsomaan ja oppimaan.

Kuluneella viikolla pyörähdettiin Rondassa, se on aina yhtä kiva kohde. Meille sattui toinen viikon pilvisistä päivistä ja lämmöt kuin tilauksesta sopivat +24, hyvällä tuulenvireellä tuuletettuina. Ensimmäinen Rondan kierros jolloin en nyykähtänyt ensimmäiseen varjoon huilaamaan.

Pyörähdettiin myös Antennivuorella, Mijas Pueblossa ja Benalmadena Pueblossa. Kivoja paikkoja kaikki, semmoisia kerran kesässä tsekattavia.

Haahka poistuu maisemasta

Talveksi aurinkoa

Palasia muistoksi
Nämä värit
Minä en ikinä väsy tähän värimaailmaan. Siitä niin haluaa tuoda palasen kotiin. Olkoon sitten pikkuruinen jääkaappimagneetti kerrallaan. Torpan tupa säilyy ennallaan perinneväreissä mutta mieli kaipaa tätä kirkasta valoa ja vahvoja ja kuitenkin luonnollisia sävyjä. Onneksi edes kerran vuodessa pääsee tänne väriterapiaan. Tuskin maltan odottaa ensi kevään kukkaloistoa Mijasin kukkuloilla, silloin saa Canuuna laulaa.

Puutarhahommat alkavat olla tältä kesältä pulkassa. Viimeiseksi saksien hampaista sai osumaa Bougainvillea, tuo vauhkona versova hulluyrtti. Kaikki rännin yli pyrkineet versot pätkittiin ja pidettin vanhoja sidontaköysiä ohjemittoina. Kun tuon kasvuenergian saisi suunnattua kaariportin yli, olisi suunta oikea.

Monta metriä sitä hakkuujätettä kertyi ja silti jäi näyttävä ja nätti kasvusto. Olen tuota alapihaa parkkipaikan vierestä mielessäni fiksaillut ja edullisin vaihtoehto olisi viherrakentaminen. Mikäli lupa heltiää, kuokin keväällä muurin reunaan kelpo kaivannon muurimuratille. Sopivin välein laitetaan aidaksi ruukkuja joista voisi kasvaa jotain värikkäämpää. Ja ruukuilla tarkoitan semmoisia oikeasti isoja pyttyjä, niitä tuolla puutarhamyymälöissä kyllä piisaa. Yksi erityisen upea kohde on käyntitoiveissa, Guzmanin puutarha Alhaurin de la Torressa.  Veikkaan että sen käynnin jälkeen on runsaudenpula ideoiden suhteen.

Harvennusleikkaus

Lauantaiana istahdin Perikunnan Vanhemman kanssa kynsistudioon. Puolessa tunnissa loihtivat nätit ranskalaiset manikyyrit kestolakkauksella ja käpälät niin nättinä taas. Hintakaan ei ollut paha, käydään toistekin ennen kotiinlähtöä.

Mukava oli nähdä, että paikan omistava/vastaava (?) mieshenkilö ei tullutkaan vain kassaa laskemaan vaan hoiti itse yhden hieman haasteellisemmaksi osoittautuneen asiakkaan ja päästi tytöt kahville.

Mintissä

Pulu kalassa?
Mijas Pueblo

Että ei tässä vieläkään oloja valitella. Tiedän, että ensi talvena hiki virtaa spinningtyrmässä ja varmaan jotain punttejakin pitäisi liikutella jotta kaikki tämä kertynyt elämänilokilosto saadaan kuivateltua vähemmäksi. Nyt en niitä mieti vaan ihan valtoimenaan vyöryn rantatuoliin, mereen ja rantabaariin. Ja vetelehdin pokkari käpälässä koti-iltoina.

Loma se on maalaisillakin, edes yhden kuukauden verran. Muu aika pidetään maaseutua asuttuna ja kikyssä rimpuillaan sen minkä pienyrittäjän rahkeista riittää.

Tässä vielä iltavenyttelyt parvekkeelta, Rusina on sulava.

Hasta luego!






6 kommenttia:

  1. No huh huh, siellähän tahtia piisaa niin lomailun kuin tarhuroinnikin kanssa. Kuulostaa tosi hyvältä - nauttikaa kun kuukautta on vielä jäljellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kivaa on kun ne Torpan hommat on nyt hetkeksi katkolla.

      Mulle alkaisi vähitellen selkiintyä tuo alapihan suunnitelma, pitää tietysti kysellä lupaa. Siihen saisi ihanan aamukahvipaikan ja illan miettimistä varten mukavan sopen. Johanneksen leipäpuun katveeseen. On liian varjossa kiinanruusulle (kasvaa muttei ihmeemmin kuki). Naapureilla on alarinteessä tuossa murattia, lyijykukkaa ja jotain mitä en tunne. Ostan jonkin kasviatlaksen josta opettelen näitä kasveja paremmin.

      Poista
  2. Hyvin olet oivaltanut loman ja tuon paikan tarkoituksen. Toivottelen paljon mieleenjäävää väriterapiaa, tuoksumaailmaa ja elämän kosketuspintaa. (Ja kun marraskuun vihmeissä on mielikuvitus hidastunut, palaan lukemaan nämä jutut uudelleen.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, parhaani teen että lomakuukaudesta saadaan kaikki irti. On sitten tosiaan räntäsateessa joku valomuisto toivonpilkahduksena suopeammasta ilmastosta.

      Poista
  3. Voi miten mä nautin lukea näitä juttuja, varsinkin epsanjasta. Omaan reissuun aikaa noin sata päivää, ei malta odottaa! Tuokaa vähän lämpöä ja aurinkoa tänne tullessanne, ei ole valoa lämmöstä puhumattakaan liiaksi tänä kesänä ollut (ainakaan vielä), mutta jos kohta kun kesäloma puolentoista viikon päästä alkaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että tykkäät.
      Aika surullista on kieltämättä katsoa kotikulmien säätietoja ja lukea rankkasateista ja kylmistä ilmavirtauksista jotka jostain kieroutuneesta syystä käpertyvät kotimaan niskaan aina silloin kun meillä pitäisi olla kesä.

      Minusta suomalainen sääuutisointi on muuttunut jotenkin kurjuuden maksimointiin, ainoa ilo on Pekka Pouta jolta hersyy aito nauru silloinkin kun tekisi mieli itkeä.

      Parempia aikoja odotellessa (pysyn täällä ja ostan kevytuntsikan kotimaan kesäsään varalle) !

      Tänään otan kameran mukaan jahka tästä liikkeelle päästään, kuvia luvassa.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com